A ja B eroavat. B on varaton, mutta A:lla on jonkin verran omaisuutta. Ei avioehtoa. Pesänjakaja määrää A:n maksamaan puolet omaisuudestaan B:lle tasinkona. A:n vaatimaan sovitteluun ei suostuttu. A nostaa moitekanteen käräjäoikeuteen. A voittaa kanteen.
A on jo maksanut sievoisen summan pesänjakajalle, mutta kuka maksaa moitekanteen kustannukset kun B on varaton? B ei kai myöskään osallistunut pesänjakajan kuluihin kun oli varaton? A siis kustansi pesänjakajan kustannukset yksin (pesänjakajan kustannukset otettiin pois hänen varoistaan).
Vaikka siis tuomioistuimen mukaan A:n omaisuudesta ei kuuluisi mitään B:lle, niin A joutuisi joka tapauksessa maksamaan sievoisen summan pesänjakajalle.
B puolestaan ei riskeeraa mitään.
A on jo maksanut sievoisen summan pesänjakajalle, mutta kuka maksaa moitekanteen kustannukset kun B on varaton? B ei kai myöskään osallistunut pesänjakajan kuluihin kun oli varaton? A siis kustansi pesänjakajan kustannukset yksin (pesänjakajan kustannukset otettiin pois hänen varoistaan).
Vaikka siis tuomioistuimen mukaan A:n omaisuudesta ei kuuluisi mitään B:lle, niin A joutuisi joka tapauksessa maksamaan sievoisen summan pesänjakajalle.
B puolestaan ei riskeeraa mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jep. I know!!
Aina joku verenimijä osingoilla minä teen sulle paperit edullisesti
Se kannattaisi huomioida kanteessa ja vaatia, että myös pesänjakajan kustannukset huomioidaan osituksessa.
Pesänjakajan kystannukset otetaan ensin pois omaisuudesta ja loput jaetaan. Kyllähän myös B riskeeraa kun ei suostunut sovitteluun vaan lähti kaikki (50%) tai ei mitään linjalle.
Entä, jos B on vaatinut 50% toisen omaisuudesta ja tuomioistuin muuttaa tasingon osuudeksi vain10%, joutuuko vain B maksamaan oikeuden käynnin kulut (vaikkei siihen kykene) vai maksaako hän vain saamansa tasingon verran ja A maksaa loput?
Noi kyllä A: n kannattaa maksaa, että pääsee eroon loisivasta tyhjäntoimittajasta.
Ja jos B on jättänyt jonkin asian hoitamatta, niin pesänjakaja hoitaa asian omalla tuntiveloituksellaan ja A maksaa tunnit.
Jos A vaatii kohtuullistamista pesänjakajalta ja asianajaja laatii vaatimuksen, niin A maksaa asianajajan palkkion varoistaan. Mutta jos A kuolee kesken kaiken, niin hänen perijänsä joutuvat maksamaan kohtuullistamisvaatimuksen laatimisen kustannukset omista varoistaan, jos hakevat kohtuullustamusta asianajajan avustuksella, ei siis A:n kuolinpesän varoista.
Kuolinpesä ei siis voi toimia tässä asiassa samoin kuin A. Kuolinpesä ei siis korvaa henkilöä A vaikka joskus näin voisi luulla. Kuolinpesä ei siis ole A:n sijainen.
Kohtuulludtamisvaatimus saattaa siis kaatua muotoseikkoihin tai tietämättömyyteen riippuen siitä onko perijöillä rahaa.