Nils-Eric Ringbom ei ollut kuivan teoretisoiva säveltäjä musiikillisia elämyksiä produsoivassa luont

Anonyymi-ap kirjoitti:

Säveltäjä Ringbomin sävelkieleltään kromaattisten ja kontrapunktia viljelevien sinfonioiden ja säveltäjistä esim. Tsaikovskin emotionaaliseen luonteeseen verrattuna älyllisesti painottunut tendenssi ilmenee hieman samaan tapaan kuin mikäli verrattaessa emotionaalisessa voimassaan korostunutta Mozartia rakenteelliseen ja soittimellisesti ajattelevaan objektiivisempaa klassismia edustavaan Haydniin, ja vaikka tämä ei itsessään kerro musiikillisesta kokemuksesta mitään oleellista eikä sen tarvitse olla mikään universaali ominaisuus, joka liittyisi nimenomaan jälkimmäiseen säveltäjäneroon, vaikka se on vain sattumalta jäänyt mieleen Haydnista varsinkin lukioajoilta, mutta joka on eräänlainen todiste tai osoitus kuuntelusession intensiivisyydestä ja keskittyneisyydestä, että sen suuren älyllishenkisen aktiivisuuden jälkeen ilmenee ja jopa eräänlaisen älyn ylivallasta tahtomiseen nähden johtuva seuraava ja tahtomisesta luopumisen aiheuttama ja sen jälkeinen enemmän tai vähemmän hetkellinen ja selvästi tiedostavan subjektin itsensä havaitsema ja edellisistä tekijöistä johtuva ja varsinkin kaikkien ruumiinjäsenten lihasten hitaasti toimintaan palaavana ja kontemplaation asteesta riippuen aluksi tahtoa vastaan hangoittelevana ja tahtoa vaivoin tottelevana jäsenten liikkumattomuutena ja jäsenten liikuttamista stimuloivasta tahdon aktista huolimatta, ja joka jäsenissä tuntuvana huomattavana jähmeytenä on mm. ehkä verenkierron keskittymisestäkin aivojen alueelle johtuvaa, kun sen aktivoiminen tavallaan aiheuttaa joksikin aikaa eräällä tavalla, ei varsinaisen jäsenien puutumisen kautta, vaan lamaannuttaen ehkä energisyyden keskittymisellä vain aivoihin ääreishermoston tai lihasten toiminnan ja tehden siten jäsenet joksikin ajaksi liikkuvuudeltaan kankeiksi ja jäykiksi kuin hidastetussa filmissä, ja ollessaan näin jähmettänyt ne lähes täysin paikalleen, kunnes tahdon täysin palattua tajuntaan ja uskoakseni ja Schopenhauerin teorioita mukaillen aivoissa keskenään kamppailevista ajatuksista ja sen motiiveista voimakkaimman pistäessä ihmisen liikkeeseen tahdon jälleen siihen yllyttäessä, ja kun hermoimpulssi pääsee etenemään lihakseen, kykenee tämä jälleen liikuttamaan jäseniään rivakasti alun jähmeydestä huolimatta, kun kaikki ihmisen aktiivisuus aivotoimintana on ollut keskittynyt keskushermoston alueelle, ja kuten nytkin varsin intensiivisessä Nils Ericin sinfonian kuuntelusessiossa tapahtui havaittavasti.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä