Molemmat ollaan samalla työpaikalla oltu vuosikaudet, ainakin minä. Pienen ikuisuuden. Olen aina katsellut häntä varattuna ja naimisissa ollessani vuosikaudet, että siinä on sievä aikuinen nainen. Mutta ei sen enempää ja ihmeellistä. Kunnioitin avioliittoani ja puolisoani.
Nyt sitten noin reilu puolen vuoden sisällä. On alkanut kasvamaan jotain ihastusta ja halua tutustua tähän silmiäni ja mieltäni viehättävään tavalliseen naiseen.
Itse olen reilu 40 mies ja tämä nainen noin 40. Molemmilla on lapsia useampi ja asumme naapuripaikkakunnilla. Lapset molemmilla aika lailla samaa ikäluokkaa. Olen naimisissa, mutta hänestä en tiedä, onko hänellä millainen elämäntilanne.
Olemme eri rakennuksissa pääsääntöisesti töissä, mutta välillä näen häntä ohi mennen tai joskus harvemmin työn puolesta. Mutta vain yleensä niin, että hän sijaistaa/tuuraa toista tai on kaverina jollekin.
Jäänyt mieleen niin mukavasti katseet ja lauseet, mitä on töissä vaihdettu. Välillä kun hän kävelee työpisteeni ohitse, niin hän saattaa vilkuilla muutamankin kerran olan yli. Välillä saan häneltä viatonta katsetta ja ujoa hymyäkin, jopa vähän pidempääkin miellyttävää katsetta.
Kerran hän tuli työasioissa ja oli suht. lähellä minuun päin kääntyen istuen kun pyysin häntä istumaan. Juttelimme hieman hiihtolomasta ja saimme selville että molemmilla on lapsia ja suurinpiirtein vieläpä samanikäisiä. Välillä haroi hiuksiaan ja hieman kevyesti hermoillen kertoi asioita.
Nyt olenkin ikävöinyt hänen katseitaan ja pientä smalltalkia, kun ei olla hetkeen nähty. Mutta tämäkin johtuu hänen työtilanteestaan.
Joskus olisi taas mukava ja luontevaa puhua hänen kanssaan jostain, vaikka samoista harrastuksista ja/tai mielenkiinnon kohteista töissä edes vähän.
Itselläni on avioliitto ollut rikki jo monta vuotta ja sormuksen laitoin pois vuosi sitten kesällä. Aikoinaan puoliso petti paljon nuoremman kanssa ja siitä koitettiin päästä eteenpäin ja niin luulinkin. Kunnes sen jälkeen hänellä oli toisen ihmisen kanssa usean vuoden salasuhde. Vieläkin hän viestittelee ja tekee asioita tämän salasuhteessa olleen paljon vanhemman miehen kanssa. Olen näiden asioiden tiimoilta tehnyt paljon surutyötä, käynyt vuosia sitten terapiassa juttelemassa ja yhdessäkin käyty kirkon parisuhdeterapiassa. Juttelen ja käsittelen asioita itseksinikin, mikä kuullostaa jännältä. Liikunta monessa muodossa on helpottanut elämääni ja toki lapset sekä muut läheiset omalla tavallaan.
Oli paljon hetkiä jolloin huolehdin lapsista ja kodin tarpeista, että vaimo sai mennä viihteelle ja reissulle vuosikaudet jne. Ilmaisin kyllä välillä mielipiteeni siitä, että en hirveesti pidä kun sitä tapahtui välillä aika usein. Nuorempien lasten ollessa vielä päivähoitoikäisiä. Oli monet illat ja yöt kun valvoin ja odotin vaimoa kotiin. Lapsetkin ikävöivät äitiään usein.
Meillä on myös ollut epäonnea lastenkin kanssa, kun yhdellä heistä oli vakavampi sairaus nuorempana,jolloin luulimme että menetämme hänet. Tuon myötä hänellä tuli myös vuosia myöhemmin toinen vakava sairaus päälle, johon on lääkkeet auttamassa ja elämä jatkuu. Sitten on toisilla lapsilla ollut mielenterveyden kanssa haasteita ja osa oireista on lauennut tämän yhden lapsen sairastumisen myötä. Eli niin sanotusti vaikeaa on ollut henkisesti meillä vanhemmillakin.
Taloudellinen tilanteemme mennyt entistä huonompaan vuosien varrella vaikka molemmat ollaan töissä käyviä vanhempia. Mutta silti tuntuu, ettei rahaa oikein jää välillä edes kunnolla elämiseen ja saati siihen, että joskus voisi nauttiakin elämästä rahankin avulla. Normaali taloudellinen mielenrauha olisi suuri unelmani ja normaali tasapuolinen rakkaus elämä. Kun joskus löytyisi se ihminen, joka välittää minusta juuri sellaisena kuin olen, virheineen päivineen.
