Minua vaivaa kiusallinen ongelma ihmissuhteissa, nimittäin pohjaton ujous. Olen kärsinyt tästä koko elämäni ja pääosin sen vuoksi en ole ikinä seurustellut. Pojat ovat kyllä vaikuttaneet kiinnostuneilta ja flirttailleetkin minulle, mutta kun en vain kerta kaikkiaan saa sanaa suustani!
Lisäksi minua on ruvennut mietityttämään, että jos vaikka uskaltautuisinkin treffeille jonkun kivan pojan kanssa, niin miten hän oikein suhtautuu kun kuulee että olen 21 enkä ole ikinä seurustellut. Lopahtaako mielenkiinto vai saanko suoraan naurut päin naamaa vai ajetteletteko te miehet, että naisessa on tällöin "jotain vikaa" jos häntä ei ole vielä tähän ikään mennessä kukaan huolinut (huom. karkeasti kirjoittaen=).
Koska olen melko pienikokoinen niin minua luullaan myös usein ikäistäni nuoremmaksi ja luulen, että sen vuoksi kaikki ei ehkä ole ottanut minua niin tosissaan...
Eli kaikki asialliset kommentit olisi erittäin tervetulleita vaikka mitään heti toimivaa superneuvoa ei olisikaan;)
Lisäksi minua on ruvennut mietityttämään, että jos vaikka uskaltautuisinkin treffeille jonkun kivan pojan kanssa, niin miten hän oikein suhtautuu kun kuulee että olen 21 enkä ole ikinä seurustellut. Lopahtaako mielenkiinto vai saanko suoraan naurut päin naamaa vai ajetteletteko te miehet, että naisessa on tällöin "jotain vikaa" jos häntä ei ole vielä tähän ikään mennessä kukaan huolinut (huom. karkeasti kirjoittaen=).
Koska olen melko pienikokoinen niin minua luullaan myös usein ikäistäni nuoremmaksi ja luulen, että sen vuoksi kaikki ei ehkä ole ottanut minua niin tosissaan...
Eli kaikki asialliset kommentit olisi erittäin tervetulleita vaikka mitään heti toimivaa superneuvoa ei olisikaan;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sinussa todellakaan ole mitään vikaa ja uskon että kohtalotovereita löytyy paljon. Itse olen suhteellisen kokematon mies ja minulle toisen kokemattomuus on pelkkää plussaa! Helpompi lähteä toisen kanssa samalta viivalta, kuin että sulla olisi paljon pitkiä suhteita takana.
En ole minäkään vielä seurustellut, vaikka eriasteista säätöä ja vääntöä on ollut suuntaan jos toiseenkin. Olen suunnilleen ikäisesi.
Seurustelematta kun voi olla monesta syystä, ei välttämättä siksi etteikö kelpaisi kellekään. Ja kuka edes haluaisi kelvata "jollekin", kun on tarpeen kelvata ainoastaan "hänelle"?
Vinkki: ei ekoilla treffeillä ole mikään pakko kertoa, että on täysi noviisi näissä asioissa. Mies ei varmasti huomaa mitään, sillä useimmat tytöt ovat aikalailla passiivisia alkumetreillä. Toisin sanoen antavat miehen viedä ja itse vikisevät. Ja vikiseminen onnistuu ilman kokemustakin :)
Kerrot sitten, kun tunnette jo paremmin ja siltä tuntuu. Silloin sillä ei ole enää mitään merkitystä. Tosin ei se ainakaan omasta mielestäni mikään negatiivinen asia tytössä ole, oikeastaan pikkaisen päinvastoin.
Olen 26 ja muakin vaivasi ujous parikymppisenä kun hommat olisi pitänyt viimeistään aloittaa. Nyt kun en ole oikeastaan enää niin ujo (uskallan pyytää tyttöjä treffeille yms) mulle tarjoutuu tosi vähän tilaisuuksia tutustua sopiviin ihmisiin (baarittelu ei maistu juurikaan). Enkä minäkään ole seurustellut eikä sitä usko kukaan ellen sano. Ja sekös hävettää kun .. KAIKKIHAN on seurustellut tähän ikään mennessä.
On äärettömän söpöä jos tyttö vaikuttaa ujolta, siitä näkee että empatiakykyä on. Jotkut tapaamani ulospäinsuuntautuneimmat ihmiset ovat osoittautuneet jonkin asteisiksi sosiopaateiksi ja siitä johtuu tuo että ujo ihminen on enemmän mun sydäntä lähellä.
Olen törmännyt pari kertaa ujoon tyttöön johon olisin halunnut ehkä tutustua paremmin mutta siinäpä se.. jos ei ole semmoinen tilanne missä pääsee kunnolla jututtamaan niin ei kaksi ujoa ihmistä toisiinsa tutustu. Sun kannattaa vaan hakeutua juttelutilanteisiin, kyllä se ujous siitä karsiutuu sopivalle tasolle eikä ole enää esteenä tutustumiselle.
Kuules pikkuinen.
Sinun ei kannata lainkaan murehtia tuonlaisia ennen kuin olet täyttänyt 25v.
Paljon tärkeämpää on opiskelu.
Ei senkään vuoksi ole hyvä tutustua vakavammin poikiin, siten tulee niitä tuttuja liikaa ja häiritsevät yhteydenotoilla loppuelämän.
(aina joku eroaa ja muistaa sinut ja ottaa yhteyttä)
Minulle tuo olisi jopa hyvä asia ettet olisi seurustellut, kun en itsekään ole. Voisi olla hauska tutustua tuohon hommaan jonkun toisen aloittelijan kanssa.
Nyt ehkä mietit että kaikki sinulle vastaavat ovat myöskin henkilöitä, jotka eivät ole seurustelleet. Oma syyni tähän on se, että olen myöskin ujo ja tytöthän ei valitettavasti aloitteita tee.
Seurustelu suhde muuttaa aina ihmistä, yleensä huononpaan suuntaan. Siis hyötyä siitä ei ainakaan ole.
Seurustelin joku aika sitten ja tyttö jätti. Tuli ikävä. Oltiin vielä kavereita mutta ei kuitenkaan enään ystäviä, lähinnä yhteisten tuttujen takia joskus törmättiin.
Haluankohan enää ikinä seurustella?
No kerran.
Ei enempää, silloinkin aion miettiä tarkkaan.
Mitä useamman kans on ollu, sen huonompi.
Jos on seurustellu monen kans, on joko kyyninen tai kusipää. Kyyninen siksi, että pitää vastakkaista sukupuolta kusipäinä.
Kusipää siksi, että pitää itseään niin hyvänä, ettei muut kelpaa. Vopi olla niinkin, että luulee (siis LUULEE) ettei itse kelpaa kenellekään...
-vuottavanhempi