morsiusneidot Herran tullessa
Patmos - Pasi Turunen
”… te käännyitte epäjumalista Jumalan puoleen palvelemaan elävää ja todellista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.”
1. Tess. 1:9-10
Neljä tai viisi vuotta sitten kirjoitin tämän kirjoituksen Jeesuksen paluuseen liittyen. Sain siitä poikkeuksellisen paljon palautetta. Siksi ajattelin lähettää sen nyt uusintana. Vuosien saatossa on tullut paljon uusia uutiskirjeiden lukijoita.
Jarmo Sormunen haastatteli minua kerran Suolapaloja radio-ohjelmaansa. Aiheena oli Jeesuksen paluu, toinen tulemus. Juttelimme valmistumisesta siihen ja aikain merkeistä.
Aivan ohjelman lopussa Jarmo yllättäen kysyi suoraan minulta tähän tapaan: ”Pasi, jos Jeesus tulisi tänään, olisitko itse valmis siihen?”
Muistan miten kohtikäyvän pysähdyttävä omalla nimellä varustettu kysymys oli.
Se veti minut, saarnamiehen, hetkeksi hiljaiseksi. Huomasin tekeväni salamannopeaa inventaariota elämästäni omassa mielessäni. Et uskokaan miten paljon ehtii parissa kolmessa sekunnissa käydä läpi asioita.
Olisin voinut vastata, että ”Kyllä olen” ja sitten esitellä omaa pyhitystä. Ainakin siltä osin, kuin siitä oli jotain kerrottavaa. Toisaalta kypsään aikuisikään ehtineenä osaa tarkastella omaa hengellisyyttä myös realistisen arkisesti. Ei oma pyhitys Jumalan täydellisen pyhyyden edessä kaikessa ole hänen läpivalaisunsa kestävää.
Niissä samoissa sekunneissa tein havainnon: Minähän etsin vastausta Jarmon kysymykseen ihan väärästä paikasta: Itsestäni.
Lopulta vastasin tähän tapaan: ”Jarmo, jos katson omaa elämääni, on pakko myöntää, ettei minusta löydy niitä kahvoja, joista minut voisi nostaa yläilmoihin Herraa vastaan. Mutta, kun katson Kristusta, joka on puolestani kuollut ja ylösnoussut, uskallan sanoa olevani hänessä ja hänen sovintoverensä tähden valmis milloin tahansa hän tulee.”
Evankeliumi koskee myös tempausvalmiutta
Evankeliumin totuus on, että meidän ”tempausvalmiutemme” – niin kuin pelastusvarmuutemme yleensä – on Hänessä. Ei itsessämme. Tässäkin on totta, että armosta me olemme pelastetut uskon kautta, emme itsemme kautta (Ef. 2:8).
Kun Jeesus tulee takaisin hän tulee pelastaakseen meidät vihasta, kuten alussa lainaamassani 1. Tess. 1:10 jakeessa Paavali sanoo. Samaan liittyen Paavali jatkaa myöhemmin ja kirjoittaa, että "Jumala ei ole määrännyt, että osaksemme tulisi viha vaan että saisimme pelastuksen Herramme Jeesuksen kautta." (1. Tess. 5:9)
Ylösotto Herraa vastaan, josta Paavali kirjoittaa 1. Tess. 4:13-18, sisältyy erottamattomasti siihen pelastuskokonaisuuteen, jonka Jeesus omalla verellään sai aikaan Golgatan ristillä kaikille häneen uskossa turvautuville.
Siihen sisältyy niin syntien anteeksisaaminen, lahjaksi saatava vanhurskaus, uudestisyntyminen Jumalan lapseksi, Pyhän Hengen sinetti, kaste ja täyteys sekä tempaaminen pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, kun hän viimein tulee takaisin.
Se mitä usein kutsumme ”tempausvalmiudeksi” ei siis ole jokin erillinen pelastuksen päälle ansaittava asia, johon pääsemisen edellytykset poikkeavat tyystin siitä, mitä vaaditaan pelastumiseen yleensä: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
Kuka otetaan ja kuka jätetään?
