Trikaya, pyhä kolminaisuus

Luova ja kaunis tulkinta, arvostan sitä, mistä se lähtee.

Amitabha-buddhalaisuus kuitenkin käsittää itse Puhtaan maan tilana "miljoonien buddhamaiden takana lännessä". Länsi symboloi auringonlaskua, rauhan tyyssijaa ja elämän ehtoota, mutta se ei viittaa lineaariseen tulevaisuuteen.

Puhdas maa on heille olemassa tässä ja nyt rinnakkaisessa henkisessä todellisuudessa, jonne heränneet voivat siirtyä kuoleman jälkeen. Se ei ole taivas, jossa kaikki ovat onnellisia, vaan välipaikka, jossa voi opiskella ja elää ilman maallisia häiriötekijöitä ja näin saavuttaa lopulta valaistumisen.

(Taustaksi Puhtaan maan sūtrien mukaan Amitabha oli miljoonia vuosia sitten elänyt kosminen kuningas, joka luopui kruunustaan ja ryhtyi munkiksi nimeltä Dharmakara. Dharmakara teki lupauksen eli hän sitoutui luomaan täydellisen maailman – Puhtaan maan – henkiseksi turvapaikaksi kaikille kärsiville olennoille. Jokainen häneen turvaava ja hänen nimeään lausuva olento syntyisi kuoltuaan uudelleen tähän maahan saavuttaakseen siellä helpommin valaistumisen. Kun Dharmakara saavutti buddhuuden, hänestä tuli Amitabha, ja hänen Puhtaasta maastaan tuli todellisuutta.)

Puhtaaseen maahan ei siis mennä "palkintona" hyvästä elämästä jäädäkseen sinne ikuisesti lepäämään. Sinne synnytään uudelleen siksi, että valaistumisen saavuttaminen täällä meidän maailmassamme on ihmiselle äärimmäisen vaikeaa. Puhdas maa on ikään kuin henkinen kasvihuone, jossa olosuhteet buddhuuden saavuttamiseksi ovat täydelliset.

Se on tosin siinä mielessä samanlainen kuin taivas, että kuka tahansa voi saavuttaa sen jos hän turvaa vilpittömästi Amitabhan myötätuntoon. Kristinuskoa se muistuttaa vähän siinä, että tärkee on antautuminen ja luottamus Amitabha.

Amitabha-buddhalaisuus on (mielestäni) yksi helpoiten lähestyttävistä ja kansanomaisimmista buddhalaisuuden perinteistä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Luova ja kaunis tulkinta, arvostan sitä, mistä se lähtee.

Amitabha-buddhalaisuus kuitenkin käsittää itse Puhtaan maan tilana "miljoonien buddhamaiden takana lännessä". Länsi symboloi auringonlaskua, rauhan tyyssijaa ja elämän ehtoota, mutta se ei viittaa lineaariseen tulevaisuuteen.

Puhdas maa on heille olemassa tässä ja nyt rinnakkaisessa henkisessä todellisuudessa, jonne heränneet voivat siirtyä kuoleman jälkeen. Se ei ole taivas, jossa kaikki ovat onnellisia, vaan välipaikka, jossa voi opiskella ja elää ilman maallisia häiriötekijöitä ja näin saavuttaa lopulta valaistumisen.

(Taustaksi Puhtaan maan sūtrien mukaan Amitabha oli miljoonia vuosia sitten elänyt kosminen kuningas, joka luopui kruunustaan ja ryhtyi munkiksi nimeltä Dharmakara. Dharmakara teki lupauksen eli hän sitoutui luomaan täydellisen maailman – Puhtaan maan – henkiseksi turvapaikaksi kaikille kärsiville olennoille. Jokainen häneen turvaava ja hänen nimeään lausuva olento syntyisi kuoltuaan uudelleen tähän maahan saavuttaakseen siellä helpommin valaistumisen. Kun Dharmakara saavutti buddhuuden, hänestä tuli Amitabha, ja hänen Puhtaasta maastaan tuli todellisuutta.)

