Haravoin tuossa iltapäivällä, katkoin villipensaiden oksia ja leimukukkia, joiden varret jäivät rumasti talveksi törröttämään. Jätin kaikki viime vuodelta talveksi silleen - kostoksi - naapuri, kun kaatoi puunsa istutusteni päälle. (Sahasivat ja veivät toki pois.)
Onnelliset tuppisuusuomalaiset voivat olla 'i h a n i a' vanhuksia. Arrrrgggh.
Mutta nyt.
Jos vähän satelisi, kaikki näyttäisi nyt varsin pian kivalta.
Mutta ei tämä ole se asia.
Jossain oli kuvaus liito-oravan jätöksestä. Niiltä näytyäviä oli alppiruusun vieressä.
Eivät voi olla bambin, koska ovat niin pieniä. Rusakon pömpylät tunnistan.
En ole nähnyt mitään liitävää.
Sitten suru-uutinen eiliseltä: henkensä heittänyt siili oli keskipihalla syreenin vieressä.
Vilma
Onnelliset tuppisuusuomalaiset voivat olla 'i h a n i a' vanhuksia. Arrrrgggh.
Mutta nyt.
Jos vähän satelisi, kaikki näyttäisi nyt varsin pian kivalta.
Mutta ei tämä ole se asia.
Jossain oli kuvaus liito-oravan jätöksestä. Niiltä näytyäviä oli alppiruusun vieressä.
Eivät voi olla bambin, koska ovat niin pieniä. Rusakon pömpylät tunnistan.
En ole nähnyt mitään liitävää.
Sitten suru-uutinen eiliseltä: henkensä heittänyt siili oli keskipihalla syreenin vieressä.
Vilma
Vastaukset 42
Vanhimmat
Jos siinä lähellä on vanhaa metsää niin liito-oravat viihtyvät siellä satavuotiaiden kuusten suojissa. Tervaleppä niitä kiinnosti kovasti meillä metsässä. Ja vanhat haavat.
Olin kai kahdeksan kun menin halkopinolle katsomaan koulun jälkeen, missä äijä (vaari) on.
Istui piippu hampaissa pölkyn päällä ja heilautti kädellään että olisin paikallaan.
Sen kerran näin liito-oravan. Loikki lumen päällä leppään ja runkoa pitkin ylös. Sitten liitelikin jo wanhan naavakuusen varjoon.
Mies 65
Olisi mielenkiintoista nähdä liito-orava. Aika söde otus - kuvissa.
Onneksi pikkumetsikköön ei ole ainakaan vielä tulossa rakennuksia.
Ja olisikohan nuo papanderit kerättävä todistusaineistoksi?
Vilma
Mä olen luontohöhlä eli tykkään seurata kun siivekkäät paluumuuttajat kohta täyttävät ympäristöä.
Ensin parvena pikkumetsikköön ja pihalle ja sitten ne hajaantuvat.
Peipot, kirjosiepot, västäräkit.
Kerää ne pampulat astiaan.
Itsellänikin oli kun siellä metsässä niitä kasoja näki joskus niin tuli kerättyä.
Näille kerätyille kävi niin että...
Oli joku kyläkunnan kokous, en ollut paikalla, mutta kuulin jälkeenpäin.
Asiana oli lasten leikkipuisto ja sellainen pienimuotoinen kuntoilunurkkaus siihen viereen. Pururadan alkuun.
Siinä yksi asukas oli vastustanut hanketta, kun oletetun leikkipaikan vieressä muka asuisi liito-oravia.
Todellisuudessa hän vastusti ylimääräistä liikehdintää alueella.
Vein sen papanapurkin kaavoitusinsinöörille ja sanoin, että näytä näitä ensi kerralla, kun oravakortti vedetään hihasta. "Ai että näitäkö tällaisia tarkoitat?"
Miten se siili nyt jo liikkuu?
Yleensähän ne kesäkuussa vasta näyttäytyy.
