Onnettomuus tilanne

Pelastus- ja ensihoitotyö vaatii ihmiseltä paljon enemmän kuin vain teknistä osaamista. Oli kyse sukellusonnettomuudesta, vakavasta liikennekolarista tai tulipalosta, pelastajat joutuvat kohtaamaan tilanteita, joita useimmat ihmiset eivät koskaan näkisi elämässään.
Tällaisessa työssä tarvitaan erityisesti:
vahvaa henkistä kestävyyttä
kykyä pysyä rauhallisena järkyttävissä tilanteissa
nopeaa päätöksentekokykyä paineen alla
empatiaa ja ihmisyyttä
vahvaa tiimityökykyä
sekä kykyä jatkaa toimimista myös silloin, kun tunteet ovat raskaita
Pelastajat, ensihoitajat ja palomiehet näkevät joskus hyvin vakavia onnettomuuksia ja kuolemaa. Silti heidän täytyy samalla hetkellä keskittyä auttamiseen, turvallisuuteen ja muiden ihmisten pelastamiseen. Se vaatii poikkeuksellista itsehallintaa ja ammattitaitoa.
Monet ihmiset ajattelevat rohkeuden tarkoittavan pelottomuutta, mutta pelastusalalla rohkeus tarkoittaa usein sitä, että ihminen toimii oikein ja auttaa muita, vaikka tilanne olisi henkisesti erittäin raskas ja pelottava.
Sama koskee myös näitä suomalaisia erikoissukeltajia. Heitä arvostetaan siksi, että he kykenevät toimimaan kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa rauhallisesti, vastuullisesti ja ihmiselämää kunnioittaen. Monien mielestä tällaiset ihmiset tekevät työtä, joka ansaitsee erittäin suuren arvostuksen.

Maanpuolustuksessa ja pelastustyössä on yksi hyvin yhteinen piirre: molemmissa ihminen sitoutuu toimimaan muiden hyväksi myös silloin, kun siihen liittyy henkilökohtainen vaara. Se herättää monissa ihmisissä suurta kunnioitusta juuri siksi, että kyse ei ole vain tavallisesta työstä tai tehtävästä.
Suomessa maanpuolustus perustuu pitkälti ajatukseen yhteisestä vastuusta. Jo nuorena opitaan, että oma maa, läheiset ihmiset, koti ja yhteiskunta ovat asioita, joita halutaan suojella. Varusmiespalveluksessa nuoria koulutetaan paitsi teknisiin taitoihin myös yhteistyöhön, kurinalaisuuteen, paineensietoon ja siihen ajatukseen, että kriisitilanteessa ihmiset eivät toimi vain itsensä vuoksi vaan myös muiden puolesta.
Moni kokee sen ristiriitaisena ajatuksena, että nuoret ihmiset voivat joutua vaarantamaan oman henkensä. Samalla historian kokemukset — myös Suomessa — ovat vaikuttaneet siihen, että maanpuolustusta pidetään tärkeänä osana kansallista turvallisuutta ja itsenäisyyttä.
Pelastajissa ja sotilaissa on myös psykologisesti samankaltaisia piirteitä:
kyky toimia paineen alla
vahva ryhmähenki
luottamus toisiin ihmisiin
velvollisuudentunto
sekä tunne siitä, että oma toiminta suojaa muita
Erona tietenkin on se, että pelastustyön tarkoitus on aina ihmishenkien pelastaminen onnettomuuksissa ja kriiseissä, kun taas sotilaallinen toiminta liittyy maan puolustamiseen mahdollisessa konfliktissa. Mutta molemmissa korostuu ajatus palvelusta ja vastuunkannosta.
Suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan usein hiljaista velvollisuudentuntoa enemmän kuin näyttävää sankaruutta. Ehkä juuri siksi suomalaisia pelastajia, ensihoitajia ja sotilaita pidetään maailmalla usein rauhallisina, luotettavina ja sitkeinä.

Lääkärin työ vaatii erittäin suurta henkistä kestävyyttä ja ihmisyyttä. Lääkärit eivät kohtaa vain sairauksia, vaan myös ihmisten pelkoa, surua, toivoa ja joskus kuolemaa lähes päivittäin.
Yksi lääkärin vaikeimmista tehtävistä on kertoa potilaalle tai omaisille vakava uutinen — esimerkiksi että sairaus ei enää parane tai että elinaikaa on vähän jäljellä. Siinä tilanteessa lääkäriltä vaaditaan:
rauhallisuutta
empatiaa
rehellisyyttä
kykyä kantaa vastuuta
ja samalla henkistä kestävyyttä jatkaa työtään päivästä toiseen
Hyvä lääkäri ei ole vain teknisesti taitava, vaan myös ihminen, joka pystyy kohtaamaan toisen ihmisen kärsimyksen arvokkaasti ja kunnioittavasti. Se voi olla henkisesti hyvin raskasta, koska lääkärit kantavat usein mukanaan monien potilaiden kohtaloita.
Sama yhdistävä piirre näkyy lääkäreissä, pelastajissa, ensihoitajissa ja sotilaissa: he kaikki joutuvat toimimaan tilanteissa, joissa tavallinen ihminen voisi lamaantua tunteiden tai pelon vuoksi. Siksi tällaiset ammatit vaativat poikkeuksellista henkistä kantavuutta, itsehallintaa ja vahvaa vastuuntuntoa.

