Grrr!
Kävin töistä tullessani huvikseni kirpputorilla, kääntelin karvat innostuksesta väristen ja häntä viehkeällä kiekuralla muiden vanhoja romuja.
Muutama Lomonosovin savieläin aiheutti jopa viiksien värinää ja aloin vakavissani miettiä kuinka tarpeellinen patsas kärpästä onkaan.
Ilman sitä ei voi yhdessäkään peikkoluolassa tulla toimeen. Patsaan voisi kivasti sijoittaa muiden tuikitarpeelisten välineiden, kuten hopeisen shamppanja-vispilän ja kirkonkellon viereen.
Lompakkoni kuitenkin karsasti ajatusta ja niin jatkoin eteenpäin. Saavuin "taideseinälle" ja häntäni lörpsähti ja ryhtini lysähti kammottavan visuaalisen attentaatin johdosta. "Matrikkelitaiteijoita", Royal Caribbeanin reittikartta, "eroottinen" maalaus, kaksi huonoa kopiota Taistelevista Metsoista ja mikä hirmuisinta, naivistisia kötöstyksiä.
Kuin hukkuva oljenkortta, etsin edes yhtä visuaalisesti miellyttävää teosta henkisen luhistumisen partaalla. Toivoni alkoi jo pettää kun näin sen. Kesäisen iltapäivän raukean kuumuuden, puiden vehreän varjon, veden viilrän solinan sekä rannalla kulkevat rennon ja tyytyväisen näköiset ihmiset.
Pakenin hetkeksi "taideseinää" ja vainoavia kärppälaumoja maisemaan ja tervehdin iloisesti "Bonjour mesdames et messieurs!". Vietin hauskan hetken joen rannalla ja palattuani hienoista etomista tuntien takaisin kirpputorille otin taulun kainalooni ja kipitin kassalle mitä pikimmiten.
Ostin myös Abloyn painikkeen rikkoutuneen tilalle, ostokseni maksoivat peräti 22 euroa.
Tuijotin taulua kryptassani puolisen tuntia ja päätin sijoittaa sen trollaushuoneen seinälle perverssisti hymyilevän kalastajan tilalle.
Mitenkäs muut palstalaiset, käyttekö kirpputoreilla ja onko tullut hauskoja tai arvokkaita löytöjä vastaan?
Kävin töistä tullessani huvikseni kirpputorilla, kääntelin karvat innostuksesta väristen ja häntä viehkeällä kiekuralla muiden vanhoja romuja.
Muutama Lomonosovin savieläin aiheutti jopa viiksien värinää ja aloin vakavissani miettiä kuinka tarpeellinen patsas kärpästä onkaan.
Ilman sitä ei voi yhdessäkään peikkoluolassa tulla toimeen. Patsaan voisi kivasti sijoittaa muiden tuikitarpeelisten välineiden, kuten hopeisen shamppanja-vispilän ja kirkonkellon viereen.
Lompakkoni kuitenkin karsasti ajatusta ja niin jatkoin eteenpäin. Saavuin "taideseinälle" ja häntäni lörpsähti ja ryhtini lysähti kammottavan visuaalisen attentaatin johdosta. "Matrikkelitaiteijoita", Royal Caribbeanin reittikartta, "eroottinen" maalaus, kaksi huonoa kopiota Taistelevista Metsoista ja mikä hirmuisinta, naivistisia kötöstyksiä.
Kuin hukkuva oljenkortta, etsin edes yhtä visuaalisesti miellyttävää teosta henkisen luhistumisen partaalla. Toivoni alkoi jo pettää kun näin sen. Kesäisen iltapäivän raukean kuumuuden, puiden vehreän varjon, veden viilrän solinan sekä rannalla kulkevat rennon ja tyytyväisen näköiset ihmiset.
Pakenin hetkeksi "taideseinää" ja vainoavia kärppälaumoja maisemaan ja tervehdin iloisesti "Bonjour mesdames et messieurs!". Vietin hauskan hetken joen rannalla ja palattuani hienoista etomista tuntien takaisin kirpputorille otin taulun kainalooni ja kipitin kassalle mitä pikimmiten.
Ostin myös Abloyn painikkeen rikkoutuneen tilalle, ostokseni maksoivat peräti 22 euroa.
Tuijotin taulua kryptassani puolisen tuntia ja päätin sijoittaa sen trollaushuoneen seinälle perverssisti hymyilevän kalastajan tilalle.
Mitenkäs muut palstalaiset, käyttekö kirpputoreilla ja onko tullut hauskoja tai arvokkaita löytöjä vastaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei oo oikein ikinä tullut mitään löytöjen löytöä. Vanhoja sarjiksia on tullut monesti ostettua.
