Tekoäly auttaa lestadiolaisen saarnan valmistuksen

jatkuu... Johannes kertoo, että ”kirjat avattiin”. Voimme vain kuvitella, mitä niihin kirjoihin on talletettu. Niihin on kirjoitettu ihmisen teot. Siellä on jokainen ajatus, jokainen sana ja jokainen teko, jota olemme täällä ajassa tehneet. Jos me joutuisimme vastaamaan itsemme puolesta tuon kirjan perusteella, kuka meistä kestäisi? Sielunvihollinen, tuo sielujemme syyttäjä, tahtoo tuoda nämä kirjat meidän eteemme jo täällä ajassa. Se muistuttaa meitä meidän lankeemuksistamme, meidän kylmyydestämme ja meidän uskon heikkoudestamme. Se sanoo: ”Katso, tämmöinen sinä olet, kuinka sinä voisit peria taivaan valtakunnan?”
Ja totta se on, rakkaat veljet ja sisaret, lain peilin edessä me olemme kaikki alastomia ja viallisia. Meidän omat parhaatkin tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan pyhyyden edessä. Jos elämän perustus on omassa onnistumisessa, silloin meri, kuolema ja tuonela antavat saaliinsa tuomittavaksi, ja loppuna on se tulinen järvi, josta Johannes tässä vakavasti varoittaa.
Mutta kuunnelkaa, Jumalan lapset! Johannes näki myös toisen kirjan – elämän kirjan. Se on se kirja, johon on kirjoitettu niiden nimet, jotka ovat saaneet uskolla omistaa itselleen Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintotyön. Se ei ole tekojen kirja, vaan se on armahdettujen kirja. Sinne ei merkitä meidän onnistumisiamme, vaan sinne on kirjoitettu ne nimet, jotka on pesty Karitsan verellä puhtaiksi.
On suuri armo, että me saamme täällä Jumalan valtakunnassa, tässä rakkaassa saattoväessä, kuulla tätä evankeliumia. Sitä ei saarnata vain tiedoksi, vaan sitä julistetaan voimaksi. Sillä me tiedämme, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Täällä on tänäänkin Pyhä Henki läsnä, joka tahtoo kirkastaa meille Kristusta.
Vaikka me täällä matkalla väsymme ja vaikka meistä tuntuu, että olemme niitä kaikkein huonoimpia ja hitaimpia matkamiehiä, niin muistakaa: se, joka on elämän kirjassa, on siellä armosta. Ei sen tähden, että me olisimme jaksaneet paremmin kuin muut, vaan siksi, että Vapahtaja on jaksanut meidän puolestamme. Hän on kantanut synnin rangaistuksen, Hän on voittanut kuoleman ja Tuonelan, ja Hän on avannut meille tien taivaan kotiin.
Ehkä täällä on tänään joku, joka tuntee sydämellään, että nimeäni ei taida siellä kirjassa olla. Joku, jota sielunvihollinen piinaa syyllisyydellä ja epäilyksellä. Sinulle, rakas sielu, kuuluu tänään tämä suloinen viesti. Sinua ei kutsuta parantamaan itseäsi tai keräämään hyviä tekoja, vaan sinua kutsutaan uskomaan.
Meillä on virka ja valta, jonka Jeesus antoi omilleen: ”Jolle te synnit anteeksi annatte, sille ne ovat anteeksi annetut.” Siksi meillä on etuoikeus tälläkin hetkellä julistaa evankeliumia kaikille sitä janoaville. Sinulla on lupa, kallis matkaystävä, uskoa kaikki sinun syntisi, kaikki epäuskosi, kaikki kylmyytesi ja kaikki ne asiat, joita sinä häpeät, anteeksi annetuiksi.
Uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä!
Kun saat uskoa tämän, silloin sinun nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan. Silloin sinun ei tarvitse pelätä tuota suurta valkeaa valtaistuinta, sillä sinun puolellasi on Puolustaja, joka on jo maksanut sinun velkasi.
...jatkuu

