VMiksi työnteko ja yrittäjyys ei kannata Suomessa

Kansainvälinen demokratiaa tutkiva raportti arvioi, että yhteiskunnallinen tasa-arvo on heikentynyt Suomessa merkittävästi. 

Tämä voi Wassin mukaan johtaa työperäistä hyväksikäyttöä muistuttaviin olosuhteisiin, joissa työntekijät ovat heikossa neuvotteluasemassa ja usein ilman ammattiliiton tuomaa turvaa. 

Hän huomauttaa, että monet toimivat nykyisin perinteisten työsuhteiden ulkopuolella kevytyrittäjinä, harjoittelijoina tai lyhyissä pätkätöissä. Heidän oikeuksiaan ei suojata samalla tavalla kuin vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa olevien. 

Wassin mukaan valta on viime vuosina keskittynyt yhteiskunnassa, ja erityisesti Petteri Orpon (kok) nykyhallituksen kokoonpano edustaa aiempaa kapeampaa pohjaa.

Keskeinen kysymys on, kenen ääni päätöksenteossa kuuluu ja kenen etuja politiikka palvelee. Wassin mukaan ratkaisut painottuvat tällä hetkellä taloudellisesti vaikutusvaltaisten ryhmien hyväksi. 

Kun tarkastellaan valtaanpääsyä eli lobbausta ja edunvalvontaa sekä kansanedustajien taustoja, sosioekonomiset vinoumat ovat entistä jyrkempiä.

Kun joku keksii jotain tuottavaa ja tekee tuhottomasti töitä, niin patalaiskat ja ideaköyhät sosialistit, jotka elävät muiden selkänahasta, keksivät uuden verotusmuodon eli kehittävät uuden verolajin. Näin toimitaan ”demokratioissa”, joissa kansalta uusien verolajien muodostamiseksi ei kysytä mitään. Verolajit perustellaan yhdenvertaisuudella tai köyhyyden vähentämisellä. Todellisuudessa raha valuu “mafian” eli julkisen sektorin kavereiden kukkaroon. 

Se, että Suomessa ei synny enää laajasti innovointia ja yrittämistä, on puhtaasti poliitikkojen ansiota. Miksi joku ryhtyisi yrittämään ja elättämään hyväksikäyttäjien armeijaa, johon Suomessa voidaan lukea tänä päivänä suuri osa kansasta? 

Perintövero heikentää pitkäjänteistä omistajuutta jo ennen kuin se edes toteutuu. 
Kun järjestelmä rankaisee omistamisesta ja sukupolvenvaihdoksista, pääoma etsii vaihtoehtoja. Se siirtyy pois Suomesta, joko suoraan tai yrityskauppojen kautta. 

Neljäs näkökulma on omistajuuden merkitys. Ei ole yhdentekevää, kuka omistaa yritykset ja missä päätökset tehdään. Kun omistajuus siirtyy ulkomaille, katoaa samalla päätöksenteko, strateginen suunta ja usein myös tulevaisuuden investoinnit. Pääkonttorit eivät ole vain symboleja, vaan talouden hermokeskuksia. Niiden säilyminen Suomessa ratkaisee pitkällä aikavälillä enemmän kuin yksikään yksittäinen verolaji.