Kysymyksessä varmasti yrittämisen vaativuus. Niiltä osin jossa marinaa yrittämisestä on kuulunut, niin kyseessä on ollut kilpailuun, yleiseen mielipiteeseen ja viranoamistyöskentelyyn liittyvä seikka.
Yrittäjän pitää miettiä työhön ja yrityksen liittyvien seikkojen lisäksi mm. vallalla olevaa kilpailua. Toisilla yrityksillä ja ketjuilla voi olla huomattava etulyöntiasema ja esim. eräässä kuuluisassa tapauksessa huonon liikeidean tehnyt kaupustelija suorastaan suuttui pärjäävälle ketjulle siksi, että teki itse konkurssin. Toisaalta vahvemmassa asemassa oleva yrittäjä voi keinolla taikka toisella pyrkiä kaatamaan kilpailijaa.
Esim. yrittäjän lapset taikka puoliso voi joutua tulilinjalle. Puolisolla on aina se etu, että voi jollakin tavalla liittää itsensä liiketoimintaan aviosuhteen vuoksi. Tuolloin pienelle ulkopuoliselle kiusalle saadaan yrityksen tuoton mukaan vastinetta. Lapsilla ei moista etuutta ole ja lahjoituksetkin ovat nykyisin verojen raameissa joskaan kaikki yrittäjät eivät halua lahjoittaa lapsilleen. Tiedän toki tapauksia, joissa lapset ovat tehneet yrityksessä täysin rehellistä työtä mukaan lukien yrityksen johtaminen ja tästä ovat saaneet rehellistä palkkaa ja maksaneet rehellisesti veronsa. Samalla yrityksen pitäjä on itse voinut toiminut vilpillisesti, mutta lasten katsotaan saaneen ansaitsemattoman etuuden jonka vuoksi sijaiskärsiminen katsotaan kohtuuliseksi. Työtä voidaan tehdä myös vieraalle, mutta tuolloin esim. työttömistä voi löytyä joku joka katsoo työpaikan suhteilla saaduksi.
Monesti yrittäjän lapsilta taikka jo aikuisilta lapsilta vaaditaan huomattavasti muista parempaa käytöstä ja pienimuotoinenkin virhe johtaa mitä varmemmin tuomioon oikeudessa ilmiantajan vuoksi vaikkakin samaiseen hölmöyteen syylistyy moni muu ja rangaistuksiltakin vältytään virkamiesten "ymmärtäväisyyden" vuoksi.
Joissakin tapauksissa mm. työvoimatoimisto voi alkaa ahdistelemaan pärjäävää yritystä. Tiedän tapauksen, jossa työvoimatoimisto on soitellut yritykseen yrittäjän jätettyä lehteen ilmoituksen vapaasta työpaikasta ja että samainen työpaikka pitää jättää haettavaksi myös työvoimatoimstoon. Perusteena on ollut, että vapaata työpaikkaa ei ehkä ole olemassa ja että mainostus on halvempaa lehden työpaikkaosastolla ja että ilmoitus pitää jättää myös työvoimatoimistoon. Työvoimatoimistoon ei tarvitse ilmoittaa vapaasta työpaikasta, eikä muutoinkaan ole olemassa lakia joka kieltäisi yksinomaan lehdessä ilmoittelun. Asiakas-suhteen synnyttyä työvoimatoiston kanssa, työvoimatoimistosta itsestään tulee riesa. Haluttomat tekijät pakotetaan hakemaan vapaata työpaikkaa ja pahimmillaan tekijälle annetaan kaavake johon työnantajan pitää merkitä miksi ei ole kyseistä tekijää valikoinut. Toisinaan "asiakas-suhde" johtaa jatkuvaan yhteydenpitoon mm. tarjotessaan haluttomia harjoittelijoita.
Valitus työvoimatoimistosta johtaa useimiten uusiin ja syvempiin ongelmiin joista useimmat ovat itsessään laittomia.
Yrittäjiä toki kohdellaan toisinaan muista poikeaavan hyvin. Esim. poliisi voi pitää yrittäjiä parempiarvoisesa asemassa. Käytännössä esim. yritysten autoja voidaan suojella poikeaavasti murtovarkailta. Meidän parkkipaikalla oli jokin aika sitten sähköliikkeen vanha pakettiauto, joka itsessään edes työkalujen kanssa ei ole järisyttävän arvokas. Toisaalta samalla parkkipaikalla oli mm. arvokkaita loistoautoja. Poliisin toimenpide sivusta seurattuna oli se, että ainoastaan sähköliikkeen auto tutkittiin mahdollisten murtojälkien osalta. Toisinaan yrittäjät hakutuvat työvoimatoimistojen lautakuntiin arvoimaan työttömien päivärahan katkaisun oikeutta. Samalla työtön voi joutua puolustautumaan yksin ja ilman minkäänlaista oikeusapua arvostelijoita vastaan. Meillä päin yrittäjä voi jakaa perättömyyksiään viranomisille ja aiheuttaa esim. ennaltaarvaamattoman psykiatrisen pakkohoidon peräättömyyksillään, peräättömyyksillä joista ei koskaan joudu vastuseen edes oikeudessa, koska hoitojakaan ei saa oikeuteen.