Ja heinäkuun lopussa taas katoavat piiloon. Liekö ei ruokaa ollut löytänyt.
Kissanruokaa niille voi syöttää.
Meillä siilit katosivat kun koira tuli taloon.
Ensimmäisenä täysikasvuiskesänä karvaturri ihmetteli, että mitäs porukkaa tuohon terassille kerääntyy. Kun oli ruokalautasia siinä siileille.
Huitaisi sitten etutassulla yhtä niin se lähti pallona kierimään.
Eivät olleet kiinnostuneita potkupallona olemisesta.
Mies 65
Mä mietin niitä papanoita.
Google tarjoaa sellaisia kauraryynin värisiä, mutta nuo olivat kuin oisi syönyt lakua.
Vilma
Minusta ne on niin ku hiekan värisiä. Liito-oravan jätökset.
Jos tummia niin oikea orava tai teeri ehkä.
Tai sitten sen siilin?
Mies 65
No. Hah.
Googlen mukaan ne ovatkin metsäkauriin.
Kamalan pieniä verrattuna rusakon pömpylöihin.
Jep. Samalla paikalla näin bambipariskunnan.
Niistäkin on tullut niin urbaaneja.
Väärä paikka liikkua.
Vilma
Eli sinne meni toive liito-oravista.
Heh.
Oli luminen talvi pari vuotta sitten.
Kellarin väliovi oli auki ja siitä näin katuvalon loisteessa liikettä. Kauris. Ontui kolmella jalalla eteenpäin, oikeaa etujalkaa se aristi. Perässä askelsi toinen, nelijalkainen.
Paarustivat omppupuun alle. Se terve alkoi kaivaa lunta ja se kolmikoipinen odotti vieressä. Omena löytyi ja raajarikko kumartui syömään.
Terveempi löysi myös itselleen omenan.
Tämmöistä.
Susia paossa ne meillä ainakin pihoissa kulkee.
Ole tarkkana, ettei kohta ole hukan kakkaa tontilla.
Mies 65
Aika liikuttavaa, että terve huolehti vammaisesta lajikumppanista.
Vilma
Niinpä olen tuumannut, että jos ruoka liikkuu näillä main, niin kohta on lynx lynx tai lupus.
Ja niitä ei voi puhutella kuten rusakkoa tai bambia, että et sitten syö minun kukkia tai istutuksia, jotka nuo pedot eivät ole vegaaneja.
Tosin molemmat toljottavat mitään ymmärtämättä.
No ne oli niitä talven törröttäjiä.
Kuka se siilin oli tappanu?
Mä löysin kans kerran kuolleen siilin. Ei niille pysty kissakaan mitään. Mutta jälki siinä oli. Oisko lintu nokkassu?
Joskus keväällä siilit voivat liikkua jo heti lumien jälkeen.
Ehkä tuo tapaus on herännyt tosiaan nälkään.
Arvelin, että kettu olisi sen jostain löytänyt ja tärvellyt. Öklöttää.
Voisiko olla jokin sairaus?
Vilma
ihan hauskoja jos ei tornadon keskellä kwerää okai, MUTTA NIIN... tyttöjen auttaminen,.. jutuissa niin ei helppoa, pitää ymmärtää aika paljonkin heidän ajatuksia jotta pystyy...
musiikki: Scoripoins: The Zoio
20:10
Voi ei.
Sinä taas ja sun tornaados.
Vilma
No voi siilipoloista.
Minäpä näin tänään jo kottaraisen. Ja sorsat rupattelee järvellä.
-keinovaginamies-
ihan hauskoja pikkuhommat rtuollaiset.... joku juttu kun joku kesän jääy4löpatetti sulahti itsellä kun iltapalana syömässä, unohdin niin unohdin niin se suli vähän lattialle sitä... noh ei vaarrallista vaaan jäätelöjuttu sulahti vähän...