Anonyymi00002 kirjoitti:

jatkuu... Johannes kertoo, että ”kirjat avattiin”. Voimme vain kuvitella, mitä niihin kirjoihin on talletettu. Niihin on kirjoitettu ihmisen teot. Siellä on jokainen ajatus, jokainen sana ja jokainen teko, jota olemme täällä ajassa tehneet. Jos me joutuisimme vastaamaan itsemme puolesta tuon kirjan perusteella, kuka meistä kestäisi? Sielunvihollinen, tuo sielujemme syyttäjä, tahtoo tuoda nämä kirjat meidän eteemme jo täällä ajassa. Se muistuttaa meitä meidän lankeemuksistamme, meidän kylmyydestämme ja meidän uskon heikkoudestamme. Se sanoo: ”Katso, tämmöinen sinä olet, kuinka sinä voisit peria taivaan valtakunnan?”
Ja totta se on, rakkaat veljet ja sisaret, lain peilin edessä me olemme kaikki alastomia ja viallisia. Meidän omat parhaatkin tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan pyhyyden edessä. Jos elämän perustus on omassa onnistumisessa, silloin meri, kuolema ja tuonela antavat saaliinsa tuomittavaksi, ja loppuna on se tulinen järvi, josta Johannes tässä vakavasti varoittaa.
Mutta kuunnelkaa, Jumalan lapset! Johannes näki myös toisen kirjan – elämän kirjan. Se on se kirja, johon on kirjoitettu niiden nimet, jotka ovat saaneet uskolla omistaa itselleen Jeesuksen Kristuksen kalliin sovintotyön. Se ei ole tekojen kirja, vaan se on armahdettujen kirja. Sinne ei merkitä meidän onnistumisiamme, vaan sinne on kirjoitettu ne nimet, jotka on pesty Karitsan verellä puhtaiksi.
On suuri armo, että me saamme täällä Jumalan valtakunnassa, tässä rakkaassa saattoväessä, kuulla tätä evankeliumia. Sitä ei saarnata vain tiedoksi, vaan sitä julistetaan voimaksi. Sillä me tiedämme, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Täällä on tänäänkin Pyhä Henki läsnä, joka tahtoo kirkastaa meille Kristusta.
Vaikka me täällä matkalla väsymme ja vaikka meistä tuntuu, että olemme niitä kaikkein huonoimpia ja hitaimpia matkamiehiä, niin muistakaa: se, joka on elämän kirjassa, on siellä armosta. Ei sen tähden, että me olisimme jaksaneet paremmin kuin muut, vaan siksi, että Vapahtaja on jaksanut meidän puolestamme. Hän on kantanut synnin rangaistuksen, Hän on voittanut kuoleman ja Tuonelan, ja Hän on avannut meille tien taivaan kotiin.
Ehkä täällä on tänään joku, joka tuntee sydämellään, että nimeäni ei taida siellä kirjassa olla. Joku, jota sielunvihollinen piinaa syyllisyydellä ja epäilyksellä. Sinulle, rakas sielu, kuuluu tänään tämä suloinen viesti. Sinua ei kutsuta parantamaan itseäsi tai keräämään hyviä tekoja, vaan sinua kutsutaan uskomaan.
Meillä on virka ja valta, jonka Jeesus antoi omilleen: ”Jolle te synnit anteeksi annatte, sille ne ovat anteeksi annetut.” Siksi meillä on etuoikeus tälläkin hetkellä julistaa evankeliumia kaikille sitä janoaville. Sinulla on lupa, kallis matkaystävä, uskoa kaikki sinun syntisi, kaikki epäuskosi, kaikki kylmyytesi ja kaikki ne asiat, joita sinä häpeät, anteeksi annetuiksi.
Uskokaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä!
Kun saat uskoa tämän, silloin sinun nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan. Silloin sinun ei tarvitse pelätä tuota suurta valkeaa valtaistuinta, sillä sinun puolellasi on Puolustaja, joka on jo maksanut sinun velkasi.
...jatkuu

