niin...tilanteeni on tämä:
Ollaan seurusteltu poikakaverin kanssa parisen vuotta ja nyt on edessä hänen muuttonsa satojen kilometrien päähän toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Opiskelu kestää 5 vuotta...
Itselläni ei ole aikomusta muuttaa hänen perässään, koska uudella paikkakunnalla ei ole minua kiinnostavia opiskelupaikkoja tarjolla.
Kysynkin nyt...
onko tilanne ylipäätään edes mahdollinen, jos haluaa jatkaa seurustelua??
Tuntuu, että 5 vuotta on valtavan pitkä aika toisen ja myös itseni muuttua..ja että eihän suhde etene mihinkään, kun yhteenmuuttoakaan ei voi edes harkita??! Rakastan miestäni koko sydämestäni,ja nyt pelkään että menetän hänet!
Tuntuu, että se olen minä joka täällä odottaa sillä välin, kun toinen toteuttaa unelmaansa..
Olen ihan hukassa jo nyt, vaikka opiskelut ovat vasta aluillaan..!!
Neuvokaa, kiltit...
Ollaan seurusteltu poikakaverin kanssa parisen vuotta ja nyt on edessä hänen muuttonsa satojen kilometrien päähän toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Opiskelu kestää 5 vuotta...
Itselläni ei ole aikomusta muuttaa hänen perässään, koska uudella paikkakunnalla ei ole minua kiinnostavia opiskelupaikkoja tarjolla.
Kysynkin nyt...
onko tilanne ylipäätään edes mahdollinen, jos haluaa jatkaa seurustelua??
Tuntuu, että 5 vuotta on valtavan pitkä aika toisen ja myös itseni muuttua..ja että eihän suhde etene mihinkään, kun yhteenmuuttoakaan ei voi edes harkita??! Rakastan miestäni koko sydämestäni,ja nyt pelkään että menetän hänet!
Tuntuu, että se olen minä joka täällä odottaa sillä välin, kun toinen toteuttaa unelmaansa..
Olen ihan hukassa jo nyt, vaikka opiskelut ovat vasta aluillaan..!!
Neuvokaa, kiltit...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hanki uusi pora!
Mun jätkäni muuttaa myös toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, 150km:n päähän. En muuta sinne hänen kanssaan koska minulla on töitä nykyisellä paikkakunnallamme. Me mietimme eroa, sillä poikaystäväni ei halunnut etäsuhdetta, mutta halusi olla yhdessä eli vaihtoetoja ei jäänyt Sovimme etäsuhteesta. Mielestäni kannattaa ainaki yrittää! Sitten tiedätte onko siinä järkeä! Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, kannattaa ainakin yrittää! 5 vuotta on pitkä aika, myönnetään, mutta hyvää suhdetta ei kai kannata heittää hukkaan. Voittehan silti nähdä viikonloppuina, soitella, lähettää sähköpostia! Ei kuulosta mielestäni mahdottmalta!
Pari vuotta meilläkin seurustelua takana ja nyt syksyllä pitäis mun muuttaa 150km:n päähän. Opiskeluni kestää myös viitisen vuotta. Poikaystäväni ei muuta kanssani, koska hänellä on oma koulu vielä kesken paikkakunnalla jossa nyt asumme.
Olen kuitenkin luottavaisin mielin. Puhelimet ja sähköpostit ym. systeemit on keksitty. Kyllä se suhde etenee vaikkei yhteen voisikaan muuttaa. Ihanaa odottaa viikonloppua, jolloin voi nähdä taas oman kullan. Pystyy viikollakin keskittymään paremmin olennaiseen eli opiskeluun, kun ei "voi" viettää aikaa kullan kanssa.
Kieltämättä viisi vuotta on pitkä aika varsinkin sinun tapauksessasi, kun et haluaisi muuttaa poikaystäväsi kanssa. Itse olemme sopineet kultani kanssa, ettei asiaa pohdiskella vielä liiaksi esim. mitä sitten kun kultani valmistuu. Ihme kyllä asioilla on aina taipumus järjestyä.
Luottamus on silti kaiken a&o.
Välimatka ei ole mielestäni mikään syy harkita eroa, mitä 5v on loppuelämästänne? Eihän tarkoitus ole kuitenkaan ikuisesti asua erillään.
Olen seurustellut miesystäväni kanssa yli 2v, välillämme on 250 kilometriä ja vielä puoli vuotta sitten vuoden ajan tuhansia kilometrejä. En väitä, että tämä olisi aina helppoa ja sujuvaa, mutta minä ainkin nautin omasta ajasta viikolla.
Älkää erotko välimatkan vuoksi, se on tekosyy jos rakastaa ja HALUAA olla yhdessä! =)
"Älkää erotko välimatkan vuoksi, se on tekosyy jos rakastaa ja HALUAA olla yhdessä! =) "
Tämän paremmin asiaa ei voine enää ilmaista!
Avain sanat ovat rakastaa ja haluaa.
:)
et ole harkinnut yhteenmuuttoa ja töihinmenoa? Opiskella ehdit sitten myöhemminkin!
Tottakai suhteenne voi kestää tuon välimatkan, mutta itse olen avoliitossa ollut nyt... 5 vuotta, enkä voisi kuvitellakkaan, että toinen tästä nyt sitten lähtisi opiskelemaan lie mihin!
Elämä on valmintoja!
Aloitin opiskelut viime vuoden syyskuussa 200km päässä kotikaupungistani. Olimme asuneet yhdessä avokkini kanssa sitä ennen 2v. Sen sanon, että vuosi ei ollut helppo, vaikka tulin jokaikinen viikonloppu kotiin. Päivittäin soittelimme monta tuntia. Avokkini ei päässyt viime syksynä mukaani, koska hänellä oli vielä opinnot kesken.
Muutin keväällä takaisin kotiin opiskelupaikkakunnaltani. Nyt olisi taas elokuun lopussa muutto takaisin, mutta nyt mieheni tulee mukaan. Olenkin sanonut hänelle, että jos et olisi nytkään päässyt mukaani, olisin lopettanut kouluni tai anonut siirtoa kotikaupunkini oppilaitokseen. (sitä en jaksa alkaa selostamaan miksi muutin niin kauas, sen sanon, että suunnitelmat eivät mene aina niin kuin haluaa).Vuosi matkustamista ja ikävoimistä riitti minulle.
Pointti on se, että "etäsuhde" toimii jos sen haluaa toimivan. Opintoni kestävät vielä 2,5v. sen jälkeen palaamme (toivottavasti)synnyinseuduille.