Minä en ole vielä pihahommiin ehtinyt. Maa on aika märkääkin vielä. Huomasin lumien sulattaa, että olin unohtanut talveksi tyhjentää yhden kukkaruukun ja nyt se ruukku näyttää siltä, ettei siihen enää tänä kesänä kukkia voi istuttaa. Pitänee ostaa uusi tilalle.
Surullinen kohtalo oli siilillä 😕 Niitä näkee nykyään muutenkin todella harvoin niin toivoisin siileille pitkää elämää. Onneksi edes muita eläimiä näkyy paljon. Lenkillä näkee yleensä vähintään pupusia ja usein ketun tai kauriita. Joutsenetkin ovat ilmestyneet maisemiin, ne ovat upeita 🤗
Aletheias
Ei sinne kiirettä ole. Maa on pinnaltaan ainakin täällä Pirkanmaalla märkää. Monin paikoin on routa vielä alla ja niiden vähäisten lumien sulamisvedet lilluu siinä sulassa pintakerroksessa. Eivät pääse imeytymään. Näin ainakin varjopaikoissa ja pohjoisrinteillä.
Talvi kyllä murentaa ulos jätetyt saviruukut tehokkaasti.
Jotain sellaisia keveitä ja muovisempia malleja löytyy nykyään, jotka on ihan paksun ja keraamisen näköisiä, mutta eivät ime yhtään vettä. Pakkanenkaan ei niitä siis murenna.
-keinovaginamies-
Juu hetken aion vielä odottaa ennen kuin teen pihahommat. Sen verran märkää täälläkin vielä. Piha on pieni, joten ei siinä kovin paljoa hommaa ole, mutta ihan riittävästi omiin tarpeisiini. Pääasia, että saan onhan siihen kuntoon, että siellä on mukava viettää aikaa kesällä 🌞
Kaikki ruukut ei ulkosalla kestä koko vuotta ja tuo ruukkupoloinen kuuluu siihen kastiin. Minulla on muutama tuija sellaisisa muoviruukuissa, jotka kestävät mitä vain ja ne näyttävät juurikin enemmän keraamisilta kuin muovilta. Taitaa yksi tuijistakin vedellä viimeisiään, joten pääsen sahailemaan sitä osiin 🤗
Aletheias
No niin. Siitä tulee klapia.
Keväinen luontoääni täällä maalla on sahan ääni.
Siitä sinun pinkistä puunrötköttimestä ei taida paha ääni päästä? 😄
-keinovaginamies-
Öhöm, se on lila 🙃 Ja ainakin sen omistajasta ääntä lähtee, jollei muuta 😅
Vähän taitaa heikoksi jäädä klapisato, mutta otan pientenkin oksien sahaamisen kuntoilun kannalta niin se lohduttaa vähän 😁
Aletheias
No niinpä tietysti, lilahan se olikin.
Älä sahaa käteesi. Naapuri säikähtää meteliä 😅
Ei vainenkaan. Totta kai minä luotan sahankäsittelytaitoihisi :)
-keinovaginamies-
Väsymys yllätti ja nukahdinpa sohvalle. Aavistuksen rankka viikko meneillään 😩Onneksi on perjantai ja huomenna saa nukkua vaikka puoleen päivään 🤗
Minähän olen oiva sahankäyttäjä. Ei ole yhtäkään haaveria tapahtunut niinä ehkä noin kymmenenä kertana elämässäni, kun jotain olen sahannut. Voimasanoja on silti joskus kuulunut, ja niitä saattaa kuulua nytkin. Inhoan sitä, kun saha jumittuu puuhun, mutta se on tyydyttävää, kun saa siististi sahattua jonkun niin että saha liukuu nätisti. Onneksi tuo tuija on niin hentoinen vielä, että sen sahaamisessa ei pitäisi kauaa nokka tuhista. Rasittavinta on repiä juuret irti mullasta. Siinäkin puuhassa joskus kuuluu voimasanoja 😅
Aletheias
Juu surullista kyllä. Meillä päin oli aikoinaan lapset tappaneet siilin julmasti tikoilla. Ja näppärä toimittaja oli löytäny auton alle jääneen siilin ja tökki siihen tikkoja ja laitto lehteen. No huomashan tarkkaavaisemmat lukijat sen, jonkinlainen kohu tuli.
