Oon ihan kypsänä yhteen kaveriini, koska ystävyytemme on mielestäni todella yksipuoleista. Tää on ollut tällaista oikeastaan aina, mutta nyt alkaa jo olla mitta täysi.
Juttu on siis tällainen, että kaverini tykkää "juoksuttaa" muita ihmisiä ja kaikki tapahtuu aina hänen ehdoillaan. Hän ei esimerkiksi yleensä lähde mukaani mihinkään, ei baariin eikä mihinkään muihinkaan menoihin, kun pyydän seuraksi. Mutta silloin kun hän pyytää, niin minä yleensä lähden mukaan, ja näin olenkin kai "opettanut" kaverini siihen että tanssin hänen pillinsä mukaan. Joskus kun kieltäydyn hänen ehdottamistaan menoista niin heti ollaan happamena. Lisäksi hän ei koskaan käy kylässä luonani vaikka asutaan ihan lähekkäin, kävellen menee vain pari minuuttia. Se olen aina MINÄ joka käyn heillä kylässä. Monta kertaa olen pyytänyt kylään ja kaverini lupailee että joo, voisi tulla, mutta arvatkaapa tuleeko koskaan?
Lisäksi ottaa pattiin, että kaverini on sen tyylinen että se suunnittelee paljon kaikenlaista mutta suunnitelmat toteutuvat harvoin. On tosi kiva suunnitella hänen kanssaan jotakin menoa, kun hän sitten viime tipassa peruu vedoten johonkin tekosyyhyn. Kun niitä suunnitelmia kun sen sata meneillään niin väistämättä osa jää toteutumatta, tämän kaverin kohdalla tosin ehkä noin 99 %...
Niin ja meillä on jo ikää 25 että ei olla mitään teinejä enää. Kertokaa mitä voisin tehdä. En haluaisi lopettaa ystävyyttämme mutta en jaksa enää tanssia kaverini pillin mukaan ja haluaisin jotain vastavuoroisuutta. Tekisi mieli sanoa suoraan, että tällainen ystävyys ei meikäläistä nappaa, jos meno ei muutu.
Juttu on siis tällainen, että kaverini tykkää "juoksuttaa" muita ihmisiä ja kaikki tapahtuu aina hänen ehdoillaan. Hän ei esimerkiksi yleensä lähde mukaani mihinkään, ei baariin eikä mihinkään muihinkaan menoihin, kun pyydän seuraksi. Mutta silloin kun hän pyytää, niin minä yleensä lähden mukaan, ja näin olenkin kai "opettanut" kaverini siihen että tanssin hänen pillinsä mukaan. Joskus kun kieltäydyn hänen ehdottamistaan menoista niin heti ollaan happamena. Lisäksi hän ei koskaan käy kylässä luonani vaikka asutaan ihan lähekkäin, kävellen menee vain pari minuuttia. Se olen aina MINÄ joka käyn heillä kylässä. Monta kertaa olen pyytänyt kylään ja kaverini lupailee että joo, voisi tulla, mutta arvatkaapa tuleeko koskaan?
Lisäksi ottaa pattiin, että kaverini on sen tyylinen että se suunnittelee paljon kaikenlaista mutta suunnitelmat toteutuvat harvoin. On tosi kiva suunnitella hänen kanssaan jotakin menoa, kun hän sitten viime tipassa peruu vedoten johonkin tekosyyhyn. Kun niitä suunnitelmia kun sen sata meneillään niin väistämättä osa jää toteutumatta, tämän kaverin kohdalla tosin ehkä noin 99 %...
Niin ja meillä on jo ikää 25 että ei olla mitään teinejä enää. Kertokaa mitä voisin tehdä. En haluaisi lopettaa ystävyyttämme mutta en jaksa enää tanssia kaverini pillin mukaan ja haluaisin jotain vastavuoroisuutta. Tekisi mieli sanoa suoraan, että tällainen ystävyys ei meikäläistä nappaa, jos meno ei muutu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi et puhu tästä asiasta kaverillesi suoraan?
Jos Todella olette hyviä ystäviä, tällaisesta voi kyllä mainita... jos ei, onko hän sinun arvoisesi?
Itseasiassa kuulostaa hyvin tutulta itsellenikin.
Samanlainen kaveri löytyy.
Jos kaverisi käyttäytyy tuolla tavalla, niin pidä ihmeessä etäisyyttä. Ei sinun ole pakko olla jatkuvasti tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi ärsyttävien ja itsekeskeisten ihmisten kanssa.
Itseäni pännii kanssa yksi kaveri. Olen tällä hetkellä vaihdossa ja ole tutustunut yhteen tyttöön täällä, jolla ei ole ketään muita kavereita. Tämä tyttö soittaa minulle 3 kertaa päivässä, ja vaatii joka ikinen päivä seuraa, ja tunkee joka paikkaan mukaan. Pidän tytöstä, mutta liika on liikaa. Kaiken lisäksi kyseinen henkilö ei välitä, mitä suustaan päästää. Jos joku sanoo jotain negatiivista minusta, niin saan heti kuulla sen tältä tytöltä. Muun muassa eilen tyttö kertoi, että hänen poikakaverinsa oli sanonut, että mun pitäisi syödä vähemmän ja liikkua enemmän!Olin aivan äimistynyt!En koskaan voisi kertoa ystävilleni, jos joku olisi sanonut heistä takanapäin tuolla tavalla!Argh!