Teinivuosinani kuulin joskus opetettavan, että Jeesuksen tullessa takaisin osa uskovista, ne, jotka ovat ”valmiita”, pääsee tempaukseen ja osa heistä jää tänne.
Sen armon mukaan, mikä minulle on annettu, uskallan monen vuosikymmenen kokemuksella Jumalan sanan äärellä sanoa, että tällainen ns osatempausoppi on Raamatun valossa höpöhöpöä. Se turhentaa Jeesuksen ristin merkityksen ja aiheuttaa tarpeetonta levottomuutta. Tempaus ei erottele uskovia toisistaan, vaan uskovat jumalattomasta maailmasta.
Kun luet huolella mitä Paavali kirjoittaa 1. Tess. 4 ja 5 luvuissa Herran paluusta, huomaat hänen tekevän eron Herraan uskovien ja jumalattomien, niiden, jotka eivät häneen usko, välillä. Kun Jeesus tulee, KAIKKI, jotka ovat Herran omia nousevat ylös Herraa vastaan – dead or alive, elävänä tai kuolleena. Erotuksetta. Ne, jotka eivät hänen omiaan ole, siis eivät ole uudestisyntyneitä uskovia, jäävät tänne vihaan.
Paavali sanoi 1. Tess. 1:9-10, että me olemme kääntyneet palvelemaan Jumalaa ja ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa.” Heprealaiskirjeessä Pyhä Henki sanoo: ”…samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:28).
Mitään eroa ei tehdä odottajien välillä, jotka ovat uskon kautta Kristuksen kertakaikkisesta uhrista osalliset. Ei ole yksi osa odottajia, jotka ovat ”valmiita” ja toinen osa odottajia, jotka jäävät tänne, koska eivät olleet. Kristus ilmestyy pelastukseksi kaikille niille, jotka häntä taivaista odottavat takaisin. Erotuksetta.
Tämän takia Paavali sanoo: ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:18). Mitä lohtua Paavalin sanoista saisi, jos Jeesukse
Patmos - Pasi Turunen
”… te käännyitte epäjumalista Jumalan puoleen palvelemaan elävää ja todellista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.”
1. Tess. 1:9-10
Neljä tai viisi vuotta sitten kirjoitin tämän kirjoituksen Jeesuksen paluuseen liittyen. Sain siitä poikkeuksellisen paljon palautetta. Siksi ajattelin lähettää sen nyt uusintana. Vuosien saatossa on tullut paljon uusia uutiskirjeiden lukijoita.
Jarmo Sormunen haastatteli minua kerran Suolapaloja radio-ohjelmaansa. Aiheena oli Jeesuksen paluu, toinen tulemus. Juttelimme valmistumisesta siihen ja aikain merkeistä.
Aivan ohjelman lopussa Jarmo yllättäen kysyi suoraan minulta tähän tapaan: ”Pasi, jos Jeesus tulisi tänään, olisitko itse valmis siihen?”
Muistan miten kohtikäyvän pysähdyttävä omalla nimellä varustettu kysymys oli.
Se veti minut, saarnamiehen, hetkeksi hiljaiseksi. Huomasin tekeväni salamannopeaa inventaariota elämästäni omassa mielessäni. Et uskokaan miten paljon ehtii parissa kolmessa sekunnissa käydä läpi asioita.
Olisin voinut vastata, että ”Kyllä olen” ja sitten esitellä omaa pyhitystä. Ainakin siltä osin, kuin siitä oli jotain kerrottavaa. Toisaalta kypsään aikuisikään ehtineenä osaa tarkastella omaa hengellisyyttä myös realistisen arkisesti. Ei oma pyhitys Jumalan täydellisen pyhyyden edessä kaikessa ole hänen läpivalaisunsa kestävää.
Niissä samoissa sekunneissa tein havainnon: Minähän etsin vastausta Jarmon kysymykseen ihan väärästä paikasta: Itsestäni.
Lopulta vastasin tähän tapaan: ”Jarmo, jos katson omaa elämääni, on pakko myöntää, ettei minusta löydy niitä kahvoja, joista minut voisi nostaa yläilmoihin Herraa vastaan. Mutta, kun katson Kristusta, joka on puolestani kuollut ja ylösnoussut, uskallan sanoa olevani hänessä ja hänen sovintoverensä tähden valmis milloin tahansa hän tulee.”
