Mun on vähän vaikee puhua tästä, mutta juttuhan meni sillon joskus 20 vuotta sitten sillee, että yhden naisen kans päädyttiin samaan sänkyyn. Mää menin peitonalle, enkä oikein tiennyt mitä siinä olis sitten pitänyt tehdä. Sänky oli 120 cm leveä, joten kyllä ahdasta oli. Molemmat vaan tuijotettiin katton eikä juurkaan mitään puhuttu. Tiesin, että kyseinen nainen tykkäs seksistä, koska vajaa pariviikkoa ailaisemmin olin nähnyt, kun se pani yhden tyypin kanssa kotibileissä. Jostain syystä asia vaivas mua, enkä tehnyt mitään. Makasin vaan siinä sängyllä sen vieressä. Seuraavana aamuna sitten kun oltiin heräilty, nainen siinä sitten sanoi, että sä olet jotenkin erilainen kuin muut! Kyseyin, että mitenkä niin? No, koska sä oot eka mies, joka ei halua panna mua, nainen sanoi!
No joo, nykyään oon sitten ymmärtänyt, että ehkä joo, mä saatan olla vähän erilainen mies kuin muut, koska pääosalla ikäpolveni miehistä on jo perheet ja osalla kohta varmaan jo lapsenlapsiakian, mutta itse tumputan paikallani, kuten aina ennekin, enkä ennakoi tilnateeseeni muutosta. Minkäs sille sitten teet, kun ei oikeastaan tee sillee edes mieli, eikä ole oikein muutenkaan taitoja sellaiseen parisuhteen kaltaiseen kaksineloon. Toiset on luotuja kulkemaan ja mä oon vähän sellainen lonely rider, tai outo lintu omassa sarjassani, et niin se vaan menee että niillä korteilla pelataan, jotka on saanut. Tuli vaan toi juttu taas jostain mieleen.
Nii...ja semmonen vielä pienenä detaljiina, että nykyään se bilekämpän silloinen vuokralainen istuu omaan lapseensa kohdistuneesta henkirikoksesta linnassa, ellei ole jo päässyt jo pois. Ei oltu kovin hyviä tuttuja sillon eikä varsinkaan nykyään. Tosin ei se tyyppi sen naisen kanssa muhinoinut vaan yhden toisen, mutta samoissa pippaloissa ekan kerran tavattiin. Kaikkee kans sitä on elämässä tapahtunut!
No joo, nykyään oon sitten ymmärtänyt, että ehkä joo, mä saatan olla vähän erilainen mies kuin muut, koska pääosalla ikäpolveni miehistä on jo perheet ja osalla kohta varmaan jo lapsenlapsiakian, mutta itse tumputan paikallani, kuten aina ennekin, enkä ennakoi tilnateeseeni muutosta. Minkäs sille sitten teet, kun ei oikeastaan tee sillee edes mieli, eikä ole oikein muutenkaan taitoja sellaiseen parisuhteen kaltaiseen kaksineloon. Toiset on luotuja kulkemaan ja mä oon vähän sellainen lonely rider, tai outo lintu omassa sarjassani, et niin se vaan menee että niillä korteilla pelataan, jotka on saanut. Tuli vaan toi juttu taas jostain mieleen.
Nii...ja semmonen vielä pienenä detaljiina, että nykyään se bilekämpän silloinen vuokralainen istuu omaan lapseensa kohdistuneesta henkirikoksesta linnassa, ellei ole jo päässyt jo pois. Ei oltu kovin hyviä tuttuja sillon eikä varsinkaan nykyään. Tosin ei se tyyppi sen naisen kanssa muhinoinut vaan yhden toisen, mutta samoissa pippaloissa ekan kerran tavattiin. Kaikkee kans sitä on elämässä tapahtunut!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.