Puhtaaseen maahan ei siis mennä "palkintona" hyvästä elämästä jäädäkseen sinne ikuisesti lepäämään. Sinne synnytään uudelleen siksi, että valaistumisen saavuttaminen täällä meidän maailmassamme on ihmiselle äärimmäisen vaikeaa. Puhdas maa on ikään kuin henkinen kasvihuone, jossa olosuhteet buddhuuden saavuttamiseksi ovat täydelliset.

Se on tosin siinä mielessä samanlainen kuin taivas, että kuka tahansa voi saavuttaa sen jos hän turvaa vilpittömästi Amitabhan myötätuntoon. Kristinuskoa se muistuttaa vähän siinä, että tärkee on antautuminen ja luottamus Amitabha.

Amitabha-buddhalaisuus on (mielestäni) yksi helpoiten lähestyttävistä ja kansanomaisimmista buddhalaisuuden perinteistä.

..tärkeää on antautuminen ja luottamus Amitabhaan.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Luova ja kaunis tulkinta, arvostan sitä, mistä se lähtee.

Amitabha-buddhalaisuus kuitenkin käsittää itse Puhtaan maan tilana "miljoonien buddhamaiden takana lännessä". Länsi symboloi auringonlaskua, rauhan tyyssijaa ja elämän ehtoota, mutta se ei viittaa lineaariseen tulevaisuuteen.

Puhdas maa on heille olemassa tässä ja nyt rinnakkaisessa henkisessä todellisuudessa, jonne heränneet voivat siirtyä kuoleman jälkeen. Se ei ole taivas, jossa kaikki ovat onnellisia, vaan välipaikka, jossa voi opiskella ja elää ilman maallisia häiriötekijöitä ja näin saavuttaa lopulta valaistumisen.

(Taustaksi Puhtaan maan sūtrien mukaan Amitabha oli miljoonia vuosia sitten elänyt kosminen kuningas, joka luopui kruunustaan ja ryhtyi munkiksi nimeltä Dharmakara. Dharmakara teki lupauksen eli hän sitoutui luomaan täydellisen maailman – Puhtaan maan – henkiseksi turvapaikaksi kaikille kärsiville olennoille. Jokainen häneen turvaava ja hänen nimeään lausuva olento syntyisi kuoltuaan uudelleen tähän maahan saavuttaakseen siellä helpommin valaistumisen. Kun Dharmakara saavutti buddhuuden, hänestä tuli Amitabha, ja hänen Puhtaasta maastaan tuli todellisuutta.)

Puhtaaseen maahan ei siis mennä "palkintona" hyvästä elämästä jäädäkseen sinne ikuisesti lepäämään. Sinne synnytään uudelleen siksi, että valaistumisen saavuttaminen täällä meidän maailmassamme on ihmiselle äärimmäisen vaikeaa. Puhdas maa on ikään kuin henkinen kasvihuone, jossa olosuhteet buddhuuden saavuttamiseksi ovat täydelliset.

Se on tosin siinä mielessä samanlainen kuin taivas, että kuka tahansa voi saavuttaa sen jos hän turvaa vilpittömästi Amitabhan myötätuntoon. Kristinuskoa se muistuttaa vähän siinä, että tärkee on antautuminen ja luottamus Amitabha.

Amitabha-buddhalaisuus on (mielestäni) yksi helpoiten lähestyttävistä ja kansanomaisimmista buddhalaisuuden perinteistä.

Puhtaan maan buddhalaisuus on sillä tavalla samanlaista kuin kristinusko, että siinäkään ei Puhtaaseen maahan päästä omilla teoilla eikä omalla hyvyydellä, vaan armosta, uskon kautta turvautumalla uskon perustajaan ja alkajaan ja hänen tekoihinsa. Uskon kohde tosin on kristinuskon näkökulmasta väärä henkilö.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Puhtaan maan buddhalaisuus on sillä tavalla samanlaista kuin kristinusko, että siinäkään ei Puhtaaseen maahan päästä omilla teoilla eikä omalla hyvyydellä, vaan armosta, uskon kautta turvautumalla uskon perustajaan ja alkajaan ja hänen tekoihinsa. Uskon kohde tosin on kristinuskon näkökulmasta väärä henkilö.