Evankeliumi koskee myös tempausvalmiutta
Evankeliumin totuus on, että meidän ”tempausvalmiutemme” – niin kuin pelastusvarmuutemme yleensä – on Hänessä. Ei itsessämme. Tässäkin on totta, että armosta me olemme pelastetut uskon kautta, emme itsemme kautta (Ef. 2:8).
Kun Jeesus tulee takaisin hän tulee pelastaakseen meidät vihasta, kuten alussa lainaamassani 1. Tess. 1:10 jakeessa Paavali sanoo. Samaan liittyen Paavali jatkaa myöhemmin ja kirjoittaa, että "Jumala ei ole määrännyt, että osaksemme tulisi viha vaan että saisimme pelastuksen Herramme Jeesuksen kautta." (1. Tess. 5:9)
Ylösotto Herraa vastaan, josta Paavali kirjoittaa 1. Tess. 4:13-18, sisältyy erottamattomasti siihen pelastuskokonaisuuteen, jonka Jeesus omalla verellään sai aikaan Golgatan ristillä kaikille häneen uskossa turvautuville.
Siihen sisältyy niin syntien anteeksisaaminen, lahjaksi saatava vanhurskaus, uudestisyntyminen Jumalan lapseksi, Pyhän Hengen sinetti, kaste ja täyteys sekä tempaaminen pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, kun hän viimein tulee takaisin.
Se mitä usein kutsumme ”tempausvalmiudeksi” ei siis ole jokin erillinen pelastuksen päälle ansaittava asia, johon pääsemisen edellytykset poikkeavat tyystin siitä, mitä vaaditaan pelastumiseen yleensä: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
Kuka otetaan ja kuka jätetään?
Teinivuosinani kuulin joskus opetettavan, että Jeesuksen tullessa takaisin osa uskovista, ne, jotka ovat ”valmiita”, pääsee tempaukseen ja osa heistä jää tänne.
Sen armon mukaan, mikä minulle on annettu, uskallan monen vuosikymmenen kokemuksella Jumalan sanan äärellä sanoa, että tällainen ns osatempausoppi on Raamatun valossa höpöhöpöä. Se turhentaa Jeesuksen ristin merkityksen ja aiheuttaa tarpeetonta levottomuutta. Tempaus ei erottele uskovia toisistaan, vaan uskovat jumalattomasta maailmasta.
Kun luet huolella mitä Paavali kirjoittaa 1. Tess. 4 ja 5 luvuissa Herran paluusta, huomaat hänen tekevän eron Herraan uskovien ja jumalattomien, niiden, jotka eivät häneen usko, välillä. Kun Jeesus tulee, KAIKKI, jotka ovat Herran omia nousevat ylös Herraa vastaan – dead or alive, elävänä tai kuolleena. Erotuksetta. Ne, jotka eivät hänen omiaan ole, siis eivät ole uudestisyntyneitä uskovia, jäävät tänne vihaan.
Paavali sanoi 1. Tess. 1:9-10, että me olemme kääntyneet palvelemaan Jumalaa ja ”odottamaan taivaista hänen Poikaansa.” Heprealaiskirjeessä Pyhä Henki sanoo: ”…samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois monien synnit, ja hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.” (Hepr. 9:28).
Mitään eroa ei tehdä odottajien välillä, jotka ovat uskon kautta Kristuksen kertakaikkisesta uhrista osalliset. Ei ole yksi osa odottajia, jotka ovat ”valmiita” ja toinen osa odottajia, jotka jäävät tänne, koska eivät olleet. Kristus ilmestyy pelastukseksi kaikille niille, jotka häntä taivaista odottavat takaisin. Erotuksetta.
Tämän takia Paavali sanoo: ”Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:18). Mitä lohtua Paavalin sanoista saisi, jos Jeesukse
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pasi on Kristuksen morsian ja valmis siihen, että Herra tulee ja Herra ottaa.