En tiedä onko tämä pelkästään oma huomioni, vai kirjoitanko puutaheinää. Pieni kuvaus itsestäni: keskikokoisessa kaupungissa 34-vuotias ope, joka elää mielestään melko normia elämää.
No aiheeseen: pariutumisen vaikeus. Kun seuraan omia ystäviäni ja tuttujani, huomaan miten omasta mielestäni "väärät" ihmiset kiinnostuvat toisistaan.Naisten huomion voittaa mies joka on tyyliltään "renttu" tai sitten "markuspöyhönen". Onko ensin mainitussa kiinnostavaa se hoivavietin mahdollisuus ja usko parempaa, partureineen ym? Ja jälkimmäisessä ulkonäöltään ensiluokkaisen ihmisen olemus ratkaisevaa? Miksi tavikset eivät kelpaa? Pitäisikö muuttua rentuksi, vai alkaa keilaajaksi?
No saatan yleistää näin kesälomatunnelmissa, mutta mielessä vaivaa ihmismielen yksinkertaisuus. Miksi mies jonka tiedetään yleisesti kulkevan kukasta kukkaan, pitkine kitaristin hiuksineen saa markkinoilta naisen jos toisenkin viikko toisensa jälkeen? Kertokaa minulle, onko se sitä uskomista parisuhteen syntyyn, vai pelkästään seksuaalista kanssakäymistä? Nuo naiset menettävät silmissäni kaiken kiinnostuksen ja kunnioituksen, valitetavaa kyllä. Voi olla, että olen pikkusieluinen, mutta teen sen omasta tahdostani. En myöskään ostaisi käytettyä, puolikasta juomapulloa.
No elämä on täynnä valintoja, toiset onnistuvat, ja loput ampuvat ohitse. Tarkoituksenani ei ole paheksua naisia, kitaristeja, renttuja tai urheilijoitakaan, jos tiedät vastauksen, niin kerro. Olen silkasta uteliaisuudesta kirjoitellut, enkä pidä itseäni yhtään parempana kuin muitakaan. Hauskaa syksyn alkua kaikille.
No aiheeseen: pariutumisen vaikeus. Kun seuraan omia ystäviäni ja tuttujani, huomaan miten omasta mielestäni "väärät" ihmiset kiinnostuvat toisistaan.Naisten huomion voittaa mies joka on tyyliltään "renttu" tai sitten "markuspöyhönen". Onko ensin mainitussa kiinnostavaa se hoivavietin mahdollisuus ja usko parempaa, partureineen ym? Ja jälkimmäisessä ulkonäöltään ensiluokkaisen ihmisen olemus ratkaisevaa? Miksi tavikset eivät kelpaa? Pitäisikö muuttua rentuksi, vai alkaa keilaajaksi?
No saatan yleistää näin kesälomatunnelmissa, mutta mielessä vaivaa ihmismielen yksinkertaisuus. Miksi mies jonka tiedetään yleisesti kulkevan kukasta kukkaan, pitkine kitaristin hiuksineen saa markkinoilta naisen jos toisenkin viikko toisensa jälkeen? Kertokaa minulle, onko se sitä uskomista parisuhteen syntyyn, vai pelkästään seksuaalista kanssakäymistä? Nuo naiset menettävät silmissäni kaiken kiinnostuksen ja kunnioituksen, valitetavaa kyllä. Voi olla, että olen pikkusieluinen, mutta teen sen omasta tahdostani. En myöskään ostaisi käytettyä, puolikasta juomapulloa.
No elämä on täynnä valintoja, toiset onnistuvat, ja loput ampuvat ohitse. Tarkoituksenani ei ole paheksua naisia, kitaristeja, renttuja tai urheilijoitakaan, jos tiedät vastauksen, niin kerro. Olen silkasta uteliaisuudesta kirjoitellut, enkä pidä itseäni yhtään parempana kuin muitakaan. Hauskaa syksyn alkua kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pistin juuri samaisesta aiheesta oamn jutun aluille ! Katsellaan ja odotellaan mitä kommentteja tulee, pistetään niihin sit jotain vastausta ja laitetaan kampoihin hampaat irvessä !
T: Kunnon miehet !
Jos elämä on kunnossa, raha-asiat on kunnossa, ja ainoastaan kunnollinen nainen puuttuu, etkä sellaista tunnu löytävän, niin mikä estää lähtemästä merta edemmäs kalaan? Etenkin kun opeilla on vielä pitkät lomatkin? :)
Sanoisin, että esim. entisistä Itä-blokin maista voit löytää paljon tasokkaamman naisen itsellesi kuin Suomesta todennäköisesti koskaan löytäisit... Mikä tärkeintä, monilla heistä on ihan riittävästi kokemusta "rentuista", ja varmaan ilomielin ottaisivat raittiin opettajamiehen itselleen.
Pöyhönen näyttää voimakkaalta ja terveeltä -> hyvät geenit. Rentulla on vientiä kun naiset etsivät jännitystä -> koska hänestä kilpaillaan, hänellä on oltava hyvät geenit. -> hyvägeenisiä lapsia.
Oma mielipiteeni asiasta on, että naiset kiinnostuu miehistä, jotka ottavat heidät huomioon eli kun nainen ilmestyy paikalle tämä mies heti osoittaa kiinnostuksensa naista kohtaan esim.katsein ja myönteisellä asenteella. Tämä mies osaa myös "small talkin" luontevasti eikä ahdistelevasti niin että syntyy rento ilmapiiri. Nainen vapautuu, ajattelee että onpa kiva kaveri ja jos kemiat toimii syntyy muutakin. Olen tavannut "yksinäisiä" miehiä, jotka ei ole vedonneet, koska a. puhuvat vaan itsestään ja omista ongelmistaan vatvomalla niitä tyyliin "minä säälittävä reppana tarviin sua" b. alkavat aika pian "pomottaa" : mees tonne ja laitas toi minihame, keitäs kahvet jne. c. ovat tavalla tai toisella asennevammaisia: homot hirteen ja somalit kotiin, tai on "minä olen aina oikeassa"-tyyppi d.etsivät jotain "utopista" naishahmoa: blondi amatsoni tai "kunnon" naapurin tyttö- stereotypiat mielessään. Noh. Sun kohdalla on toivoa. Tiedän monta pariutumishaluista nuorta kunnollista urosta, jotka ovat etsineet sitä oikeaa "hieman hikisinä" epätoivosta, ja ovat löytäneet! Nyt on koti ja lapset ja kaikkee!