En jaksa enempää avautua. Pitää lähteä nukkumaan.
Heitin vaan asiat ilmoille ❤
Terveisin,
Väsynyt mutta rakkautta kaipaava perheellinen mies
Nyt sitten noin reilu puolen vuoden sisällä. On alkanut kasvamaan jotain ihastusta ja halua tutustua tähän silmiäni ja mieltäni viehättävään tavalliseen naiseen.
Itse olen reilu 40 mies ja tämä nainen noin 40. Molemmilla on lapsia useampi ja asumme naapuripaikkakunnilla. Lapset molemmilla aika lailla samaa ikäluokkaa. Olen naimisissa, mutta hänestä en tiedä, onko hänellä millainen elämäntilanne.
Olemme eri rakennuksissa pääsääntöisesti töissä, mutta välillä näen häntä ohi mennen tai joskus harvemmin työn puolesta. Mutta vain yleensä niin, että hän sijaistaa/tuuraa toista tai on kaverina jollekin.
Jäänyt mieleen niin mukavasti katseet ja lauseet, mitä on töissä vaihdettu. Välillä kun hän kävelee työpisteeni ohitse, niin hän saattaa vilkuilla muutamankin kerran olan yli. Välillä saan häneltä viatonta katsetta ja ujoa hymyäkin, jopa vähän pidempääkin miellyttävää katsetta.
Kerran hän tuli työasioissa ja oli suht. lähellä minuun päin kääntyen istuen kun pyysin häntä istumaan. Juttelimme hieman hiihtolomasta ja saimme selville että molemmilla on lapsia ja suurinpiirtein vieläpä samanikäisiä. Välillä haroi hiuksiaan ja hieman kevyesti hermoillen kertoi asioita.
Nyt olenkin ikävöinyt hänen katseitaan ja pientä smalltalkia, kun ei olla hetkeen nähty. Mutta tämäkin johtuu hänen työtilanteestaan.
Joskus olisi taas mukava ja luontevaa puhua hänen kanssaan jostain, vaikka samoista harrastuksista ja/tai mielenkiinnon kohteista töissä edes vähän.
Itselläni on avioliitto ollut rikki jo monta vuotta ja sormuksen laitoin pois vuosi sitten kesällä. Aikoinaan puoliso petti paljon nuoremman kanssa ja siitä koitettiin päästä eteenpäin ja niin luulinkin. Kunnes sen jälkeen hänellä oli toisen ihmisen kanssa usean vuoden salasuhde. Vieläkin hän viestittelee ja tekee asioita tämän salasuhteessa olleen paljon vanhemman miehen kanssa. Olen näiden asioiden tiimoilta tehnyt paljon surutyötä, käynyt vuosia sitten terapiassa juttelemassa ja yhdessäkin käyty kirkon parisuhdeterapiassa. Juttelen ja käsittelen asioita itseksinikin, mikä kuullostaa jännältä. Liikunta monessa muodossa on helpottanut elämääni ja toki lapset sekä muut läheiset omalla tavallaan.
Oli paljon hetkiä jolloin huolehdin lapsista ja kodin tarpeista, että vaimo sai mennä viihteelle ja reissulle vuosikaudet jne. Ilmaisin kyllä välillä mielipiteeni siitä, että en hirveesti pidä kun sitä tapahtui välillä aika usein. Nuorempien lasten ollessa vielä päivähoitoikäisiä. Oli monet illat ja yöt kun valvoin ja odotin vaimoa kotiin. Lapsetkin ikävöivät äitiään usein.
Meillä on myös ollut epäonnea lastenkin kanssa, kun yhdellä heistä oli vakavampi sairaus nuorempana,jolloin luulimme että menetämme hänet. Tuon myötä hänellä tuli myös vuosia myöhemmin toinen vakava sairaus päälle, johon on lääkkeet auttamassa ja elämä jatkuu. Sitten on toisilla lapsilla ollut mielenterveyden kanssa haasteita ja osa oireista on lauennut tämän yhden lapsen sairastumisen myötä. Eli niin sanotusti vaikeaa on ollut henkisesti meillä vanhemmillakin.
Taloudellinen tilanteemme mennyt entistä huonompaan vuosien varrella vaikka molemmat ollaan töissä käyviä vanhempia. Mutta silti tuntuu, ettei rahaa oikein jää välillä edes kunnolla elämiseen ja saati siihen, että joskus voisi nauttiakin elämästä rahankin avulla. Normaali taloudellinen mielenrauha olisi suuri unelmani ja normaali tasapuolinen rakkaus elämä. Kun joskus löytyisi se ihminen, joka välittää minusta juuri sellaisena kuin olen, virheineen päivineen.
En jaksa enempää avautua. Pitää lähteä nukkumaan.
Heitin vaan asiat ilmoille ❤
Terveisin,
Väsynyt mutta rakkautta kaipaava perheellinen mies
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.