Oletko koskaan ollut psyk. osastolla ja nauttinut olostasi?

Anonyymi-ap

Voiko psykiatrisella osastolla olla mukavaa? Psyykkisesti sairaalla ei ole kipuja ja pahoinvointia tms. niin periaatteessahan psyk. sairaalaosastolla olemisesta voisi nauttia? Saa makoilla puhtailla lakanoilla, hoitajat auttavat, ruoka tulee ajallaan, on turvallista ja rauhallista, ei velvollisuuksia, ei kiire mihinkään.

30

236

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Kyllä.

    • Anonyymi00002

      Onhan niissä joskus ollut ihan mukavaa, en sanoisi kuitenkaan nautinnoksi.

    • Anonyymi00003

      Sen verran hyvin viihdyin siellä että ylilääkäri suuttui minuun ja heitti pihalle ja sanoi perään että takaisin ei ole mitään asiaa. XD

      • Anonyymi00004

        Ehkäpä et sitten tarvinnutkaan hoitoa.
        Mikäs siinä, jos elämä sujuu sairaalan ulkopuolellakin.


      • Anonyymi00008
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Ehkäpä et sitten tarvinnutkaan hoitoa.
        Mikäs siinä, jos elämä sujuu sairaalan ulkopuolellakin.

        Kai sen niinkin voi tulkita, vaikka itse kyllä tiesin hyvin miksi sinne osastolle päädyin.


      • Anonyymi00015
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Kai sen niinkin voi tulkita, vaikka itse kyllä tiesin hyvin miksi sinne osastolle päädyin.

        Jotkut sinne joskus päätyvät, joskus ehkä uudestaankin, tai sitten ei enää koskaan ekan kerran jälkeen. Elämä on.


    • Anonyymi00005

      Joo. Hyvää ruokaa. Voi levätä ja ajatella. Rentoa. Positiivinen ilmapiiri. Hoitajat ystävällisiä

    • Anonyymi00006

      Ehkä joku. Ite koin sen tylsänä, sormien pyöritys paikkana joka vastaa vankilaa

      • Anonyymi00009

        Tuskin vastaa lähellekkään vankilaa, mutta tylsä se on ja niinhän sen pitääkin olla. Ei sen pidäkkään olla mikään "kultapossukerho".


      • Anonyymi00014
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Tuskin vastaa lähellekkään vankilaa, mutta tylsä se on ja niinhän sen pitääkin olla. Ei sen pidäkkään olla mikään "kultapossukerho".

        No oma kokemus on et olin kuin vankilassa, toki olin alaikäisenä suurimmaksi osaksi


      • Anonyymi00016

        Oletko ollut vankilassa, vai kuinka pystyt sanomaan, että osasto vastaa vankilaa ?


      • Anonyymi00017
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Tuskin vastaa lähellekkään vankilaa, mutta tylsä se on ja niinhän sen pitääkin olla. Ei sen pidäkkään olla mikään "kultapossukerho".

        Ei sairaalaan mennä viihtymään, sinne mennään saamaan hoitoa tarvittaessa.


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Oletko ollut vankilassa, vai kuinka pystyt sanomaan, että osasto vastaa vankilaa ?

        En ole ollut mut jos oot pakkohoidossa et saa mennä ulos ja oot täysin suljettu osastolle


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        En ole ollut mut jos oot pakkohoidossa et saa mennä ulos ja oot täysin suljettu osastolle

        Jos on huonossa kunnossa, ei ne pihalle päästä. Voinnin kohennuttua pääsee taas pihallekin käymään. Kaikki aikanaan, eteenpäin.


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Jos on huonossa kunnossa, ei ne pihalle päästä. Voinnin kohennuttua pääsee taas pihallekin käymään. Kaikki aikanaan, eteenpäin.

        Oot väärässä. Mun aikana ei päästäny koska olis pitäny olla joku hoitaja mukana mihin ei ollu resursseja. ELi piti olla omainen viemässä ulos sitku pääs siihen


    • Anonyymi00007

      Nauttiiko joku osastolla olosta? Vieraillut vuosien varrella katsomassa ystävää. Ihmiset olivat rauhoitettuja, ehkäpä se sitten on joku helpotus, mutta kyllä tuolla on ihmisiä, jotka haluaa kuolla ja ovat jotkut sitä yrittäneetkin. Surullista se minusta on.