Lue lisää

jatkuu...Me olemme vielä matkalla. Meillä on omat koetuksemme, omat kiusauksemme ja omat murheemme täällä alhaalla. Mutta katsokaa, uskon silmin me näemme jo rannan. Me näemme sen päivän, jolloin kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen, eli ne on kukistettu iankaikkisesti. Sitten ei ole enää kipua, ei enää itkua, ei enää syntiä, joka meitä täällä painaa ja ahdistaa.
Silloin me saamme siirtyä uskomisesta näkemiseen. Me saamme liittyä siihen suureen joukkoon, joka saa kiittää Karitsaa iankaikkisesti. Siellä me saamme kohdata ne rakkaat, jotka ovat jo perille päässeet, ja siellä me saamme nähdä Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.
Siihen asti, rakkaat Jumalan lapset, valvotaan ja rukoillaan. Pidetään huolta tästä kalliista uskosta ja tästä rakkaasta yhteydestä. Autetaan toinen toistamme, nostetaan sellaista, joka on uupunut, ja vakuutetaan kerta toisensa jälkeen: ”Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”
Ole vaivassa ja toivossa vahva. Matka on lyhyt, ja koti on lähellä.
Uskokaa evankeljumi, uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Rakas veljeni, rakas sisareni. Jäädäänpä vielä tähän armonlähteelle, sillä sielu ei väsy kuulemaan tätä hyvää sanomaa. Seurapenkillä meillä ei ole kiire minnekään, sillä täällä me saamme hetken levähtää tämän maailman melskeeltä ja sielunvihollisen pauhinalta. Me tiedämme, että sielunvihollinen ei lepää. Se käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen se saisi niellä. Se tahtoo viedä meidän katseemme pois elämän kirjasta ja kääntää sen siihen tekojen kirjaan. Se muistuttaa meitä: ”Muistatko tuonkin erehdyksen? Muistatko tuon sanan, jonka sanoit rakkaudettomasti? Muistatko sen lihan mielen, joka sydämessäsi asuu?” Ja me joudumme myöntämään, että totta se on. Meissä itsessämme, meidän lihassamme, ei asu mitään hyvää.
Mutta katsokaa, Jumalan lapset, kuinka ihmeellinen on Jumalan valtakunnan järjestys. Täällä ei katsota siihen, kuinka vahvoja me olemme, vaan siihen, kuinka väkevä on meidän Vapahtajamme. Sielunvihollinen yrittää pelästyttää meitä tuolla valkealla valtaistuimella ja tulisella järvellä. Se yrittää sanoa, ettei tällainen viallinen vaeltaja voi koskaan päästä perille. Mutta me saamme vastata sille: ”Kyllä, minä olen syntinen ja kelvoton, mutta nimeni on kirjoitettu elämän kirjaan Karitsan verellä!”
Täällä matkalla me tarvitsemme evästä. Emme me jaksa omassa voimassamme tätä kaitaista tietä astua. Siksi me olemme tänäänkin täällä, sanan kuulossa. Tämä evankeljumi on se elävä vesi ja elämän leipä, joka virvoittaa uupuneen kulkijan. Kun maailma tarjoaa vain tyhjyyttä ja sellaista, mikä katoaa, niin Jumalan sana tarjoaa sellaista, mikä kestää silloinkin, kun maa ja taivas pakenevat.
Johannes näki ne kuolleet, suuret ja pienet. Siellä ovat nekin, jotka täällä ajassa olivat ehkä hyljeksittyjä tai hiljaisia matkamiehiä, joista maailma ei lukua pitänyt. Mutta Jumala pitää lukua omistaan! Hän tuntee jokaisen huokauksen, jokaisen kyyneleen, joka on vuodatettu synnin tähden. Hän näkee sen palavan halun, joka uskovaisen sydämessä on: halun pysyä Jumalan valtakunnassa, halun kuulla kerran se kutsu: ”Tule, minun Isäni siunattu, peri se valtakunta, joka on sinulle valmistettu.”
...jatkuu

Anonyymi00003 kirjoitti:

