Yhdeksännen pudotetun kilon jälkeen iski ärsyttävä jumitus ja valtava uskonpuute. Entinen minä olisi heittänyt hanskat tiskiin ja suunnistanut lähimpään pizzeriaan, mutta... minä tein sen! Jatkoin. Vihdoin olen oivaltanut, että tämä on koko elämän kestävä juttu, eikä yksi viikko sitä kaada. Ennen ajattelin, että jos joka viikko ei putoa se yksi kilo niin tämä on ihan turhaa. Tyhmä minä...
Mutta no niin. Nyt on sitten sen 10 kg poissa. Vielä periaatteessa 700g niin painosta on kadonnut se mystinen 10%. Tosin viisarivaaka ei noin tarkkoja lukemia kerro, mutta suunta on joka tapauksessa hyvä. Matkaa vielä kolmisenkymmentä kiloa, mutta jos neljännes urakasta on hoidettu, niin ei voi kuin hymyillä =)
Niin että kaikille jumittelijoille, sitkeästi vain eteenpäin kuin puskutraktori!
Mutta no niin. Nyt on sitten sen 10 kg poissa. Vielä periaatteessa 700g niin painosta on kadonnut se mystinen 10%. Tosin viisarivaaka ei noin tarkkoja lukemia kerro, mutta suunta on joka tapauksessa hyvä. Matkaa vielä kolmisenkymmentä kiloa, mutta jos neljännes urakasta on hoidettu, niin ei voi kuin hymyillä =)
Niin että kaikille jumittelijoille, sitkeästi vain eteenpäin kuin puskutraktori!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi olkoon! Kymmenen kiloa ei ole mikään mitätön suoritus. Ja onnistuminen on mahtavaa. :)
Eipä olekaan, ei =) Ja tänään vaaka näytti että 11 kg kadonnut... se on nyt sitten se 10% painosta mennyt, kjähkjäh!
itsekin kolmatta jumitusta vastaan yritän taistella parhaillaan. Kaksi edellistä ovat osoittaneet, että ei kannata hanskoja tiskiin heittää ihan heti.
Yksi viikko elämästä on lyhyt aika, tiedetäänhän me kaikki se. Itse olen niin malttamaton ihminen, että sen oivaltamiseen meni aikaa myös:).
Mutta iloisena ja keveämpinä me rämmimme eteenpäin tässä laihduttamisen suossa;), emme uppoa vaan jatkamme eteenpäin päättäväisinä. Ja onnistuminen urakassa on vain parin vaivaisen kuukauden päässä:)
Onnittelut sinnekin suuntaan! Kyllä tämä tästä, mites se meni, tuhannes kerta toden sanoo?
Itsellä olis edessä se mystinen 10 kg pois, sun esimerkki tsemppaa!
Varsinkin jos takana on läjä epäonnistuneita yrityksiä, se 10 kg tuntuu ylivoimaiselta. Vaikea uskoa itsekään, että se menikin sitten loppujen lopuksi aika helposti! Kyllä se lähtee, usko pois. Nuttura sopivan löysällä mutta iso kasa rehellisyyttä itseä kohtaan, se oli ainakin minulla avain...
Vähän miten sait kilot tippumaan? Itse oon ottanut sen linjan että kaikki herkut pois, ainakin aluksi. Joka päivä 5 km kävelylenkki vatsalihakset ja kädet. Lisäksi juoksen aina raput ja yritän muutenkin lisätä arkiliikuntaa. Olen aina ollut huono syömään kunnon ruokaa ja mussutanut pullaa,karkkia,jäätelö, siideriä, leivoksia yms yms. Nyt ei oikein ruoka maistu ja sokeria tekee hulluna mieli.. Ja syön kromia siihen mut eipä auta. Opittu juttu.
Laihdutin pari vuotta sitten tuon 10 kg (64kg:sta 54kg) ja nyt olis edessä siis ihan sama. Meni aika helposti silloin, mut mulla olikin sellainen duuni jossa oli punttis yhteydessä ja pystyin käymään kesken päivän puntilla joten tuli 5 kertaa viikossa rehkittyä siellä.. Nyt ei sitä mahdollisuutta ole. Täytyy sanoa että kun on itse joskus pudottanut tuon 10kg ja näkee kun joku toinen tekee sen, niin osaa arvostaa sitä ihan erilailla kun tietää millaisia uhrauksia on tehtävä.
Onks sul viel paljon tiputettavaa edessä...?
Kauan sulla meni tuossa painon tiputtamisessa?
11.4.2005 otin käyttöön Painonvartijoiden Points-rompun. Siinä alkuvaiheilla tuli joskus hieman ylitettyä pisteet, mutta yritin aina korjata mokat vaikka sitten jälkikäteen. Touko-kesäkuun vaihteessa oli kolmen viikon jakso, jolloin tosiaan mätin pizzaa kaksin käsin. Eli siis aloittamisestani on 15 viikkoa ja niistä 12 on "laihdutusviikkoja".
Liikuntaa en ole lisännyt yhtään, vaikka pitäisi. Kaikki kunnia kuuluu noille pisteille, minulle ne sopii kuin nenä päähän, vaikka ei kai kaikille. Herkuttelustakaan en ole luopunut, kun sopivasti säästää pisteitä niin saa viikottain jotain hyvää, yleensä lauantaina. Karkkia tai pizzaa tai keksiä. Jäätelöä olen syönyt näin kesällä melkein päivittäin, välipalaksi, iltapalaksi tai jäkiruoaksi, kun onnistuin löytämään sellaisia jädepuikkoja, joissa on kaloreita suurinpiirtein saman verran kuin omenassa tai leipäsiivussa.