    • Anonyymi00010

      En ole koskaan ollut psykiatrisella osastolla, en edes vierailulla. Mutta muuten olen olostani nauttinut.

    • Anonyymi00011

      Ei ole fyysisiä kipuja ja pahoinvointeja, mutta psyykkisiä. Aloittaja ei kyllä tiedä, mitä on sairastaa psyykkisesti. Ja sairaaloissa ei ole mitään tekemistä. Siellä ei oikeastaan voi kuin nukkua ja kämppiksenä voi olla tosi psykoottinen potilas, jonka kanssa voi mennä järki.

    • Anonyymi00012

      Ahdistus, masennus, tai elämässä olevat ongelmat voivat aiheuttaa kipuja, jopa fyysisiäkin. Eivät ne ole yhtään sen vähäteltävämpiä, puhumattakaan, etteikö niitä olisi olemassa.

      Aloitus on todella typerä.

      Ei osastolle päätyminen, joutuminen, tai sinne lähetetyksi joutuminen ole mikään nautinto. Poispääseminen sieltä sensijaan on.

    • Anonyymi00013

      Aloituksen täytyy olla joko provo, tai trollausta. Tai tekijänä typerä. Käy ihmeessä kokeilemassa potilaan asemassa olemista ja sano sitten.

      Vieläkö joku 2020 luvulla luulee, että psykiatrisessa sairaalassa oleminen on jotenkin helppoa, tai nautinnollista?

      • Anonyymi00018

        Tuskin kukaan on niin aikaisempinakaan vuosina ajatellut. Ehkä osastolla olo tuntuu helpolta sairauden ollessa pahimmillaan.
        Omalla kohdallani ainakin vuosia sitten, oli helpottavaa päästä osastolle, se oli turvallisen tuntuinen paikka vaikeassa elämäntilanteessa.


      • Anonyymi00025

        Minusta tämä olisi hyvinkin mielenkiintoinen keskustelun aihe, jos sitä vain kyettäisiin käymään objektiivisesti.

        Nyttekin tämän foorumin etusivulla on raflaavat aloitukset siitä, miten M1 lähete traumatisoi ja kuinka kaikki laitoksissa olevat ihmiset laitostuu. Vaikka nämä asiat ovat hyvin pitkälti toisiaan poissulkevia.

        Olisi siis kiva keskustella siitä, että mikä on se "kultainen keskitie" näiden väittämien välillä. Voiko suurin osa ihmisistä tykätä osastohoidosta sen verran, ettei traumatisoidukkaan, ja kuntoutuu sen verran että pääsee kotiin elämään omaa elämäänsä ilman laitostumista.


      • Anonyymi00026
        UUSI
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Minusta tämä olisi hyvinkin mielenkiintoinen keskustelun aihe, jos sitä vain kyettäisiin käymään objektiivisesti.

        Nyttekin tämän foorumin etusivulla on raflaavat aloitukset siitä, miten M1 lähete traumatisoi ja kuinka kaikki laitoksissa olevat ihmiset laitostuu. Vaikka nämä asiat ovat hyvin pitkälti toisiaan poissulkevia.

        Olisi siis kiva keskustella siitä, että mikä on se "kultainen keskitie" näiden väittämien välillä. Voiko suurin osa ihmisistä tykätä osastohoidosta sen verran, ettei traumatisoidukkaan, ja kuntoutuu sen verran että pääsee kotiin elämään omaa elämäänsä ilman laitostumista.

        Itselläni viimeinen hoitojakso oli useamman vuoden mittainen, enkä silloinkaan laitostunut.
        En ole koskaan osastohoidoissa/-hoidoista traumatisoitunut, olen ymmärtänyt tarvinneeni hoitoa, koska olin sairas. Muutaman kerran olin pakkohoidossakin, useampaan kertaan vapaaehtoisessa. Niistä kaikista on jo vuosia aikaa.
        Pitkäaikaisin hoitopaikka oli sellainen, jossa voin sanoa jopa viihtyneeni, mutta se olikin ainoa paikka, jossa pääsin parempaan kuntoon. Toki sielläkin oli itse tehtävä se isoin työ oman voinnin ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi, mutta apukin oli taitavien ammattilaisten antamaa.
        Ihmisen ollessa oikeasti sairas, voi pakkokeinotkin tuntua pahoilta, hämmentäviltä, kun ei oikein ymmärräkään omaa tilaansa, ja saattaa jopa kuvitella, että auttajatkin tahtovat vain pahaa. Sairaus, sairauden aste, vaikuttaa aika paljon hoitokokemukseen.

