olemme vaimoni kanssa asuneet reilun 1,5 vuotta erillään,mutta olemme alkaneet vakavissaan suunnittelemaan muuttamista taas yhteen,olemme pikkuhiljaa alkaneet taas rakastamaan toisiamme.emme ole koskaan olleet riidoissa keskenämme.meidät asumiseroon ajoi jonkinlainen vaimon "ikäkriisi",tai siksi hän sen itse sanoi osaksi syyhyn lähteä erilleen,hän oli ollut kotona ennen sitä hoitamassa nuorinta lasta,ja alkoi kyselee itseltään ,että tätäkö hän haluaa elämältään ja sitten mukaan tuli uusi ihastuskin,mutta se suhde ei kestänyt kuin muutaman kuukauden.Ainakin hän itse on nyt alkanut katua eroamme.Itselläni on ajatuksena se,että meinaan katsella jonkin aikaa sitä kuinka tosissaan hän on,itselläni oli tänä aikana myös yksi seurustelu suhde,sekä muutamia tapaamisia oli myös,mutta ei ne vain alkuihastusta pitemmälle kehittynyt,sillä jotenkin meillä vaimon kanssa vain on sielut synkännyt niin hyvin yhteen.Kysinkin,että onko vanhanliiton uudelleen lämmitys onnistunut kenelläkään muulla vai onko tämä tuhoon tuomittu yritys? Itselläni on rakkaus pysynyt kaikesta huolimatta vaimoa kohtaan lujana kaikesta kokemasta huolimatta,ja olen pystynyt antamaan anteeksi hänelle kaiken entisen.Asiallisia vastauksia odotellen.
takaisin
yhteiselämään
121688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
se on ainut asiallinen neuvo, jonka voi antaa.
Omaan kokemuspuoleen mennäkseni minä olen eronnut lasteni isästä ainakin kolmeen kertaan, ollaan yritetty koska sielujen sympatiaa on tuntunut löytyvän, koska kumpikin meistä ajatteli meidän suhteemme olevan se elämää suurempi. Arkipäivän elämä vaan ei onnistu yhdessä, arvostuksemme on niin erit, kuin yö ja päivä. Ymmärrämme mm. rahan, vastuun, läsnäolon niin eri tavalla, että olleesta kaipuusta huolimatta emme ole arkena sopineet samoihin neliöihin. Nyt olen ollut irti hänestä kohta kolme vuotta,seksiäkään ei enää ainakaan vuoteen joten pikkuhiljaa minä ja hän ehkä ymmärrämme, ettei meistä ole yhdessä eläjiksi.
Teidän tapauksenne on kuitenkin teidän oma, eikä siitä voi mitään päteviä ennustuksia antaa. Teidän pitää itse keskenänne miettiä, ottaa riski. Voihan se olla, että te olette se pariskunta joka voi helpotuksesta huokaisten todeta viisastuneen virheistään.
Mielummin minäkin olisin elänyt ehjässä perheessä, mutta realiteetti on mikä on. Jokaisen pariskunnan realiteetti on vain ja ainoastaan heidän, liiaksi ulkopuolisiin mielipiteisiin tuijottaminen ei ole hyväksi, koska ainakin täällä katkeroituneitten ihmisten palstoilla saa hyvin äkkiä sontaa päällensä, kysyy mitä vaan.
...mekin erosimme ja taas palasimme yhteen exäni kanssa...näin kävi useamman kerran...vaan lopulta tajusimme ettei niin voi jatkaa...hetken kaikki oli ihanaa...kunnes taas...
en suosittele uutta yritystä ! vaan kokeilkaapa jos vaikka teitä onnistais !
Täällä myös. Yritetty on toistamiseen ja sama lopputulos on vähän ajan kuluttua. Entiset ongelmat palaavat kehiin. Ehkäpä sitä vain jotenkin palaa siksi vanhaan kun tajuaa kuinka vaikeaa uuden suhteen aloittaminen on ja vanha on ns "helppo" tapaus. Kunnon irtiotto kannattaa ihan oikeasti.
On hyvä nähdä miten arvokasta, se silti on ollut,
muutenhan ei olla oppinut mistään mitään!
Tuo kaikki on ollut teille välttämätöntä tavalla jos toisellakin, tuostahan ollaan saatu niitä kokemuksia, joita pitää osata vältää jatkossa tekemästä! Vai mitä arvelet? Kirjoitat hetken ihanuudesta... niin, suhteessa, kuin suhteessa on sitä muuta kovin, kovin paljon... ei ole suhdetta jossa olisi sitä ihanaa jatkuvasti saatavilla, vai olisiko sinulla sitä tarjolla ehtimiseen?
Uskon ja toivon täydestä sydämestäni, että onnistutte! Ihmiselämässä tulee kriisejä ja jotkut ihmiset tuntuvat tarvitsevan täydellisen irtioton vanhasta selvitääkseen itselleen mitä haluavat elämältään. Jos olette pystyneet välttämään riidat eivätkä ristiriidat olleet syynä eroonne, niin uskon että pohjanne on kuitenkin niin vahva, että onnistumisen mahdollisuudet on olemassa. Tietenkään en tiedä taustojanne mutta kirjoituksesi perusteella päättelin, että vaimosi kärsi enemmänkin henkilökohtaisesta kriisistä kuin aviokriisistä.
