Kyllä joskus tuntuu kuin olis vankilassa vaikka ei olekaan! Ja vielä pahempaa, ettö tuntuu kuin olis vankilassa kaltereiden takana ja sitten vielä sellaisessa kokoajan kiristyvässä ketjussa, joka on köytetty kaulan ympäri.
Hempompi olis olla oikeassa vankilassa ja olis joku tietty päivämäärä, kun pääsee vapaaksi ja siellä voisi aina unelmoida vapaudesta ja suunnitella jopa pakoa.
Mutta tässä omassa näkymättömässä vankilassa ei ole vapauden päivämäärää, eikä täällä pimeydessä voi vapaudesta unelmoida. Kuristusote vaan kovenee ja tuntuu, että ainoa tie ja pako vapauteen on lopulta kuolema!!!
Hempompi olis olla oikeassa vankilassa ja olis joku tietty päivämäärä, kun pääsee vapaaksi ja siellä voisi aina unelmoida vapaudesta ja suunnitella jopa pakoa.
Mutta tässä omassa näkymättömässä vankilassa ei ole vapauden päivämäärää, eikä täällä pimeydessä voi vapaudesta unelmoida. Kuristusote vaan kovenee ja tuntuu, että ainoa tie ja pako vapauteen on lopulta kuolema!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei, samikset! Itselläni vielä näyttäisi odottavan ihan oikeakin vankilatuomio edessä luulatavasti, ja mitä enemmän olen asiaa pohtinut, niin en näe siinä kuin parannusta nykyiseen tilanteeseeni.
Kaikki vastuut on sen aikaa pois, elämä on samalla tavalla vankilassaoloa, itse asiassa eristyssellissä oloa, mutta vankilassa joku toinen tekee safkat ja tuo nokan eteen. Sama elämä, mutta täysihoidolla.
Juu, samaa mieltä. Täällä joutuu tosi paljon tekeen. Tai mielellään teen. Mutta nää kokkaamiset ja työmatkat alkaa pidemmän päälle kyrsiin. Mieluummin noikin ajat ois töissä. Alkaa oleen jo sen verran ressaantunu, että vois mennä vankilaan vähäks aikaa huiliin.
Miten sä siihen vankilaan oot joutunnu?
Se on semmoinen vähittäinen prosessi ollut. Vähän kuin joku palapeli, mutta että siinä on kasattu muureja ja kahleita ympärille vuosikymmenet. Historian päälle on aina muurattu uusi kerros pskaa ja lopputulos on läpipääsemätön henkinen muuri todellisuuden, reliteettien, kuvitelun fiktion ja itseni tiellä. Lopulta kaikesta siitä on kasvanut sellainen minuus, joka olen ja olen kuin puu, joka ei sitä kasvatettua rankaa ja kasvupaikkaa voi enää muuttaa. Jokainen vuosirengas kätkee sisäänsä omat arpensa ja niistä kaikista on syntynyt murtamaton vankila kahleineen!
Paha tilanne sulla. Tähän hätään on kyllä vaikee mitään keksiä.
Hanki viila, rautasaha ja rautakanki sängyn alle niin saat ainakin yösi paremmin nukuttua? Näin ne esteet joita on siellä korvien välissä poistetaan, henkinen minä ymmärtää tekoja paremmin kuin mielenliikkeitä? Henkinen minä kontrolloi kokemien kautta.
aviosuhde muuttunut ikäväksi?
Ikävään on aina lääke ikäväpalstalla
Ai mieluummin olisit vankilassa oikeesti? Mietippäs uudelleen tota asiaa.
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia tietyn projektin takia! Elämääni on kytätty ja asumisrauhaa häiritty!
Tulee myötätunto sua kohtaan 💛
Voit poistua "vankilastasi" koska tahansa, teet suunnitelman. Oman pään tuotoksia tuollainen vankila.
- Sheena
Avovankila on pahin.
Hieman samanlainen tilanne. Mutta ei se ikuisesti kuitenkaan kestä. Kyse on vaan siitä että miten sen ajan saa kulutettua, tai kulumaan. Pitää olla ajatuksia ja ideoita, ei voi vaan jäädä paikalleen makaamaan.
Elätkö enemmän suhdesolmussa vai velka- ja työvankeudessa?
Tällaisen ajatusvirran kirjoittelin eilen:
Kalterit raastavat, kun yritän kammiostani vapautua
Ruoste saa vereni valumaan likaisesti
Kahleet puristavat, henkeni uhkaa loppua
Voisitko jo tulla luoseni, pahuuden ihana enkeli
------------------------------
Mutta kannattaa oikeasti hakea apua, jos tuntuu että elämänhallinta on hukassa. Ei kannata luovuttaa.