        Somaattisella puolellakin, jos esim. vakavasti sairas ihminen (esim. paha tulehdustila päällä tai vakavasti loukkaantunut) joutuu sairaalaan, saattaa olla vähän sekava, ei ymmärrä missä on ja mitä tapahtuu, hän voi olla levoton, yrittää repiä tippaletkuja irti, ym. koska on hämmennyksissään, että mitä tapahtuu. Kun tilanne selkeytyy, ymmärrys palautuu, ihminen rauhoittuu yleensä.


    • Anonyymi00019

      Jos hyvä tuuri käy, niin osastolla voi olla ihan siedettävääkin, laitos on aina laitos, ja omaa yksityisyyttä ei juurikaan ole.

      • Anonyymi00027
        UUSI

        Ihmiselle voi aina tulla elämässään tilanteita, joissa ei ole niin mukavaa olla, mutta siltikin joutuu olemaan. On se sitten sairaalahoitoa, tai ihan mikä vaan muu tilanne.
        Se hyvä puoli sellaisissakin yleensä on, että ne eivät jatku ikuisesti. Kukaan ei pysty vetämään koko elämäänsä läpi tekemällä vain mukavia asioita, tai olemalla mukavissa paikoissa, tilanteissa, tilaisuuksissa, ym. Joskus on myös epämukavaa, ikävää, tylsää, jne. Sekin kuuluu elämään.


    • Anonyymi00021

      Eihän sairaalassa olo koskaan mitään herkkua ole, ei psykiatrisella eikä millään muullakaan osastolla. Sairaalassa ollaan sairaana, yleensä pahasti sairaana. Sairas harvemmin nauttii olostaan missään.

      Sairaala ei ole viihtymiskeskus. Siellä kaikki ovat sairaita ja huonossa kunnossa, osa henkihieverissä. Vaikeinta on varmasti teho-osastolla, ellet sitten satu olemaan tajuttomaksi nukutettu. Teho-osastolla olet monella piuhalla sidottuna koneisiin, mieti sitä, jos puhut vankilasta.

      • Anonyymi00022

        Olen ollut tehohoidossa, neljä viikkoa nukutettuna. Ei siinä mitään nautintoa ollut, olisi saanut jäädä väliin koko tilanne. Tosin se pelasti henkeni, siis lääkärit ja hoitajat. Ikuisesti kiitollinen ammattilaisille, sekä osaan arvostaa Suomen terveydenhuoltoa.


    • Anonyymi00028
      UUSI

      Aivan hirveitä paikkoja varsinkin introvertille. Kokemusta on. Ei mitään omaa rauhaa, edes vessassa, koska joku tulee aina vääntämään kahvasta, kun istut påskalla.

      t. Kylmis

    • Anonyymi00029
      UUSI

      Nouseekin paino potilailla kun ovat osastolla?

      • Anonyymi00030
        UUSI

        Sanoisin että ei yleensä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpo räyhää: kansan on muututtava

      Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san
      Maailman menoa
      319
      3752
    2. Muovikassikartelli

      Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell
      Talousrikokset
      32
      2058
    3. Mikä tekee sen

      Vetovoiman kaivatussasi?
      Ikävä
      100
      1703
    4. Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta

      Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.
      Maailman menoa
      45
      1674
    5. Hallintooikeus..

      "Asemakaavapäätös pysyy voimassa.Poikkeamista ja rakentamista koskevat luvat hylättiin" kertoo Pyhäjärven Sanomat netti.
      Pyhäjärvi
      110
      1430
    6. Harmittaako joku

      Harmittaako joku asia tai asiat, mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta?
      Ikävä
      145
      1225
    7. Olen rakastunut

      varattuun joka ei eroa. Miten tunteista eroon? Tämä ei ole tavanomaista. On elämäni suuri rakkaus.
      Ikävä
      104
      1166
    8. Miksi et vain uskalla!?

      On niin ikävä...
      Ikävä
      82
      1133
    9. Ootko A-nainen vielä vihainen?

      Siitä että en uskaltanut kohdata itseäni silloin kun olit kukassa? Olen tajunnut että tein tosi tökerösti sua kohtaan ja
      Ikävä
      104
      974
    10. Jos se joskus oli molemminpuolista

      niin hyvin me molemmat onnistuttiin pitämään toinen epätietoisena.
      Ikävä
      74
      904
    Aihe