jatkuu...Me olemme vielä matkalla. Meillä on omat koetuksemme, omat kiusauksemme ja omat murheemme täällä alhaalla. Mutta katsokaa, uskon silmin me näemme jo rannan. Me näemme sen päivän, jolloin kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen, eli ne on kukistettu iankaikkisesti. Sitten ei ole enää kipua, ei enää itkua, ei enää syntiä, joka meitä täällä painaa ja ahdistaa.
Silloin me saamme siirtyä uskomisesta näkemiseen. Me saamme liittyä siihen suureen joukkoon, joka saa kiittää Karitsaa iankaikkisesti. Siellä me saamme kohdata ne rakkaat, jotka ovat jo perille päässeet, ja siellä me saamme nähdä Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.
Siihen asti, rakkaat Jumalan lapset, valvotaan ja rukoillaan. Pidetään huolta tästä kalliista uskosta ja tästä rakkaasta yhteydestä. Autetaan toinen toistamme, nostetaan sellaista, joka on uupunut, ja vakuutetaan kerta toisensa jälkeen: ”Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat anteeksi annetut.”
Ole vaivassa ja toivossa vahva. Matka on lyhyt, ja koti on lähellä.
Uskokaa evankeljumi, uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Rakas veljeni, rakas sisareni. Jäädäänpä vielä tähän armonlähteelle, sillä sielu ei väsy kuulemaan tätä hyvää sanomaa. Seurapenkillä meillä ei ole kiire minnekään, sillä täällä me saamme hetken levähtää tämän maailman melskeeltä ja sielunvihollisen pauhinalta. Me tiedämme, että sielunvihollinen ei lepää. Se käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen se saisi niellä. Se tahtoo viedä meidän katseemme pois elämän kirjasta ja kääntää sen siihen tekojen kirjaan. Se muistuttaa meitä: ”Muistatko tuonkin erehdyksen? Muistatko tuon sanan, jonka sanoit rakkaudettomasti? Muistatko sen lihan mielen, joka sydämessäsi asuu?” Ja me joudumme myöntämään, että totta se on. Meissä itsessämme, meidän lihassamme, ei asu mitään hyvää.
Mutta katsokaa, Jumalan lapset, kuinka ihmeellinen on Jumalan valtakunnan järjestys. Täällä ei katsota siihen, kuinka vahvoja me olemme, vaan siihen, kuinka väkevä on meidän Vapahtajamme. Sielunvihollinen yrittää pelästyttää meitä tuolla valkealla valtaistuimella ja tulisella järvellä. Se yrittää sanoa, ettei tällainen viallinen vaeltaja voi koskaan päästä perille. Mutta me saamme vastata sille: ”Kyllä, minä olen syntinen ja kelvoton, mutta nimeni on kirjoitettu elämän kirjaan Karitsan verellä!”
Täällä matkalla me tarvitsemme evästä. Emme me jaksa omassa voimassamme tätä kaitaista tietä astua. Siksi me olemme tänäänkin täällä, sanan kuulossa. Tämä evankeljumi on se elävä vesi ja elämän leipä, joka virvoittaa uupuneen kulkijan. Kun maailma tarjoaa vain tyhjyyttä ja sellaista, mikä katoaa, niin Jumalan sana tarjoaa sellaista, mikä kestää silloinkin, kun maa ja taivas pakenevat.
Johannes näki ne kuolleet, suuret ja pienet. Siellä ovat nekin, jotka täällä ajassa olivat ehkä hyljeksittyjä tai hiljaisia matkamiehiä, joista maailma ei lukua pitänyt. Mutta Jumala pitää lukua omistaan! Hän tuntee jokaisen huokauksen, jokaisen kyyneleen, joka on vuodatettu synnin tähden. Hän näkee sen palavan halun, joka uskovaisen sydämessä on: halun pysyä Jumalan valtakunnassa, halun kuulla kerran se kutsu: ”Tule, minun Isäni siunattu, peri se valtakunta, joka on sinulle valmistettu.”
...jatkuu

Lue lisää

jatkuu...Tämä teksti on vakava niille, jotka luottavat omiin tekoihinsa tai jotka kieltävät Jumalan armon. Se on vakava muistutus siitä, että on olemassa ”toinen kuolema”. Mutta meille, jotka olemme saaneet parannuksen armon, tämä on toivon teksti. Se kertoo, että kerran kuolema ja tuonela kukistetaan lopullisesti. Niillä ei ole enää valtaa meihin! Ne heitetään tuliseen järveen, ja ne lakkaavat olemasta pelon aiheita.
Rakas uskonystävä, onko sinun sydämesi tänään levollinen? Jos tunnet, että maailman tomu on tarttunut jalkoihin tai jos omatunnon päällä on jotakin, mikä hämärtää taivastoivoa, niin älä jää sen kanssa yksin. Täällä on voimassa synninpäästön sana. Se on suurin valta, mitä maan päällä on – valta päästää ihminen synneistään iankaikkisuutta varten. Me olemme matkalla sinne, missä kirjat on suljettu ja missä vain armo vallitsee. Ajatelkaa sitä hetkeä, kun saamme jättää tämän kuolevaisen majan. Ei ole enää kiusauksia, ei enää sielunvihollisen kuiskauksia, ei enää epäilystä. Me päästään taivaan kotiin. Siellä me näemme ne ”suuret ja pienet”, jotka ovat ennen meitä perille päässeet, valkeissa vaatteissa, palmut käsissään.
Siihen asti me saamme täällä ajassa toistaa tätä samaa, vanhaa mutta aina uutta viestiä. Me saamme tukea toisiamme ja sanoa väsyneelle: ”Jaksa vielä vähän matkaa. Kotiportit häämöttävät jo.” Siksi me julistamme evankeljumia täydellä sydämellä. Usko sinäkin, kallis veli, usko sinäkin, kallis sisar: kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahanvuotaneessa veressä. Se veri on pesevä sinut tänäänkin niin puhtaaksi, että jos Jumala nyt kutsuisi sinut tuon valkean valtaistuimen eteen, Hän näkisi sinussa vain oman Poikansa pyhyyden. Uskokaa evankeljumi, uskokaa kaikki synnit anteeksi, tälläkin hetkellä, Jeesuksen nimessä ja veressä. Sarnaattehan vielä minullekin kaikki synnit anteeksi, kun olen ollut niin kovissa epäilyksissä ja kiusauksissa. Lupaan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jeesuken nimeen ja aina siunatussa nimessä, Aamen.

