Sovituksen sana ja sitä seuraava jae.

Ne kuuluvat 33/38-suomennoksessa seuraavasti:

5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Eli tuossa suomennoksessa Paavali kumoaa jakeessa 20 saman tien sen, mitä ilmoittaa tapahtuneen jakeessa 19.

Jakeen 5:19 keskeinen ilmaisu on:

θεὸς ἦν ἐν Χριστῷ κόσμον καταλλάσσων ἑαυτῷ, μὴ λογιζόμενος αὐτοῖς τὰ παραπτώματα αὐτῶν

"Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa, lukematta heille heidän rikkomuksiaan"

Verbi on καταλλάσσων (katallassōn) on yksikkkömuodossa oleva aktiivin partisiipin preesens.

Sovitustyö kuvataan siis toteutuneena tosiasiana, joka on tapahtunut Jumalan aloitteesta. Subjekti on Jumala, kohde on κόσμος (maailma), ei vain valitut tai uskovat.

Jakeen 5:20 ratkaiseva kohta on:

δεόμεθα ὑπὲρ Χριστοῦ, καταλλάγητε τῷ θεῷ

Verbi on καταλλάγητε (katallagēte) — passiivimuotoinen aoristin imperatiivi

Suomennos "antakaa sovittaa itsenne Jumalalle" on teologisesti harhaanjohtava kahdella tasolla:

1. Kielioppi. Καταλλάγητε on passiivin imperatiivi. Passiivimuotoinen imperatiivi kreikassa tarkoittaa: "suostukaa tähän tilaan", "hyväksykää tämä asema, jossa olette", "olkaa sovitetut" — ei suinkaan "sallikaa jonkun sovittaa".
Kreikankielinen ilmaus kehottaa hyväksymään jo olemassa olevan todellisuuden - Paavali kehottaa kuulijoitaan ja lukijoitaan havahtumaan siihen, että HEIDÄT ON JO SOVITETTU.

2. Logiikka. Jakeessa 19 Paavali julistaa sovituksen koko maailmakaikkeuden kattavana jo tapahtuneena faktana: ἦν καταλλάσσων — "maailma on sovitettu". Jakeen 20 kehotus ei siis ole kehotus sallia sovituksen toteutuvaksi omalle kohdalle, vaan tunnustaa ja hyväksyä omalle kohdalle jo kaikkia koskeva sovitus.

Suomennos "antakaa sovittaa" luo vaikutelman, että sovitus ei ole vielä tapahtunut, vaan odottaa ihmisen suostumusta. Tämä on täysin ristiriidassa jakeen 19 universaalin proklamaation kanssa.

Paavali tarkoittaa seuraavaa: jakeessa 19 sovitus on objektiivinen tosiasia, jakeessa 20 kutsutaan ihmisiä elämään sen valossa. Jakeen 20 kehotus ei toteuta sovitusta — se kehottaa hyväksymään sen, koska se on totta. Paavalin rooli on olla πρεσβεύομεν — sanansaattaja, lähettiläs — hän julistaa jo toteutunutta asiaa - asiaa, joka on jo ratkaistu.

Alkukielen viesti: Jumala on jo sovittanut sinut ja koko maailman. Hän ei lue kenellekään heidän rikkomuksiaan (jae 19). Paavalin kehotus jakeessa 20 on iloinen kutsu: ”Lopettakaa pakoilu ja pelko! Jumala ei ole vihollisenne. Herätkää tähän todellisuuteen ja eläkää sen mukaisesti!”

Sovitus on Jumalan yksipuolinen, Kristuksessa toteutunut teko, joka koskee koko maailmaa.

Ihmisen tehtävä ei ole saada sovitusta omalta puoleltaan syntymään vaan yksinkertaisesti tulla tietoiseksi siitä, mikä on jo totta.

Jakeen 20 alkukielinen imperatiivi kutsuu elämään jakeessa 19 julistetun sovituksen todellisuudessa.

Toisin sanoen:

Jakeessa 19 Paavali julistaa tosiasian.
Jakeessa 20 hän kutsuu ihmisiä elämään tuon tosiasian mukaisesti.

Joku Nellie Oleson jauhaa täyttä paskaa siteeratessaan jaetta 20, koska on niin patalaiska, ettei suostu ottamaan asioista selvää.