"En ole pyhimys, en paholainen..."
Näin laulaa Simo Silmu ja jotenkin
löydän tuosta laulusta itseni.
Ei siinä, että nauttisin pettämisestä.
Kerrankin sattui vaan tilanne jossa tutun naisen
kanssa ajauduimme lähempään kontaktiin. Molemmin puolin kiihkeitä suudelmia, halailuja, kähmintää...
Nukuimme yön samassa vuoteessa, emme kylläkään rakastelleet, mutta kaikki oli todella ihanaa.
En ollut tuntenut vastaavia tunteita vuosiin, koska avovaimon kanssa en ole syttynyt samanlailla aikoihin.
Avovaimoani olen vuosia yrittänyt saada syttymään, olemme keskustelleet mistä kumpikin pitää, mistä nauttii, mistä syttyy jne. Kuitenkaan nämä eivät käytännössä toteudu.
En mitenkään ollut suunnitellut, mutta kun puolivahingossa ensimmäistä kertaa suutelin tätä toista naista, tuntui niin hyvältä etten vaihtaisi sitä hetkeä mihinkään. Koko illan meillä oli sähköä ilmassa, sitä sähköä ei minulla ja vaimokkeellani ole ollut vuosiin. En tiedä. Onko se uutuudenviehätys vai mikä.
Toisaalta tuntui hyvältä tietää oma markkina-arvonsa, että arvoa on vielä muidenkin mielestä.
Olen ollut sen jälkeen paljon rauhallisempi, nautin taas elämästäni paljon enemmän, en ota stressiä niin paljoa.
Ehkä tapahtuman sähköisyyttä lisäsi vielä se, että tämä nainen on kuin vastakohta omalla avovaimolleni. Tykkään enemmän vähän menevämmästä ja sähäkämmästä naisesta kun taas vaimoni on liian rauhallinen kotikissa.
En osaa sen paremmin selittää kuin että tässä toisessa vain on se jokin.
Tämä oli vain kertatapaus, eikä kenenkään elämäntilanne ole siitä muuttunut.
En kadu hetkeäkään niitä hetkiä, jotka saivat minut tuntemaan jälleen eläväni.
"En ole pyhimys, en paholainen..."
Näin laulaa Simo Silmu ja jotenkin
löydän tuosta laulusta itseni.
Ei siinä, että nauttisin pettämisestä.
Kerrankin sattui vaan tilanne jossa tutun naisen
kanssa ajauduimme lähempään kontaktiin. Molemmin puolin kiihkeitä suudelmia, halailuja, kähmintää...
Nukuimme yön samassa vuoteessa, emme kylläkään rakastelleet, mutta kaikki oli todella ihanaa.
En ollut tuntenut vastaavia tunteita vuosiin, koska avovaimon kanssa en ole syttynyt samanlailla aikoihin.
Avovaimoani olen vuosia yrittänyt saada syttymään, olemme keskustelleet mistä kumpikin pitää, mistä nauttii, mistä syttyy jne. Kuitenkaan nämä eivät käytännössä toteudu.
En mitenkään ollut suunnitellut, mutta kun puolivahingossa ensimmäistä kertaa suutelin tätä toista naista, tuntui niin hyvältä etten vaihtaisi sitä hetkeä mihinkään. Koko illan meillä oli sähköä ilmassa, sitä sähköä ei minulla ja vaimokkeellani ole ollut vuosiin. En tiedä. Onko se uutuudenviehätys vai mikä.
Toisaalta tuntui hyvältä tietää oma markkina-arvonsa, että arvoa on vielä muidenkin mielestä.
Olen ollut sen jälkeen paljon rauhallisempi, nautin taas elämästäni paljon enemmän, en ota stressiä niin paljoa.
Ehkä tapahtuman sähköisyyttä lisäsi vielä se, että tämä nainen on kuin vastakohta omalla avovaimolleni. Tykkään enemmän vähän menevämmästä ja sähäkämmästä naisesta kun taas vaimoni on liian rauhallinen kotikissa.
En osaa sen paremmin selittää kuin että tässä toisessa vain on se jokin.
Tämä oli vain kertatapaus, eikä kenenkään elämäntilanne ole siitä muuttunut.
En kadu hetkeäkään niitä hetkiä, jotka saivat minut tuntemaan jälleen eläväni.
"En ole pyhimys, en paholainen..."
Vastaukset 1
Vanhimmat
viestisi oli ihana ja kuin omista unelmistani. MUTTA, KUVASIT KAUNIISTI, HERKÄSTI JA KUNNIOITTAEN, PAITSI KÄHMINTÄÄ!!!!Eikö se ollut hyväilyä, halausta ja kaikkea kaunista ja eroottista!