Teköäly valloittaa maailmaa ja sen hyödyt tullaan jossain vaiheeessa soveltamaan myös saarnatekstien valmistamisiin. Mikä suuri helpotus papeille ja saarnamiehille, kun ei tarvitse tyhjästä päästään latoa tulemaan, vaan voi saarnan esittää paperilta. Kyllähän papit saarnoissaan ovat aina käyttäneet kirkoissa muistiinpanoja, mutta lestadiolaiset eivät niinkään. Toki heilläkin on saarnapönttöön mennessään taskuissa joku muistio, josta salaa katsovat esivalmistettua puhettaan, esim. rukous tuntuu toisinaan paperilta luetulta. Mutta kyllä saarnamiehet voisivat lukea tekoälyn tuottaman saarnan,mutta syntien julistuksen he tietenkin voivat edelleen julistaa ilman paperilta lukemista. Suuri helpotus olisi saarnaajille sallia tekoälyn tuottama saarna, koska he aina kovasti kipuilevat sen kanssa, antaako Jumala puhetta, vai jääkö seurapuhe köykäiseksi. On kyllä lapsellista uskoa puheen tulevan aivoihin joltain Jumalalta, vaan kyllä se lestadiolaisen seurapuhe perustuu pitkälti muilta ennen kuultujen vakio selityksien matkimiseksi.

Kyllä tekoäly pysyy siihen mihin ihminenkin.

Herjaamaan amerikan homoja sekäl muutoinkin vaatimaan että lakia pitää yrittää jotenkin noudattaa.

Sotahulluuden kanssa se voi vähän haukkoa henkeä eikä aivan sellaiseen pahuuteen siinä pääse mihin ihminen pääsee.

minkä salaisuuden haluat tietää raamatusta

Raamatun salaisuuksien selittäminen ovat itse kunkin oman järjen sekä mieltymyksien tuotoksia ja uskomuksia, eli kaikissa uskonnoissa raamattua selitetään omallaan tavallaan. Mitä taas tulee uskomukseen siitä, että pyhä-henki selittää vain lestadiolaisille oikein on sekin vaan uskomus. Lesta saarnaajathan selittävät kerta toisensa jälkeen samoista raamatun kohdista samalla lailla kuin kaikki muutkin pieniä vivahteita lukuun ottamatta. Saarnaajat karttavat sellaisia raamatun kohtia, joihin ei oma ymmärrys riitä alkuunkaan ja kun se pyhä henkikään ei koskaan kirkasta näitä vaikeita paikkoja, jollaisia esim. Ilmestyskirjasta löytyy.
Oikeastaan mitään henkeä ei tarvitakaan raamatun selittämiseen, koska ainahan niitä on selitetty alusta asti samalla tavalla siitä saakka, kun Lars Leevi niitä sepitti. Ei olla koskaan kuultu esim. selitettävän , mitä pedon luku 666 tarkoittaa . Uusi maa ja uusi taivas ei tarkoita lestadiolaisten mukaan konkreettista uutta maata tai taivasta, koska heidän mukaansa se taivas on jossain avaruudessa tai koskaan ei edes yritetä täsmentää, missä se heidän taivas sijaitsee, jonne on niin kova hinku. Helvetti on jätetty unholaan, koska sillä ei sovi enää pelotella heikko hermoisia naisia ekstaasi tilaan.