Ahdistaa ja tuskastuttaa ihastuminen työpaikalla

Jos olette samassa työpaikassa niin laita sähköposti tai chat-viesti. Aloita vaikka joku perjantai toivottamalla hyvää viikonloppua. Yksi kollega joskus teki sitä, että randomisti lähetti viikonlopputoivotuksia eri ihmisille (teams tai skype - en muista kumpi oli käytössä). Hän ei ollut ketään iskemässä. Oli käsittääkseni onnellisesti naimisissa. Kunhan ilahdutti ihmisiä. Mutta voihan samaa taktiikkaa käyttää tunnusteluun tällaisessa tilanteessa. Voit vaikka aloittaa, että Hei se ja se (kannattaa laittaa etunimi, ettei hän luule, että olet vahingossa laittanut väärälle ihmiselle), hyvää/mukavaa/aurinkoista/tms. viikonloppua! Ilahdutan kollegoita viikonlopputoivotuksilla ja tällä kertaa onnenpyörä pyörähti sinuun (tämäntyyppistä viestiä kollega joskus käytti - jos ei sovi luonteeseesi, niin voi jättää pois). Sitten kun hän toivottaa takaisin voit kysyä onko mitään viikonloppusuunnitelmia. Jos hänellä ei ole mitään erityistä, voit ehdottaa jotain. Yhteistä tietenkin. Jos hänellä on poikaystävä, hän varmasti mainitsee siitä viikonloppusuunnitelmissaan, ettet turhaan ehdota treffejä. Tai voit vain kysellä muttet vielä ehdota mitään. Kunhan aloitat small talkin. Seuraavana perjantaina voit sitten edetä samalla taktiikalla kohti treffiehdotusta. Ja samalla se on keskusteluavaus, jos hän vaikka uskaltaisi aloittaa jonkun jutun kanssasi livenä.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko analysoit tilannetta vielä pidemmälle ja luot asiasta vielä monimutkaisemman, tai sitten sanot vaan suoraan että "Mä tykkään susta, haluisitko joskus lähteä kahville tai johonkin yhdessä".

Nämä on ne vaihtoehdot. Toinen purkaa tilanteen heti, ja kuvauksellasi varmasti toisi hyvää. Toinen taas jatkaa jahkailua, ja pahimmillaan tilanne päätyy siihen että mitään ei ikinä tapahdu, ja jäät katumaan kiikkustuolissa että et uskaltanut.

Jos taas uskallat, ja vastine ei ole mitä haluat, niin ainakin tiedät. Ei tarvitse viettää enää unettomia öitä. Ja kukaan ei loukkaannu siitä jos sanot että pidät hänestä, vaikka tunteet eivät kohtaisi. Kaikki ottaa sen hyvällä jos toinen tykkää.

Ei tämä vaadi sinulta muuta kuin että lopetat jahkailun ja uskallat. <3

Työpaikka ympäristönä tuo oman paineensa parin muodostukseen. Se ei ole paras mahdollinen paikka tavata, joskin luonnollinen. Oletteko molemmat tahoillanne sinkkuja?

Kannustan ottamaan härkää sarvista ja pyytämään kollegaa vaikkapa kahvitauolla kahville tai lähtemään ulos lounaalle. Tuntuu luontevammalta ottaa kontaktia ja pyytää vapaa-ajalla ulos, kun sitä on harjoiteltu ensin työympyröissä. Bonus on, jos pääsette livahtamaan joskus kaksin kahville tai syömään. Silloin molemmat ehtivät puhua enemmän ja voit tarttua johonkin kollegan heittoon ja sitä kautta ehdottaa vaivihkaa tapaamista. Esim. kollega kertoo aloittaneensa avannossa käymisen, voit tällöin esim. kertoa ettet ole moista harrastanut, mutta pitäisi kokeilla uusiksi. Sit voi esim. jatkaa, että se olisi helpompaa seurassa kuin yksin kärvistellen.

Onko tämä naiskollega sinkku?

No jaa epäselväksi jäi että oletko edes tietoinen siitä onko hän edes sinkku

Kuvittelet vaan.

En ole ap, mutta minulla on myös tilanne töissä, että olen lääpälläni noin 10 vuotta vanhempaan varattuun mieheen. Se ei auta asiaa, että hän tuntuu myös katselevan minua usein ja pitkään. En kuitenkaan usko, että tämä johtaa mihinkään ja parempi niin, sillä en halua olla perheenrikkoja. Salaa olen kuitenkin kiinnostunut hänestä, kun en mahda tälle tunteelle mitään 🚫

Tuo on hyvin inhimillistä ja normaalia. Joskus vain kemiat kohtaa. Se on upea tunne varsinkin, jos se tulee puskista. Hämmentävääkin. Se kyllä ruokkimatta hiipuu, ruokkimalla siitä joko syntyy jotain tai sitten syntyy vain harmia.
Minulla on kokemusta harmista, mutta myös ystävyydestä lopulta.
Ollaan vaan ihmisiä.
Naiselta

Sekin on monen kipukohta. Jos ei juuri tietyllä tavalla tule nähdyksi tai omat tarpeet hukkuvat työn / surun alle, se voi yllättää, jos joku näkee pinnan alle. Ymmärtää ilman sanoja.
Tottakai se synnyttää vetovoimaa.

Rehellisesti sanottuna jotenkin tunnen omassa keississäni tunteen tällä hetkellä, mut ei se ole tuskaista... Se on lähinnä kevätyshimoa tällä hetkellä.
En tiedä vielä tarkkaan mitä tämä on. Erittäin kiva tunne. 😂 Mutta eikös ne pitäisi niin osata ottaakin. Kantavana voimana. 🤫