Millaisia sarjiksia?
Ahmed Ahneita, korkeajännityksiä vai jotain muuta?
Käyn viikottain, ostan kaikenlaista vaatteista kirjoihin ja käyttö/koriste-esineisiin. Vaatteet pakastan 5 pv, jonka jälkeen pesen ne.
Ostin ihan vasta myös käytettynä kultakorun tukusta. Erittäin vanha, kaunis ja arvokas.
Tuo pakastaminen on ihan fiksua vaatteille nykyaikana.
En ostaisi enää esimerkiksi nojatuolia tai vastaavia kirppikseltä.
Sama juttu, mitään huokoista tavaraa, mikä ei mahdu pakastimeen en osta.
Viimeksi löysin vanhan Omega-kellon metallirannekkeen kolmella kympillä ja diilasin sen tutulle kellosepälle 120 eurolla.
Muuten jotain lp-levyjä on löytynyt.
Ha! Kelloseppä myi sen kumminkin 350 - 2500 eurolla eteenpäin!
Mä löysin pronssisen Aurinkoleijonan, se on todella hieno ja ei maksanut kuin 40 eur!
Juu kirpputoreja on tullu kierreltyä ja paaljon!
Taidetta, juu tekis mieli, mutta sitä on jo nurkat täynnä. Seta oli taidemaalari.
Vuosiin ei enää paljoo löytyny. Viimeks kirja RUUKIN AVAIN, kertoo suomen elektroniikka ja metalliteollisuudesta. Varovaisesti oon yritelly lukee, kun noi teollisuusjutut on niin mahtavia, että siinä menee järki. Tulee aivoon, niin suuri positiivinen purkaus, että kärvähtää.
Sitä ennen löysin sellasen lekan tai moskula mikä nyt liekään. Niin sen pään. Tein siihen ite varren, muttei tollanen havupuu kestä. No vähä myöhemmin samaiselta kirppikseltä löyty varsi. Ja oli koivua ja se kestää. Että vetoomus mettän omistajille: Kasvattakaa myös sitä koivua.
No nyt täytyy kyllä kysyä, että ovatko setäsi maalaukset siunaus vai kirous?
Sitä kun ei voi koskaan tietää...
Mä haluaisin löytää vanhanaikaisen mankelin. Puisen.
Puupötkylä, minkä ympärille kääritään pöytäliina jne. ja sitten on aika pitkä puulauta, missä on kahva. Sillä pyöritetään sitä pötkylää. Ja kas on mankeloitu tuuki.
Vilma
Inhottavin vaihe on taitella lakana tms. niin, että siitä tulee tasalaatuinen.
Juu ei voi tietää. enkä mä tähän osaa mitää sanoo. Mutta maisema helsingistä on upee.
Jos ne ovat sinusta hienoja, niin selvästi ollaan sitten hyvällä puolella.
Sehän sen ratkaisee.
No en ole tuollaista nähnyt varmaan, öö, kymmeneen vuoteen.
Onnea mankelin metsästykseen, sillä kyseessä taitaa olla aika harvinainen riista.
Mä löysin ruotsista, vreta klosterin maatalousoppilaitokselta, niin siellä kellarissa oli tosi hieno mankeli. Varmaan toiminta kunnossakin. Siinä on puupötkylä johon sen tuukin saa. Mun mummo muuten puhu aina tuukista.
https://www.flickr.com/photos/182416736@N03/55254382807/in/dateposted/
Lakanahan aina vedetään ja sitten kääritään rullalle ja pidetään sellasina rullina kaapissa.
Grrr!
No nyt kävi peikolla hyvä tuuri!
Sen lisäksi, että Peikkoluola sai seinälleen mitä viehättävimmän ranskalaisen impressionistisen 1800-luvun lopun akvarellin joenrannalla käyskentelevine ihmisineen, sillä oli yllättäen rahallistakin arvoa.
Valtiatar kiinnostui teoksesta ja kuukkeloituaan hetken löysi kyseisen ranskalaisen herran ja hänen taideteoksensa. Hänen vesiväritöitään on myyty viimeaikoina hintaan 550 - 1250 euroa ja sellainen minulla nyt on. Ei vallan kelvoton hankinta 20 eurolla.
Eipä ihme, että teos ei ollenkaan näyttänyt kuuluvan siihen keskinkertaisuuden ja kurjuuden sumaan mikä oli nostettu esille seinää häpäisemään, vaan loisti kuin kirkas hengen valon majakka sosialistisen realismin pimeydessä.
En ajatellut kuitenkaan myydä sitä, vaan taidan perustaa taidekokoelman. Tällä keräilyvauhdilla siihen tulee pian toinenkin teos noin kahdenkymmenen vuoden sisään!