Tämä systeemi toimii minun kohdalla hyvin, koska kunhan laskee pisteet nätisti, niin ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa edes tuosta herkuttelusta. Huono omatunto kun minun kohdallani yleensä johtaa aina vain pahempaan repsahdukseen =) Ja tämä ei rajoita liikaa, voi käydä viihteellä, kylässä kahveilla, syödä juhannuksena sen yhden grillimakkaran tai "sortua" muutamaan yllättävään leffakarkkiin kaverin luona. Toisille taas toimii tiukempi kuri, sitä on mukavampi noudattaa, mutta ei minulle...
Normaalipainoon on matkaa 29 kiloa, eli ehkäpä pudotan vielä 29-32kg, jotain sen suuntaista. Siinä vaiheessa voi jo ruveta katsomaan pikemminkin peiliin ja vointiin kuin vaakaan, vielä en voi tietää mikä on se minulle kotoisin paino. Mutta toivottavasti se ensi kesän kynnyksellä löytyy!
Sinulla tilanne on ehkä sen vuoksi vaikeampi, kun normaalipainon sisässä kilot ovat kuulemma helkkarin paljon sitkeämmässä kuin näin reippaasti lihavalla. En tosin ole vielä päässyt itse kokeilemaan =) Mutta terästä ne läskit eivät ole, kyllä ne sieltä jotenkin saa pois. Pidän sulle peukkuja!
Onnea hienosta pudotuksesta! :D
Minä olen myös ollut pisteillä tämän kuun alusta, huomenna tulee tasan neljä viikkoa täyteen. Paino on pudonnut kuusi kiloa. Tuo kymmenen kiloa olisi upea nähdä putoavan täälläkin... Tuntuu vain, että se on niin vaikea karistaa. :/
Itsekin lasken pisteitä, aloitin PV:n ryhmässä käymisen keväällä, mutta jättäydyin pois, kun paino ei tuntunut putoavan ja muutenkin oli jotenkin liian iso ryhmä, en viihtynyt. Otin siis itseäni niskasta kiinni 30.6. ja aloitin taas pisteiden laskun. Tosiaan on saanut jopa herkkuja syödä, eikä maailma ole kaatunut. :)
Tsemppiä jatkoonkin.
Onnea hienosta saavutuksesta! Minulla näyttää olevan melko lailla sama tilanne kuin sinullakin eli aloitin 6.4. 16 viikkoa takana ja kiloja on lähtenyt 13,6kg. Lähtöpainokin näyttää olevan melko lähellä sinun painoasi.
Ja sama juttu noiden jumitusten kanssa. Minä tein itselleni vuoden aikataulun silloin huhtikuussa ja ajattelin, että ainakin ensimm'äisen puoli vuotta kiloja lähtee yksi per viikko ja aina kun niin ei ole käynyt, olen ollut murheen murtama ja pitänyt koko touhua turhauttavana, mutta nyt rupeaa vähitellen kirkastumaan, että hei, mullahan on tosiaan lähtenyt jo melkeen viisitoista kiloa painoa! Eikä sen niin tasaisesti koko ajan tarvitse tippua, pääasia että tippuu edes hitaasti. Ja vielä vuosi on edessä tätä projektia jäljellä, tavoitepainoon on nyt matkaa n. 30 kiloa ja aikarajaksi laitoin ensi kevään, mutta näin matkan varrella viisastuneena kyllä se ensi kesä tai syksykin riittäisi. Pääasia, että pitkällä tähtäimellä suunta pysyy alaspäin.
Mulla on myös pisteet käytössä ja periaatteiksi olen ottanut nuo sinunkin mainitsemasi eli herkkujakin saa syödä, kunhan muistaa pisteet. Minä ainakin olen niin kova katkeroitumaan uhrauksista, että on plekkää itsepetosta luulla, että voisin olla vuoden syömättä herkkuja. Pitää muistaa järki ja maltti näissä hommissa. Ja tärkeämpää on, että jaksaa ajallisesti pidempään kuin että hetkellisesti itseään kiduttaa tiukalla dieetillä, jonka kuitenkin kohta joutuu keskeyttämään. Nyt kun olen jo kohta neljä kuukautta laskenut pisteitä, en enää edes muista, että "laihdutan". Se on jo osa päivän rutiineja, että mietin kuinka paljon pisteitä mihinkin on mennyt ja paljon on vielä jäljellä. Ja urheilusta on tullut jokapäiväinen mukava juttu, pyörällä pääsee joka paikkaan niin näppärästi.
Kirjoittele jatkossakin kuulumisia, olisi kiva tällä palstalla tai s-postitsekin vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa, joka on yhtä pitkään taistellut kiloja vastaan ja urakkaa on vielä jäljelläkin saman verran.
Kyllähän minä tännekin aina välillä nakuttelen viestiä, mutta laitahan postia jos haluat vaihtaa kuulumisia aktiivisemmin! Kuulostetaan sen verran sopivasti kohtalotovereilta, että se olisi varmaan mukavaa ja kannustavaa =)
[email protected]