Vanhempani eivät auttaneet minua, kun olin vaikeassa tilanteessa.

Vanhempani eivät auttaneet minua, kun olin vaikeassa tilanteessa.

Vuonna 2003, kun asuin Kornästågetissa, minulla oli ongelmia naapurin kanssa. Hän häiritsi vesihanaa tavalla, joka kuului selvästi minun asuntooni. Soitin monta kertaa hänen ovikelloaan pyytääkseni häntä lopettamaan, mutta hän ei koskaan avannut ovea minulle.

Joka kerta kun hän meni ulos tai tuli sisään asuntoon, hän teki sen niin, etten voinut nähdä miltä hän näytti. Asunnossa oli aina joku hereillä, ja he vaikuttivat vaihtavan vuoroa keskenään kahdeksan tunnin välein, ikään kuin olisivat tehneet kolmivuorotyötä.

Samalla hän saattoi olla myös ystävällinen, koska ei tehnyt tätä yöllä vaan antoi minun nukkua rauhassa. Mutta kun kerroin tilanteesta äidilleni ja hänen miehelleen, he sanoivat etteivät uskoneet minua. He väittivät, että kuvittelin kaiken ja että minut pitäisi viedä mielisairaalaan.

Mutta minä koen, että se on juuri heidän tavoitteensa. Jo vuonna 1998 rikospoliisi Eero Välimäki Vaasasta sanoi minulle, että he järjestäisivät niin, että joutuisin mielisairaalaan, ja että se olisi minun parhaakseni. Siksi katson tietäväni, mikä heidän tarkoituksensa on.

Äitini mies sanoi myös, etten ole mikään sellainen terroristi, josta he olisivat kiinnostuneita. Mutta oikeita terroristeja ei edes ole olemassa, vaan uhka on luotu, jotta saataisiin rahaa terrorismin torjuntaan, ja että tavalliset ihmiset kuten minä päätyvät heidän tietokantoihinsa ja tulevat kohdelluiksi niin sanottuina terroristeina.

Kun muutin myöhemmin Strandgatanille vuonna 2003, ongelmat jatkuivat. Siellä naapuri häiritsi yöunta herättämällä minut melulla aina kun olin nukahtamaisillani. He pitivät minua hereillä useita viikkoja putkeen.

Silloinkaan äitini ja hänen miehensä eivät auttaneet minua. He sanoivat etteivät uskoneet minua, kun kerroin naapurin häiritsevän minua, eivätkä antaneet minun nukkua heidän luonaan. He sanoivat, että minun täytyy mennä kotiin nukkumaan tai mennä mielisairaalaan, jos kuvittelen asioita.

Mutta jos ihminen pidetään hereillä joka yö, ei ole ihme, että lopulta voi hyvin huonosti ja saa psykoosin.

He siis kieltäytyivät auttamasta minua silloin kun minulla oli kaikkein vaikeinta. Myöhemmin he myös järjestivät niin, että jouduin siihen mielisairaalaan, johon rikospoliisi halusi.
Myös sisareni sanovat, etteivät usko minua, kun kerron, että naapuri häiritsee vesihanaa ja häiritsee yöuntani.