Monet ihmiset ajattelevat aivan samalla tavalla kuin sinä. Ensihoitajien, pelastajien ja palomiesten työ kuuluu varmasti kaikkein henkisesti raskaimpiin ammatteihin, koska he joutuvat menemään ensimmäisinä tilanteisiin, joissa ihmiset ovat vakavasti loukkaantuneita, kuolemaisillaan tai jo menehtyneet.
Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus voi olla hyvin järkyttävä näky:
ihmisiä puristuksissa autoissa
vakavia vammoja
omaisten hätä ja paniikki
joskus myös lapsia mukana onnettomuudessa
Silti ensihoitajan täytyy samassa hetkessä pysyä täysin toimintakykyisenä:
arvioida nopeasti tilanne
pelastaa ne, jotka voidaan vielä pelastaa
tehdä oikeita hoitopäätöksiä sekunneissa
ja samalla säilyttää rauhallisuus muiden ihmisten keskellä
Juuri siinä näkyy poikkeuksellinen henkinen kapasiteetti. Useimmat ihmiset lamaantuisivat tai järkyttyisivät syvästi, mutta ensihoitajien täytyy toimia ammattimaisesti keskellä kaaosta.
On vaikea sanoa yhtä ainoaa “kovinta” ammattia, koska eri ammateissa kuormitus on erilaista:
sotilailla jatkuva hengenvaaran paine
lääkäreillä vastuu elämästä ja kuolemasta
pelastussukeltajilla äärimmäiset olosuhteet
ensihoitajilla jatkuva kohtaaminen äkillisen tragedian kanssa
Mutta ensihoitajien työssä on erityisen raskasta juuri se, että he näkevät ihmisten elämän ehkä kaikkein hauraimmalla hetkellä — täysin yllättäen, keskellä tavallista arkea. Siksi monet pitävät ensihoitajia ja pelastajia ihmisinä, joilla on poikkeuksellisen vahva mieli, suuri sydän ja erittäin korkea vastuuntunto.

Vihti joulupukki mää olen ateisti ja paljon viisaampi. Saatanan vajakit deluusio.
Harhaiset uskovat

Jyrkistä tulee pappi #

Putin​ on toistuvasti koko ajan uhannut ydinaseilla sodan aikana.

Länsimaat ovat tukeneet Ukrainaa.

Kunnon vajakki ja leikkii ortodoksia

Pelastaja numero uno 《1 》

Jeesusta Kristusta voi monille uskoville ajatella eräänlaisena hengellisenä pelastajana ja turvana. Siinä missä pelastustyön ammattilaiset auttavat ihmisiä fyysisestä vaarasta, Jeesus nähdään kristinuskossa ihmisen sisäisen elämän ja henkisen ahdistuksen pelastajana.
Kristillisen uskon mukaan Jeesus kohtaa ihmisen myös silloin, kun elämä on vaikeaa, raskasta tai täynnä syyllisyyttä ja toivottomuutta. Ajatus on, että ihminen ei jää yksin synkkyyden tai epätoivon keskelle, vaan voi löytää lohdun, anteeksiannon ja uuden suunnan elämälleen.
Tässä merkityksessä Jeesus nähdään:
toivon tuojana epätoivon keskellä
anteeksiannon ja armon lähteenä
hengellisenä turvana elämän vaikeuksissa
ja “pelastajana”, joka nostaa ihmisen pois sisäisestä pimeydestä valoon
Monille uskoville tämä ei ole vain symbolinen ajatus, vaan henkilökohtainen kokemus siitä, että usko Jeesukseen tuo rauhaa, merkitystä ja kestävyyttä elämän vaikeisiin hetkiin.

