Jumalan synty- kirjan näkökulma/opetus

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakala ovat kirjoittaneet rohkean kirjan Jumalan ja Jeesuksen kätketystä historiasta. Nykyisen tieteellisen tiedon valossa kristillinen oppi ja opetus seisovat ohuilla savijaloilla.

Filosofi Wittgenstein 1900-luvun alussa luoman loogisen empirismin ja analyyttisen filosofian perusteiden avulla toi esille, että usko ja tiede edustavat täysin erilaisia kielipelejä. Uskonnollinen kieli ei toimi tieteen kielen tavoin. Uskonnollinen kieli on myyttien ja tarinoiden kieli, joka puhuttelee sen sijaan, että loisi tarkkaa tietoa.

Tieteen tulisi olla uskonnoille hyödyllinen keskustelukumppani, ei kiistakumppani tai vastustaja. Tieteen kehitys on viimeisten vuosisatojen aikana ollut uskontoja kaikkein eniten muuttanut voima. Siitä yhtenä esimerkkinä on Suomen luterilaisten piispojen vuonna 2019 julkaisema puheenvuoro "Tieteiden lahja", jonka mukaan tiede ja kristillinen usko eivät ole vihollisia vaan luontevia keskustelukumppaneita.

Historian tutkimuksen viesti on selvä. Siinä ei ole koskaan ollut yhtä alkuperäistä ja yksiselitteistä käsitystä Jumalasta, Jeesuksesta, tuonpuoleisuudesta tai ylösnousemuksesta. Mihin katosi Jahve jumalan puoliso Asera? Miksi Jeesus-kuvaksi valikoitui vain käsitys Jeesuksesta aina olemassa olevana Jumalan Poikana, vaikka tarjolla oli useita vaihtoehtoisia käsityksiä?

Jumalan idea on kehittynyt ajassa eikä ainakaan tutkimus voi saavuttaa mitään ajasta tai ihmiskielestä irrallista Jumalaa. Tästä seuraa se, ettei millään kirkolla tai uskonnolla missään ajassa ole lopullista totuutta Jumalasta tai Jeesuksesta. Siksi tällaisen väitetyn totuuden nimissä harjoitettuun joskus julmaankin vallankäyttöön, väkivaltaan ja sotimiseen pitää suhtautua äärimmäisen kriittisesti ja tuomita se.

Tavallisen kristityn ja seurakuntalaisen näkökulmasta ihminen ajautuu valintatilanteeseen, joko tietoisesti tai tiedostamattaan, millaisena jumalansa näkevät ja mihin piirteisin hänessä uskovat tai jättävät uskomatta. Siksi etsiminen, tieteellinen tieto, muutos ja epävarmuus kuuluvat oleellisena osana rehelliseen puheeseen Jumalasta ja Jeesuksesta.

Ortodoksipapin saarnan aloitus alkaa sanoilla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Yhtä hyvin se voisi alkaa sanoilla Isän, Äidin ja Pojan nimeen.