Ylen soivassa arkistossa julkaistava musiikki

Kuuntelin Ringbomin saksalaisvaikutteista ja mm. Paul Hindemithiin ja miksei jopa Schönbergiinkin assosioituvaa sinfoniaa esim. presto osassa, vaikka ensiosassa uumoilin aluksi jopa Sibban 4. sinfonia sävelmaisemaa siinä kuultavine tritonuksineen kaikessa jousikudoksen karuudessaan ja staattisuudessaan, mutta myös Marttinen johtui hetkeksi mieleen juuri tästä syystä ja vaikka jälkimmäiset osat ovat rikkaammin soitinnettuja ja tapahtumiltaan avausta monipolvisempia ja vaihtelevuudessaan runsaammin detaljoituja, niin kaikessa säveltäjän viljelemässä uudenlaisessa musiikillisen materiaalin käsittelyssä ja akordin muodostamistavassa ilmenneestä omintakeisuudessa mainituista esikuvista huolimatta ja johon ehkä voisi vielä lisätä varsinkin aiemmin säveltäjälle vaikutteita antaneen Brucknerin musiikissa soivan ja joskus mainitun "pyhyyden" tunteen, joka kuuluu mm. viimeisessä osassa, musiikki ei ole niin " hiukan liian teoretisoivaa" , ajateltakoon vain dodekafonista musiikkia, kuin Salmenhaara väittää Suomalaisia säveltäjiä, vaan aidon säveltäjäkyvyn luomaa inspiroitunutta säveltaidetta.