"Uskon kohde tosin on kristinuskon näkökulmasta väärä henkilö."
"vaan armosta, uskon kautta turvautumalla uskon perustajaan"

Jos haluat keskustella asiasta, niin tämä on vähän väärä lähtökohta. Jos käännät toisen uskonnon vain omaan uskontoosi, niin et koskaan tule ymmärtämään sitä toista uskontoa ja et koskaan tule ymmärtämään sitä ihmistä, jonka haluat käännyttää omaan uskontoosi. Tulet aina epäonnistumaan.

Jos lähestyt toista kunnioituksella, vaikka hän olisi mielestäsi väärässä ja yrität ymmärtää hänen uskomuksensa, sinun mahdollisuutesi muuttaa niitä kasvavat eksponentiaalisesti paremmiksi. Toimii kaikessa elämässä. Ystävällinen vinkki.

Anonyymi00005 kirjoitti:

"Uskon kohde tosin on kristinuskon näkökulmasta väärä henkilö."
"vaan armosta, uskon kautta turvautumalla uskon perustajaan"

Jos haluat keskustella asiasta, niin tämä on vähän väärä lähtökohta. Jos käännät toisen uskonnon vain omaan uskontoosi, niin et koskaan tule ymmärtämään sitä toista uskontoa ja et koskaan tule ymmärtämään sitä ihmistä, jonka haluat käännyttää omaan uskontoosi. Tulet aina epäonnistumaan.

Jos lähestyt toista kunnioituksella, vaikka hän olisi mielestäsi väärässä ja yrität ymmärtää hänen uskomuksensa, sinun mahdollisuutesi muuttaa niitä kasvavat eksponentiaalisesti paremmiksi. Toimii kaikessa elämässä. Ystävällinen vinkki.

Uskon perustaja on Paavali uskontoon, jota Jeesus vastusti, josta syystä tämän juuri tappoikin. Ja teki uskonnon Jeesuksesta, jossa palvotaan tätä kuoliaaksi kidutettuna ja kirottuna, opettamanaan taivasten valtakunnan isä Jumalana.

Mtä sitten?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mtä sitten?

Hmm... Miksi et keskustele kuten aikuiset?

Platon ei keksinyt kolminaisuusoppia, mutta kristillinen teologia tuskin olisi saanut kolminaisuusoppia aikaan ilman Platonia. Ihan nopeasti ruokatunnin päätteeksi...

Platon ja hänen seuraajansa ajattelivat, että todellisuus muodostuu kolmesta periaatteesta:

1) Yksi. Kaiken olevaisen lähde, täysin käsittämätön ja transsendentti. Kristinuskon Isä.
2) Järki. Yhdestä virtaava maailmanjärki, joka sisältää platoniset, täydelliset ideat. Kristinuskon Sana eli Poika.
3) Maailmansielu. Järjestä virtaava voima, joka luo elämää ja muovaa materiaalisen maailman. Kristinuskon Pyhä Henki.

Kuten huomaat, kristinusko ja platonismi poikkeavat toisistaan. Kristinuskon täytyi muokata Platonin ajattelua monoteismiiin aika radikaalisti.

Platon ajatteli näitä hierarkian kautta, Yhdestä nousee järki, josta nousee maailmansielu. Jälkimmäiset ovat alisteisia Yhdelle, ilman Yhtä niitä ei olisi olemassa. Yksi on siis alkuperäinen syy kaikelle. Toinen selkeä ero, että Yksi on persoonaton. Se on periaate, ei persoona, joka haluaa jotain.

Kristinuskon varhaiset teologit ottivat periaatteen, mutta luopuivat hierarkiasta -Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Yksi. Selkeämpi ero on se, että Raamatun mukaan Jumala haluaa jotain. Näin hänestä täytyi tehdä tässä mallissa kolminainen persoona, joka voi vihastua, kostaa, rakastaa ja antaa armoa.