Vähän sama kun norjassa oli palkinnon saanu kuva. Kissan hautajaiset. Kuvaaja sai tietää, että oli lapsilta kissa kuollu. No äkkiä paikan päälle, mutta kissa olikin jo haudattu. Ei muuta kun kissa ylös ja turkki imurilla puhtaaks. Sitten uudet hautajaiset ja lapset eläyty kyllä hyvin. Mutta jossain vaiheessa toikin paljastu ja aiheutti pahennusta.
Niin. Luontokuva ilveksestä, joka leikkii saaliinsa kanssa ei ole missään nimessä kaunis.
Vilma
Hyi, millaista toimintaa. En voi koskaan ymmärtää ihmisiä, jotka ovat julmia eläimille. Lapsilla on empatiakyky vielä kehittymässä, mutta on aikuisten tehtävä opastaa ja ohjata lapsia kunnioittamaan kaikkea elämää. Onneksi omasta lapsestani on kasvanut nuori mies, joka kohtelee eläimiä hyvin ja sama pätee hänen ystäviinsäkin.
Nuo toimittajien temput ovat todella alhaisia. He tekevät eläimen surullisesta kohtalosta jotain mediasirkusta. Todella kuvottavaa toimintaa.
Aletheias
Vaahteran lehdet, mitä syksystä on jäänyt, on nyt kosteina helpompi haravoida kuin jos ne pääsevät kuivahtamaan. Tuuli pyörittää niitä inhasti joka paikkaan. Jos saisin, sahaisin koko puun, mutta kaupungin puu ja mulla ei ole kuin oksasaha edesmennyttä pilariomanapuuta varten. Kirvestä ei ole. Tuskin puuhun osuisin vaan sääreen. Ehkä. En jaksaisi heilutella kirvestä. Ja mihin puu kaatuisikaan?
Eikö vaahtera ole huonekalupuu?
Vilma
Oho. Vietitkö koko yön sohvalla?
Et kai sinäkin ole niitä ihmisiä, jotka kuvittelee että veteen jää kolo, jos nostat sormesi siitä pois?
Yhdeltä ihmiseltä ei voi enempäänsä vaatia mihin kohtuudella kykenee.
Tänään ajattelin noudattaa taktiikkaa, että jos myöhään aloittaa, saa aikaiseen lopettaa :)
Kunnon manaaminen auttaa aina :) Hyvät puutarhatonttu tekee aina niin, kun saha juuttuu puuhun :))
-keinovaginamies-
En sentään koko yötä sohvalla nukkunut 😊Torkahdin hetkeksi ja sitten könysin iltapesuille ja menin lämpimien peittojen alle jatkamaan unia. Nukun kahdella peitolla koska pidän lämpötilan sen verran viileänä. Nukkuu paremmin 🤗 Mutta mikä ihme sanonta on tuo, että veteen jää kolo, jos nostaa sormensa pois siitä? Joku pirkanmaalainen sanonta? 😁
Loistava taktiikka sulla! Minullakin tunteja sen verran tallessa, että pyrin lopettamaan aikaisin ja aloittamaan viikonlopun ihmisten aikoihin 🤗
Manaamisen voima on todellinen, sitä ei parane aliarvioida. Sujuu sahauksetkin hetkessä, kun sitä tehostaa parilla voimasanalla 😄
Aletheias
Ale ja keinovagina: Onko kivaa pitää torikokousta tässä ketjussa? Laosettaako?
Vilma
Toki sinkut-palstalla aina vähän lapsettaa. Tällainen torikokous on kuitenkin kivempi, kuin ne joissa muorit tukkii marketin käytävän kärryillään.
