viikonloppuäiti

Itse olin nuori yh-äiti,ja sairastuin masennukseen,enkä kyennyt huolehtimaan pojastani tarpeeksi hyvin.Omat vanhempani ottivat lapseni hoiviinsa.
Yleensä ihmiset suhtautuvat asiaan ymmärtäväisesti,mutta ei siitä kyllä uskalla tuntemattomien kanssa puhua...
Ystävät eivät kääntäneet selkäänsä(mutta en kyllä tiedä,mitä selän takana on puhuttu).
Ovatko ne sinun ystäväsi itsekin äitejä?Jotenkin ymmärtäisin suhtautumisen siinä tapauksessa(äideillä kun on aina jokin "kilpailu" paremmuudesta).
Ethän sinä kuitenkaan ole hylännyt lastasi,koska vietät viikonloput hänen kanssaan.
Eri asia olisi,jos olisit häipynyt kokonaan lapsesi elämästä.

Paljon voimia ja hyvää kesää sinulle!

on 4 lasta ja kaksi niistä asuu isänsä luona.
luovuin lapsista kun tämä vanhin lapseni on niin vaikea että en itse jaksanut ja kuvittelin että ne saa parempaa hoitoa sielä.

ja paskan marjat sanon minä.
oli mun elämäni pahin moka mitä oon ikinä tehnyt.
ja sen virheen tulen kyllä jossain vaiheessa korjaamaan.


susta sai sen käsityksen että olet nuori/nuorehko äiti.

ite oon 26 nyt eli olin silloin 24 kun annoin lapset pois.
kauan jouduin miettimään asiaa ennen kuin tulin siihen tulokseen että annan lapset pois.

silloin kun tein päätöksen niin olin 100% varma että kukaan ei tue päätöstäni ja että olen ilman ystäviä.
mutta onneksi näin ei käynyt minulle.
täytyy vaan sanoa että ei sun kavereita ole järjellä pilattu kun eivät tue sinua varsinkin jos he tietävät millainen tilanne sinulla on silloin ollut kun lapsi muutti isän luokse.

tuollaisia ihmisiä ei voi edes kaveriksi sanoa koska kaverit on sellaisia että ne auttaa ja seisoo rinnalla on tilanne mikä tahansa.
ja tollasessa tilanteessa huomaa sen kuka on oikeesti se kaveri.

jos saan udella niin kuinka vanha sä olet tai sit ees minkä ikäisiä sun kaverit sitten on??

Tyypillistä, että äiti hylätään, jos on "vain viikonloppuäiti", mutta viikonloppuisää ei hylätä, ja yksinhuoltajaisää suorastaan ihaillaan, mutta yksinhuoltajaäitiä surkutellaan. Ei ne oo kunnon ystäviä tosiaan olleetkaan, älä välitä heistä. Itse olen miettinyt, että jos ero tulee, jaamme lapset isän kanssa. Muuten toinen putoaisi aikamoiseen tyhjiöön, kun lapsia on enemmän kuin kaksi. Kaikki tehköön omat ratkaisunsa ja toiset kunnioittakoot niitä.

Pääsit juuri eroon pseudokavereista. Ne pelkää,
että kulissit menee jos kaveeraa jonkun "epäon-
nistuneen" kanssa. Tuollaisia on maailma täynnä.
Ei sille mitään voi.

ost a marsu