Jos leivottiin, oliko kotonanne perinne, että leivän päälle leivontavaiheessa painettiin käden syrjällä risti? Tämä asia tule yhdessä uskonnollisessa tilaisuudessa esille. Missähän päin Suomea tämä tapa on ollut kun ei meillä vaikka äiti oli uskovainen ihminen. Mutta kyllä hän yhden ristin teki. Kun taikina oli alustettu, hän painoi taikinatiinuun sen koko taikinan päälle ristin. Kun ristiä ei enää näkynyt, tiesi taikinan olevan riittävästi noussut ja sitä voi ruveta leipomaan leiviksi. Siis yhtä paljon järkisyystä kuin uskonnollisesta syystä. Jokaisen leivän päälle erikseen hän ei siis ristiä tehnyt.
Leivottiiko kotonanne ruis-, vehnä- tai ohralimppuja
Anonyymi-ap
15185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Höpölöpö.
Viilto (risti tai muu kuvio) auttaa leipää kohoamaan tasaisemmin uunissa ja estää kuorta halkeilemasta hallitsemattomasti. Se myös ohjaa lämpöä leivän keskiosaan, mikä auttaa paksua leipää kypsymään läpi asti.
Meillä käytettiin tuon aikaansaamiseksi pistely, ihan omanlainen värkki jolla pisteltiin leipä.
Meillä pisteltiin leivät ja pullat haarukalla.
Ei kotona, mutta minä tein leipää ja ristin nousevan taikinan päälle,
mutta en tiennyt miksi se tehtiin.
Perin siis tavan.
Limput rukiista
Rieskat ohrasta. Hiivaleipä kai lähinnä vehnästä.
Meillä ei ollut mitään kiihkoiskovaista touhua, vaikkakaan jumalanpalvelusten aikaan ei lapset saaneet leikkiä. Mummeli kun oli jonkin sortin körtti ja sille piti antaa rauhassa kuunnella radiosta sunnuntaisin ennen jumalanpaveluksien loppumista.
Mutta juu, jotain viiltoja mutsi limppuih tekinanleipoessaan veitsellä. Liittyi käsittääkseni just nostatukseen. Ruisllimppuja en niinkään kaipaile, ruisleipää saa hyvin kaupoista. Mutta kunnon hiivaleipää harvoin. Eikä nykyaikana kai kukaan enää osaa leipoa kunnon ohrarieskaa.
Mun mielestä toi ristihöpötys on vaan uskisten propagandaa,, ei sill viillolla ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Se vaan ikivanha leipomisniksi.
=DW=
Jos noin miettii niin voihan se viilto tai kädensyrjällä painaminen sitten olla vaikka kaksi vierekkäistä viivaa tai T.
Minä osaan tehdä ohrarieskaa. Nyt kun tuli puheeksi, voin vaikka perheelle pääsiäispöytään tehdäkin.
Meillä leivottiin ruisreikäleipiä, jouluksi joululimppua. Ohrarievää joka tehdään maitoon, ja sekaleipää johon tulee ohraa, kauraa, ja vehnää.
Joululimppu oli melkoista herkkua, tummaa, makeaa ja mausteista. Sitä kasteltiin paiston aikana siirappivedellä.
Ristiä ei meillä leipiin laitettu vaan pisteltiin haarukalla ennen uuniin laittoa.
Kesän lopulla leivottiin myös uutisleipää ja oli hyvää todella.
Meijän äiti lepoi kakkoja
Meillä leivottiin kyllä, mutta ei leipää, leivät ostettiin kaupasta. Joskus harvoin äiti saattoi leipoa sämpylöitä.
Lapsuudenkodissa äiti leipoi leivät, mutta ei niiden päälle ristejä tehty. Pyöräytti vaan limpuiksi ruisleivät ja hiivaleivätkin, joskus teki myös ohuita rieskoja.
Serkun vaimo Pohjois-Karjalassa tekee aina ristin leivän päälle.
Meilläkin lapsuudenkodissa maalla äiti leipoi leivät, pullat, kakut ja keksit. Ruisleivän juuri oli taikinatiinussa ja sitä äiti jatkoi monen vuorokauden ajan ennenkuin taikinasta sitten muodostui ruislimppuja ja reikäleipää joka kuivatettiin orrenvartaassa näkkileiväksi.
Leivinuunia alettiin lämmittämään jo aamulla kun lehmät oli lypsetty, koko päivä meni äidillä leipoessa, muistaakseni hän aloitti ohkaisten ohrarieskojen paistamisella kuumassa uunissa . Niitä hän leipoi leivinlapion kokoisia 10 - 20 kerralla, sitten hiivaleivät ja lopuksi ruisleivät ja limput. Niitäkin kutakin ainakin 10-15 kpl. Unohtamatta tietenkään nisuleetoja ja muutamaa kuivakakkua jotka myös paistettiin samana leipomispäivänä.
Siinä välissä täytyi keittää kahvia ja laittaa ruokaa nälkäisille. Useinmiten oltiin varauduttu johonkin keittoruokaan jo vuorokautta aikaisemmin, esim makkaraperunoita tai hernekeittoa, tai savuluukeittoa. Illalliseksi muhi uunissa joko kala- tai lihalaatikko valmiiksi. Kuivahtaneet vehnäpitkot leikattiin viipaleiksi ja kuivatettiin korpuiksi uunissa. Leivinpöytä piti kaapia puhtaaksi ja pirtti lakaista puhtaaksi jauhoista, leivintiinut viedä aittaan tarkkaan säilöön ennenkuin taas äiti navettaan lypsylle. Sitten vielä yöksi hautumaan ohraryyni- tai ruispuuro Tätä tapahtui syksystä kevääseen noin kolmen/neljän viikon välein. En muista yhtään miten ruislimput, hiivaleivät ja rieskat säilytettiin, olivatko jossakin laatikossa tai muovipussissa porstuan kaapissa, kuitenkin sellaisessa säilössä etteivät hiiret päässeet niitä nakertelemaan.
Kesäisin ei voinut leivinuunia lämmittää kun talossa oli pärekatto. Silloin ostettiin leipä kaupasta.
Saatananpalvojat niitä ristejä pitää ja tekee. Hakeutuu papeiksi.
Ristillä roikkuvaa ei pidä pitää koska se on loukkaus Jeesusta vastaan ja ne puheet veriuhreista kuuluvat satanismiin. !
Leivottiin, mutta ei laitettu mitään kuviota päälle. Hiivaleipä, kun uunista sai pois niin lämpimän siivun päälle voita ja kyllä se oli hyvää. Siitäkin on jo kymmeniä vuosia aikaa.