Yrittäjän pitää miettiä työhön ja yrityksen liittyvien seikkojen lisäksi mm. vallalla olevaa kilpailua. Toisilla yrityksillä ja ketjuilla voi olla huomattava etulyöntiasema ja esim. eräässä kuuluisassa tapauksessa huonon liikeidean tehnyt kaupustelija suorastaan suuttui pärjäävälle ketjulle siksi, että teki itse konkurssin. Toisaalta vahvemmassa asemassa oleva yrittäjä voi keinolla taikka toisella pyrkiä kaatamaan kilpailijaa.
Esim. yrittäjän lapset taikka puoliso voi joutua tulilinjalle. Puolisolla on aina se etu, että voi jollakin tavalla liittää itsensä liiketoimintaan aviosuhteen vuoksi. Tuolloin pienelle ulkopuoliselle kiusalle saadaan yrityksen tuoton mukaan vastinetta. Lapsilla ei moista etuutta ole ja lahjoituksetkin ovat nykyisin verojen raameissa joskaan kaikki yrittäjät eivät halua lahjoittaa lapsilleen. Tiedän toki tapauksia, joissa lapset ovat tehneet yrityksessä täysin rehellistä työtä mukaan lukien yrityksen johtaminen ja tästä ovat saaneet rehellistä palkkaa ja maksaneet rehellisesti veronsa. Samalla yrityksen pitäjä on itse voinut toiminut vilpillisesti, mutta lasten katsotaan saaneen ansaitsemattoman etuuden jonka vuoksi sijaiskärsiminen katsotaan kohtuuliseksi. Työtä voidaan tehdä myös vieraalle, mutta tuolloin esim. työttömistä voi löytyä joku joka katsoo työpaikan suhteilla saaduksi.
Monesti yrittäjän lapsilta taikka jo aikuisilta lapsilta vaaditaan huomattavasti muista parempaa käytöstä ja pienimuotoinenkin virhe johtaa mitä varmemmin tuomioon oikeudessa ilmiantajan vuoksi vaikkakin samaiseen hölmöyteen syylistyy moni muu ja rangaistuksiltakin vältytään virkamiesten "ymmärtäväisyyden" vuoksi.
Joissakin tapauksissa mm. työvoimatoimisto voi alkaa ahdistelemaan pärjäävää yritystä. Tiedän tapauksen, jossa työvoimatoimisto on soitellut yritykseen yrittäjän jätettyä lehteen ilmoituksen vapaasta työpaikasta ja että samainen työpaikka pitää jättää haettavaksi myös työvoimatoimstoon. Perusteena on ollut, että vapaata työpaikkaa ei ehkä ole olemassa ja että mainostus on halvempaa lehden työpaikkaosastolla ja että ilmoitus pitää jättää myös työvoimatoimistoon. Työvoimatoimistoon ei tarvitse ilmoittaa vapaasta työpaikasta, eikä muutoinkaan ole olemassa lakia joka kieltäisi yksinomaan lehdessä ilmoittelun. Asiakas-suhteen synnyttyä työvoimatoiston kanssa, työvoimatoimistosta itsestään tulee riesa. Haluttomat tekijät pakotetaan hakemaan vapaata työpaikkaa ja pahimmillaan tekijälle annetaan kaavake johon työnantajan pitää merkitä miksi ei ole kyseistä tekijää valikoinut. Toisinaan "asiakas-suhde" johtaa jatkuvaan yhteydenpitoon mm. tarjotessaan haluttomia harjoittelijoita.
Valitus työvoimatoimistosta johtaa useimiten uusiin ja syvempiin ongelmiin joista useimmat ovat itsessään laittomia.
Yrittäjiä toki kohdellaan toisinaan muista poikeaavan hyvin. Esim. poliisi voi pitää yrittäjiä parempiarvoisesa asemassa. Käytännössä esim. yritysten autoja voidaan suojella poikeaavasti murtovarkailta. Meidän parkkipaikalla oli jokin aika sitten sähköliikkeen vanha pakettiauto, joka itsessään edes työkalujen kanssa ei ole järisyttävän arvokas. Toisaalta samalla parkkipaikalla oli mm. arvokkaita loistoautoja. Poliisin toimenpide sivusta seurattuna oli se, että ainoastaan sähköliikkeen auto tutkittiin mahdollisten murtojälkien osalta. Toisinaan yrittäjät hakutuvat työvoimatoimistojen lautakuntiin arvoimaan työttömien päivärahan katkaisun oikeutta. Samalla työtön voi joutua puolustautumaan yksin ja ilman minkäänlaista oikeusapua arvostelijoita vastaan. Meillä päin yrittäjä voi jakaa perättömyyksiään viranomisille ja aiheuttaa esim. ennaltaarvaamattoman psykiatrisen pakkohoidon peräättömyyksillään, peräättömyyksillä joista ei koskaan joudu vastuseen edes oikeudessa, koska hoitojakaan ei saa oikeuteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tunne oli vastauksena, mutta meni väärään paikkaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000009557624