Luulen että Aletheiaksen kanssa voisi pitää vähän läheisemmänkin kokouksen :) Onko Vilmakin huomiota vailla? :))
-keinovaginamies-
Se on se korvaamattoman ihmisen ominaisuus. Jos lasissa on vettä ja siihen laittaa sormensa, niin ei voi enää ottaa pois kun kolo jää :))
Viileähkö makuuhuone on hyvä. Se vaatii joko paksun peiton tai aktiviteettia ;)
Toisaalta joku lämmin pötkö vieressä auttaa kanssa, vaikka pelkästään pötköttää.
Onneksi meillä on tuo koira :))
-keinovaginamies-
Vaahtera on upea puu. Siinä on kauniit lehdet ja vaahteran väritys vaihtuu ihanasti vuodenaikojen mukaan. Onneksi tässä lähellä ja lenkkireittieni varsilla on vaahteroita niin pystyn ihailemaan niitä, vaikkei kotipihasta vaahteroita löydy. Ymmärrän toki, että siinä saattaa olla paljon haravoitavaa.
Itselläni on niin pieni piha, että vaikka pari puuta ja pensasta löytyykin, ei niistä ole juuri mitään vaivaa. Isomman pihan kanssa voisikin olla vähän haastavampaa. Silloin pitäisi olla pihatöistä pitävä kumppani 😊
Aletheias
Itseasiassa KVM:n kanssa on oikein mukava pitää torikokouksia ja välillä vähän lapsettaakin 😊 En halua koskaan muuttua liian vakavaksi, koska silloin elämästä katoaa ilo ja kyky nähdä asioita positiivisesti.
Aletheias
Ps: Tämä on julkinen keskustelupalsta. Täällä ihmiset saattavat "pitää torikokouksia" missä tahansa ketjussa.
En kaipaa huomiota vaan asialähtöistä kaikki on.
Ihmiset ovat sivuseikkoja välillä.
Vilma
Tuon mainitsemani vaahteran lehdissä on mustia länttejä.
Jos ne olisivat ihmisessä, niin ne olisivat vaarallisia luomia.
Ei yhtään koristeellista.
Kohta sitä ei voi kaataakaan, koska pesijät tulevat.
Vilma
Aina oppii jotain uutta, tänään se oli uusi sanonta 😅
Aktiviteetti olisi tietysti mieluisampi lämmittäjä kuin peitto 😉 Vieressä pötköttävä mies on ainakin hyvä lämpöpatteri, joskus vähän liiaksikin 😄 En tajua, miten miehet pysyy niin lämpiminä.. Lemmikki lämmittää suloisesti myös, vaikka se teidän miniturri riittää ehkä juuri ja juuri varpaiden lämmittämiseen 😄🐶
Nyt on työt tältä päivältä tehty. Taidan lähteä ulos lenkille auringosta nauttimaan.. 🌞🌞🌞
Aletheias
tiedätkö mikä on uniesine?
... sänky tietystikin, esine jonka päälle voi mennä lepäämään välillä...
apparently I'm good on helping girls if they're feeling bad, funny stories and so.
I'm not feeling bad.
Aamulla varis lehahti takapihalle.
Se lähti kävelylle metsään? Muutaman kerran nokkaisi maasta, mutta siellä se lyllersi.
Silla on siivet! Olikohan se jotenkin down?
Vilma
tuollainen kun niin joku klanin neuvottelija ottaa asiakserern auttaa masentuneita tyttöjä, niin ... kumma jos ei onnistu noin korkean tason "negotiator"... onnistyuinkin kyllä ihan joooh
Ei olla tyhmiä kuin joku twerveysministeriö...
Ja mitenkähän tuon täällä todentausi? Tuon ei-tyhmyyden?
Vilma
Työvoimaministeriössä enemmin sitä lajia.
Voi pientä siilipoloista. Hautasitko sen sinne syreenipensaan alle?
Touko-, kesäkuussa, kun syreeni kukkii, on siilillä kaunis ja hyvä, viimeinen leposija.
En ole tikullakaan koskenut. En pysty.
Vilma