Tsemppiä teille!!
tulette varmasti olemaan vielä onnellisia
Kiitoksia teille rohkaisevista sanoista....sitä mieltä olen itsekkin,että kyllä kannattaa vielä yrittää,sillä ei hän sitä joskaan tiedä mitä tästä tulee ...
Aivan kuin olisit kirjoittanut meidän tilanteestamme. Asuimme puolitoistavuotta erossa, päin vastoin kuin te me riitelimme koko erossa olo ajan. Molemmilla oli jotain uutta viritystäkin. Mutta niin vain päätimme puolentoista vuoden asumuseron ja puolivuotta virallisen eron jälkeen katsoa josko vielä meillä olisi mahdollisuuksia.
Meillä alku oli ihanaa ja kamalaa.. Hellyyttä,läheistyyttä ja riitoja/epävarmuutta riitti. Mutta ajan kuluessa riidat vähenivät perhe elämä tasoittui ja löysimme uudestaan sen mitä meillä oli ensimmäiset kymmenen hyvää vuotta.Uudelleen yrittämisestä on nyt kulunut 9kk ja muutamme viikonpäästä uuteen kotiin. Kihloihin ja uudelleen naimisiin menosta on ollut puhetta. En kadu pätkääkään että päätimme vielä antaa toisillemme mahdollisuuden.
Ainoa neuvo minkä annan, olkaa rehellisiä ja puhukaa kaikki mitä tarvitsee ja sitten aloittakaa puhtaalta pöydältä. Tulee hetkiä kun tulee tarve vielä jollainlailla palata asiaan.Nämä hetket kuitenkin ajanmittaan vähenevät kokoajan.
Näin ainakin meillä on käynyt.
Ei niin helppoa, mutta todellakin nyt jo voi sanoa että täysin sen arvoista.
Oikein hyvää jatkoa! Ja ONNEA upeasta päätöksestä.
Kannattaa kokeilla jos sydän niin sanoo, mutta kannattaa myös uskaltaa päästää ajoissa irti jos ei juttu toimi. Muutoin saattaa katkeroitua elämään...
Onnea ja hyvää jatkoa ; )
Hienoa. Kaikki mitä kirjoitit kuulostaa todelliselta. Ei rakkaus mihinkään katoa, vaan pelko tulee ja ihminen luulee, että rakkaus on mennyt. Silloin, kun ihminen tietää ja ymmärtää, että ei itse muutu kumppania vaihtamalla, niin on löytänyt rakkauden. Sinulla ja vaimollasi on loistavat mahdollisuudet, niin hyvät kuin itsellenne suotte. Luota sydämesi ääneen, se johdattaa sinut perille, kotiin. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, kuuntele sen opastusta ja viestejä ja silloin tiedät aina, että tapahtui mitä tahansa, tekivät muut ihmiset mitä tahansa, rakasta sinä vain ja rakkaus palaa aina takaisin lähettäjälleen. Kuten huomaat, rakkautesi on aina vain kasvanut, koska et ole siitä luopunut.
Usko, Toivo ja Rakkaus. Ja suurin niistä on Rakkaus.
Minä uskon, että suhteen voi korjata. Onhan teillä yhteinen "historia". Eihän mitään ole vielä pilattu.
Minun mielestä ihminen voi muuttua, kun sitä oikeasti haluaa, mutta hän voi muuttaa vain itseään. Keskity siihen mitä itsessäsi haluat korjata suhteessa. Arvosta puolisoasi, aseta hänet etusijalle ja vaali suhdetta, että hän joka päivä tuntee rakkautesi.
Selvitä mitkä ovat puolisosi tarpeet yhdessäolossa ja täytä niistä tarpeista joka päivä ainakin muutama. Pian huomaat että hän tekee kilvan sitä myös sinulle.
itselläni on myös tuollaisesta asiasta kokemusta joskus ollaan uudelleen yritetty vaikka yli 6kk sitten ollaan erottu. Ja uudelleen yrittäminen on epäonnistunut voimakkaitten riitojen myötä ja silti ex-muija haluaisi uudelleen vaan yrittää. Mä olen hänelle sanonut että mä en jaksa enää riidellä enkä halua riidellä nyt ahdistaa minua se että jos hän muuttaa vielä takaisin samalle paikkakunnalle. Kyllä hänelle sanoin myös sen että mä saatan sitten muuttaa muualle ex-muija petti mua niin monta kertaa että tuskin uudelleen yhteen palaamalla niin en tiedä saisinko koskaan enää palautettua luottamusta hänee. Ja toisekseen suhteessa ollessa ja erottuamme on ollut joskus mustasukkaisuutta hän on eromme jälkeen ollut minusta mustasukkainen lähetellyt uhkailuviestejä jos mulla on joku nainen niin hän tappaa sen yms en tiedä mitä pitäisi asialle tehdä. Pitäisi tuollaiset viestit näyttää poliisille