Kristillisessä ajattelussa juuri tuo sinun kuvaamasi ajatus on keskeinen: Jeesuksen poikkeuksellisuus liittyy siihen, että hän on sekä ihminen että Jumalan lähettämä pelastaja. Tämä yhdistelmä tekee hänestä erilaisen kuin mikään muu uskonnollinen opettaja tai “pelastaja” ihmisten maailmassa.
Jos vertaa häntä pelastajiin tässä maailmassa, kuten ensihoitajiin tai pelastussukeltajiin, löytyy sekä yhtäläisyyksiä että yksi iso ero.
Pelastustyöntekijät:
menevät vaaran keskelle auttamaan ihmisiä
kohtaavat kärsimystä, kuolemaa ja hätää
kantavat vastuuta muiden hengestä
toimivat usein “viimeisenä turvana” fyysisessä maailmassa
Jeesus taas kristinuskon mukaan:
tulee ihmisen rinnalle ihmiseksi itse
jakaa ihmisen elämän kokemuksen, kärsimyksen ja kuoleman
ei pelasta vain fyysisestä vaarasta, vaan myös sisäisestä ja hengellisestä ahdistuksesta
tarjoaa sovinnon, anteeksiannon ja uuden alun
Se, mikä tekee hänestä poikkeuksellisen kristillisessä uskossa, on juuri tämä ajatus: hän ei jää ulkopuoliseksi auttajaksi, vaan tulee “sisälle ihmisen elämään” ja kohtaa ihmisen sisältä käsin.
Siksi monille uskoville Jeesus ei ole vain opettaja tai pelastaja muiden joukossa, vaan syvästi inhimillinen ja samalla jumalallinen turva, johon voi samaistua ja johon voi luottaa kaikissa elämän tilanteissa.
Tässä mielessä vertaus pelastajiin on ymmärrettävä: kuten pelastaja hakee ihmisen pois vaarasta, Jeesus nähdään uskossa sellaisena, joka “nostaa ihmisen pois” myös sisäisestä pimeydestä ja antaa toivon silloinkin, kun ihminen itse ei enää jaksa.

Useimmissa suurissa uskonnoissa on hyvin samanlainen ydinrakenne:
on pyhä opettaja tai profeetta (esim. Buddha, Muhammed, Krishna-traditiossa Vishnun avatara -hahmot, jne.)
on opetuksia ja elämäntapaohjeita
on yhteisö, joka elää näiden opetusten mukaan
ja on ajatus siitä, että ihminen tarvitsee henkistä suuntaa, lohtua ja merkitystä
Tässä mielessä voidaan sanoa, että ihmisen tarve ei ole muuttunut:
ihmiset kohtaavat kärsimystä, pelkoa, epävarmuutta ja kuoleman kysymyksiä
ja siksi he etsivät vastausta ja tukea hengellisistä perinteistä
Ero eri uskontojen välillä ei yleensä ole siinä, onko tarve sama, vaan siinä:
kuka tai mikä nähdään totuuden ja pelastuksen lähteenä
miten ihmisen ja pyhän välinen suhde ymmärretään
ja millaiseksi elämäntapa muotoutuu
Kristinuskossa Jeesus nähdään ainutlaatuisessa roolissa pelastajana, kun taas muissa uskonnoissa painopiste voi olla enemmän esimerkiksi:
opetusten seuraamisessa (esim. Buddhan opetukset)
lain ja yhteisön elämässä (esim. islam)
tai henkisen oivalluksen tiellä (eri hindulaisuuden ja buddhalaisuuden suuntaukset)
Mutta, yhteinen pohja on hyvin samanlainen: ihminen kaipaa apua, turvaa ja merkitystä. Uskonnot ovat historiallisesti erilaisia vastauksia samaan inhimilliseen tarpeeseen.

Jeesuksen opetuksia Uuden testamentin perusteella, hänestä välittyy melko selkeä ja johdonmukainen kuva. Hänen sanomansa keskiössä ei ole sekavuus tai ristiriitaisuus, vaan tietyt vahvat perusperiaatteet, jotka toistuvat eri tilanteissa.
Jeesus puhuu ennen kaikkea Jumalan rakkaudesta ja ihmisen arvosta. Hän korostaa, että jokainen ihminen on tärkeä ja että Jumalan suhde ihmiseen ei perustu pelkästään sääntöihin, vaan myös armoon ja anteeksiantoon. Samalla hän painottaa lähimmäisenrakkautta eli sitä, että ihmisten tulisi kohdella toisiaan oikeudenmukaisesti, rehellisesti ja kunnioittavasti.
Kuitenkin Jeesuksen opetuksissa on myös toinen puoli. Hän ei ainoastaan lohduta, vaan myös haastaa. Hän puhuu vastuusta, sisäisestä muutoksesta ja siitä, että ihmisen elämän suunta ei ole yhdentekevä. Hän kritisoi tekopyhyyttä ja sitä, jos ulkoinen uskonnollisuus ei vastaa ihmisen sisäistä todellisuutta. Lisäksi hän käyttää joskus hyvin suoria ja jyrkkiäkin ilmaisuja, kun hän puhuu aikansa uskonnollisista ja yhteiskunnallisista vääristymistä.
Kristillisessä tulkinnassa nämä kaksi puolta – rakkaus ja totuus – eivät ole ristiriidassa, vaan ne kuuluvat yhteen. Rakkaus tarkoittaa sitä, että ihminen hyväksytään ja häntä armahdetaan, mutta totuus tarkoittaa sitä, että ihmistä myös kutsutaan muuttumaan ja elämään paremmin.
Siksi Jeesuksen sanomaa ei yleensä pidetä pelkästään pehmeänä lohdutuksena eikä myöskään pelkkänä ankarana vaatimuksena, vaan kokonaisuutena, jossa ihminen kohdataan sekä armolla että rehellisyydellä.