Ajattelin kysyä että onko teillä kokemusta seuraavasta..Erottiin poikaystäväni kans vähän aikaa sitten ja oltiin sitä ennen noin kaks vuotta yhes..Meillä meni tosi huonosti ennen eroo..Lopulta tää poika rupes käyttäytyy mua kohtaan todella ilkeesti ja en kestänyt sitä enää ja halusin erota..Se oli mulle kova paikka..ajattelin et hän halus sen tapahtuvan mut ei vaan itse uskaltanut tehdä sitä..Noin kk eron jälkeen (eli pari päivää sitte) hän rupesi taas soittelee mulle ja ehdotti että tavattas..en tiedä mitä teen..kun ajattelee niitä hyvii aikoja joita meillä oli niin haluisin tavata enkä haluis päästää sitä poikaa käsistäni pois..Mutta voiko meidän suhde yhtäkkiä vaan muuttua? Pelkään että joudun kokeen taas kaiken pahan uusiks..enkä kestä sitä enää..onko parempi vaan päästää meneen? Kiitos jos jaksatte uhrata aikaanne ja vastata..
kaipaisin vähän neuvoa..
:::n19:::
5565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos luulet, että uusi ero tuntuisi vielä pahemmalta, niin kannattaa harkita todella tarkkaan yhteen palaamista.. Tee vaikka listaa suhteenne hyvistä ja huonoista puolista, niin saat ehkä paremman kuvan omista ajatuksistasi. Onnea sinulle, mitä sitten päätätkään tehdä..
Tohon sudenkuoppaan on todella helppo haksahtaa, tiedän kokemuksesta! Mun tilanne ei ole ihan samanlainen, mutt mullakin meni exän kanssa poikki (se petti) ja noin puol vuotta eron jälkeen se halus takas yhteen. Mä olin just alkanu ehkä jo vähän päästä siitä yli, mutta en ilmeisesti kokonaan, koska levottomia iltoja piti viettää päätöksen kanssa.
Tilanne oli siis just sama kun sulla nyt: Järki vai tunteet? What to do?!!??
Joopa joo, no tyhmäkin sen tajuaa, että tottakai jos särki sanoo että ei, niin sitt ei.
Mutta eipä niitä tunteita niin vaan vaienneta. Monta kertaa pahempaa on se jossittelu...mitä jos, ehkä sittenkin...just se mitä sä teet luultavasti nyt.
Kuuntelin siis tunteita. Kolme kivaa kuukautta oltiin yhdessä, sitt homma kaatui omaan mahdottomuuteensa. Eli näin jälkeenpäin ei tietenkään olis kannattanu palata yhteen, nyt joutuu taas kestään kuukausia ikävää ja kaipuuta.
Mutta kun ne tunteet...
Mitä tää sitt opetti sulle: tuskin yhtään mitään. Ton sun pelkän viestin perusteella, kumpaakaan teistä tuntematta sanoisin, että älä ota sitä jätkää takasin, se tekee taas yhtä paskasti. Mutta mullapa ei olekaan siin tunteita mukana, sulla taas on. Eli toisinsanoen tässä on nyt kaksi yhtä huono vaihtoehtoa: Ota jäbä takas ja kestä MAHDOLLISET (huom. ei satavarmat) sydänsurut myöhemmin tai ÄLÄ ota sitä takas ja jossittele jonkin aikaa (miten kauan, sitä ei voi tietää. Saattaa mennä kauankin.)
Ylipäänsä se, että sä kirjoitat tälle palstalle ja ilmiselvästi kaipaat exääs kertoo että sä haluaisit ottaa sen takas. Siksipä mä olen toisaalta sitä mieltä, että se jossittelun on vielä pahempi kun tulevaisuudessa ehkä tapahtuvat asiat. Mä olen aika varma, että mä itse palaisin vielä tän exäni kanssa yhteen jos se sitä pyytäis, vaikka kauan sitä varmaan pitäis miettiä. Mutta niin kauan kun niitä tunteita vielä on, niin mä ainakin kuuntelen mielummin niitä kun järkeä. Tekee elämästä ehkä hieman siedettävämpää.
Mutta siis: päätös on sun. Toivottavasti pystyt sen tekemään. Tosin jos päätät vielä yrittää niin kannattaa varmaan keskustella syvällisesti jätkäs kanssa, muuten voipi olla että viime kerran muistot vaivaa sua niin, että ei koko seukkailusta tulis mitään muutenkaan.
Tässäpä nämä. Hyvää loppukesää!
Kiitos! Kiva tietää et näiden juttujen kanssa on paininut muutkin! Niinpä..Jos katselisin tätä juttua ihan ulkopuolisen silmin sanoisin tietysti et älä todellakaan ota sitä takas!
Jotenkin vaan hiipii ne ajatukset silti mieleen miten turvallista olis taas olla sen kanssa ja jos se kuitenkin olis se "oikee" mulle..
Mut toisaalta sit taas haluisin olla järkevä ja ajatella et onhan niitä jätkiä koko maailma pullollaan ja harvat suhteet enää toimii tollasen jälkeen. Mut ei sitä vaan osaa..Tuntuu ettei ikinä voisi löytää ketää niin sopivaa itsellensä enää mikä tää mulle joskus oli..
No kuitenkin..Ihmettelen ylipäätänsä miks ei miehet osaa ajatella tälläsiä juttuja jo etukäteen ettei tarvisi sit myöhemmin olla tässä tilanteessa :(
"Jotenkin vaan hiipii ne ajatukset silti mieleen miten turvallista olis taas olla sen kanssa ja jos se kuitenkin olis se "oikee" mulle..
Mut toisaalta sit taas haluisin olla järkevä ja ajatella et onhan niitä jätkiä koko maailma pullollaan ja harvat suhteet enää toimii tollasen jälkeen. Mut ei sitä vaan osaa..Tuntuu ettei ikinä voisi löytää ketää niin sopivaa itsellensä enää mikä tää mulle joskus oli.. "
Ihan tuli kylmät väreet kun luin ton sun tekstin. Mä ajattelin just samalla tavalla sen puolisen vuotta kun jätin exäni ja ennen kuin palattiin takas yhteen.
Totuushan varmaan on, että enemmän sitä kaipaa niitä muistoja ja just niinku kirjoitit, turvallisuuden tunnetta. Jotenkin sitä saa uskoteltua että toi on se ainoa oikea, ei tule olemaan muita yhtä hyviä. Järki sanoo sen kristallinkirkkaasti. Järjellä ei vaan aina pysty muokkaamaan niit tunteita mieleisiksiin, vaikka niin ehkä parempi oliskin.
Ihmisellä on usein taipumuksena toimia siten, että "sisäinen mielenrauha" säilyy. Toiset pystyy järkeilemällä saavuttamaan mielenrauhan tollasessa tilanteessa, mutt ehkä sun tarttee tehdä niinkun sun tunteet sanoo ennen kuin saat mielenrauhan....tai jotain yhtä hienoo. Sitä on vaikee selittää =)
entisestä: mikäs sen kätevämpää kuin olla itse niin v-mäinen, että toinen lähtee kävelemään. Moista mulkkua ei kannata takaisin ottaa, tarinasi vain toistuu. Etsi parempi mies, olet sen ansainnut.