Olen pitänyt välillä etäisyyttä kun on alkanut ketuttaa tarpeeksi. Vuosi sitten meillä oli noin kuukauden tauko ettei oltu tekemisissä eikä yhteyksissä. Kaverini kyllä tajusi että olen v*ttuuntunut jostain, mutta en tiedä ymmärsikö syytä. Ei ikinä kysynyt että mikä vaivaa tms. En ole saanut sanotuksi asiaa ääneen enkä tiedä miten sen sanoisi että hän ei loukkaantuisi, mutta että kuitenkin ottaisi tosissaan. Yhden kerran olen hänelle sanonut, että on se kumma kun minun kanssa ei voi lähteä mihinkään mutta jos joku toinen pyytää niin sillon kyllä ollaan menossa. (Yleensä menot siis kelpaa jos joku "tärkeämpi" ihminen pyytää.) Kaverini ei sanonut tähän mitään. Että näin.
Ja tää on silleenkin hankalaa, kun ollaan tunnettu melkein koko ikämme ja olisi sääli menettää muuten hyvä ystävä. Moni ystävistäni on muuttanut muualle joten kotipaikkakunnallani on enää muutama ystävä jäljellä. Nämä muut ovat sellaisia, joilla on vielä vähemmän aikaa tai mahdollisuuksia mennä ja tulla mun kanssa, joten olosuhteidenkin pakosta vietän (liian?) paljon aikaa tän yhen kaverini kanssa.
Ollaan yhen yhteisen ystävän kanssa juteltu paljon tästä kyseessäolevasta henkilöstä ja hän on aivan samaa mieltä, eli häntäkin ketuttaa kun tämä kaverimme ei käy hänenkään luonaan koskaan. Siis yksinkertaisesti tää "ystävämme" on vaan todella itsekeskeinen ihminen, miten sellaista voi loppupelissä muuttaa...
Mulla oli myös hyvin samanlainen kaveri, oltiin kavereita monta vuotta eikä mihinkään muuttunut vaikka pistin sille aina viestillä selkeästi mikä mättää, suuttui oltiin vähän aikaa tauolla ja taas kavereita ja sama homma alkoi taas. Hän perui 90% tapaamisista todellakin tekosyyn varjolla varsinkin jos oltiin sovittu että hän tulee meille. Joka kerta ei edes ilmoittanu mitään, ei vaan neitiä kuulunu, aina ei vastannut puheluihin eikä viesteihin kun piti nähdä yms. Kerran olin jo ehtinyt ajaa meiltä 40km päähän sovittuun tapaamispaikkaan kun pistin viestiä että odotan siellä niin tää pistää että en muuten ole tulossa, eli köyhältä opiskelijalta meni lähemmäksi 10€ bensoihin (mun auto kuluttaa paljon), paskat mitään korvausta sain... Tämä ystävyys kaatui kumma kyllä hänen aloitteestaan joskus kuukausi sitten, laittoi varmaan sata viestiä että mun olis pitäny tulla heti laittamaan hänen ja tätinsä hiuksia ja tosiaan ei oltu sovittu tästä, ei kerrasta uskonu etten pääse tänä päivänä vaan jatkoi narinaa tekstiviesteillä, hermothan siinä meni ja laitoin lopulta etten vastaa enää narinoihin, tämä kuulemma oli tosi törkeetä ja monen vuoden ystävyys loppu. Ei silti, mua ei harmita yhtään, eipä tartte enää menettää hermojaan tämän tyypin takia.
Tutulta kuulostaa mulla oli yks samanlainen kaveri,teki just samoin....
Minä lopetin yhteyden pidon sinne päin kerta ei sieltä kuulunut sillon mitään,mut nykyisin tilanne on muuttunut kovasti soittelee ja käy kylässä..
Eli pikku paussi kannattaa aina, ja jos ei sen jälkeenkään muutu tilanne niin anna sen olla rauhas sit..uusia kavereita saa aina kun haluu vaan
...tämä ystäväni on ihana, aurinkoinen, ymmärtävä ja kaikkien kaveri. En millään voisi luopua hänenstä...ja uskon, ettei hänkään minusta. Välillä kuintenkin otamme reilusti etäisyyttä toisistamme. Omalta kohdaltani se johtuu juuri siitä ongelmasta, josta tässä keskustelussa on puhuttu.
Hän on ns. "pidän kaikki levyt lämpimänä"-tyyppi, jolla on paljon kavereita. Hän osaa taitavasti muistutta olemassaolostaan kaikille silloin tällöin. Hän valitsee senhetkiseen mielentilaansa sopivimmat kamut ja hengaa niiden kanssa. Itse toteutan mahdollisuuksien mukaan ajatusta: "kaikki on kaikkien kavereita". Jos löydän uuden ystävän pidän huolta, että esittelen hänet muille ystävilleni, jotta he voivat saada yhtä ihanan kaverin kuin minä olen saanut. Hän on saanut kauttani uusia tuttavia. Olisin halunnut tutustua myös hänen ystäviinsä, mutta se on mahdotonta, koska hän haluaa pitää eri kaverit erillaisiin tilanteisiin...
Silloin kun saan kutsun tältä kyseiseltä ystävältäni, voin jo aavistaa,että hänellä on jokin murhe ja hän tarvitsee kuuntelijaa. Ystäväni ongelmat ovat yleensä "maailmaa mullistavia". Yleisin niistä on lukuisat harmia aiheuttavat poikaystäväehdokkaat. Välillä olisi mukavaa, jos hän kysyisi mitä minulle kuuluu.
Aluksi hänen käyttäytymisensä ärsytti minua suunnattomasti, mutta opettelin olemaan välittämättä. Kai hän vaan on sellainen, eikä muuksi muutu. Meillä on "toimiva" on/off-suhde. Eräs toinen kaverini on seurannut tilannetta samasta vinkkelistä ja on mukavaa, että voimmme toisillemme purkaa turhat raivonpuuskat, jotka tästä säätämisestä aiheutuu.