Teologinen selitys tälle on tietysti, että Jumala antoi Platonille ajattelun lahjan ja Platon pääsi lähelle Jumalan ymmärtämistä, mutta koska hän ei ollut kristitty hän ei tiennyt Raamatusta ja ei siksi osannut tulkita kaikkea oikein.

Historioitsijoita sanovat, että bullshit. Antiikin ajatukset vaikuttivat kaikkiin Lähi-Idän uskontoihin ja muovasivat niitä voimakkaasti. Kristinusko ei suinkaan ole ainut.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Platon ei keksinyt kolminaisuusoppia, mutta kristillinen teologia tuskin olisi saanut kolminaisuusoppia aikaan ilman Platonia. Ihan nopeasti ruokatunnin päätteeksi...

Platon ja hänen seuraajansa ajattelivat, että todellisuus muodostuu kolmesta periaatteesta:

1) Yksi. Kaiken olevaisen lähde, täysin käsittämätön ja transsendentti. Kristinuskon Isä.
2) Järki. Yhdestä virtaava maailmanjärki, joka sisältää platoniset, täydelliset ideat. Kristinuskon Sana eli Poika.
3) Maailmansielu. Järjestä virtaava voima, joka luo elämää ja muovaa materiaalisen maailman. Kristinuskon Pyhä Henki.

Kuten huomaat, kristinusko ja platonismi poikkeavat toisistaan. Kristinuskon täytyi muokata Platonin ajattelua monoteismiiin aika radikaalisti.

Platon ajatteli näitä hierarkian kautta, Yhdestä nousee järki, josta nousee maailmansielu. Jälkimmäiset ovat alisteisia Yhdelle, ilman Yhtä niitä ei olisi olemassa. Yksi on siis alkuperäinen syy kaikelle. Toinen selkeä ero, että Yksi on persoonaton. Se on periaate, ei persoona, joka haluaa jotain.

Kristinuskon varhaiset teologit ottivat periaatteen, mutta luopuivat hierarkiasta -Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Yksi. Selkeämpi ero on se, että Raamatun mukaan Jumala haluaa jotain. Näin hänestä täytyi tehdä tässä mallissa kolminainen persoona, joka voi vihastua, kostaa, rakastaa ja antaa armoa.

Teologinen selitys tälle on tietysti, että Jumala antoi Platonille ajattelun lahjan ja Platon pääsi lähelle Jumalan ymmärtämistä, mutta koska hän ei ollut kristitty hän ei tiennyt Raamatusta ja ei siksi osannut tulkita kaikkea oikein.

Historioitsijoita sanovat, että bullshit. Antiikin ajatukset vaikuttivat kaikkiin Lähi-Idän uskontoihin ja muovasivat niitä voimakkaasti. Kristinusko ei suinkaan ole ainut.

Mikähän se "tulkita oikein on", kun oppi perustuu kiroukseen?!

Anonyymi00010 kirjoitti:

Mikähän se "tulkita oikein on", kun oppi perustuu kiroukseen?!

Tämä oikeastaan pitäisi olla koko ajattelun lähtökohta, jos kristinuskoa verrataan ihan mihin tahansa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Platon ei keksinyt kolminaisuusoppia, mutta kristillinen teologia tuskin olisi saanut kolminaisuusoppia aikaan ilman Platonia. Ihan nopeasti ruokatunnin päätteeksi...

Platon ja hänen seuraajansa ajattelivat, että todellisuus muodostuu kolmesta periaatteesta:

1) Yksi. Kaiken olevaisen lähde, täysin käsittämätön ja transsendentti. Kristinuskon Isä.
2) Järki. Yhdestä virtaava maailmanjärki, joka sisältää platoniset, täydelliset ideat. Kristinuskon Sana eli Poika.
3) Maailmansielu. Järjestä virtaava voima, joka luo elämää ja muovaa materiaalisen maailman. Kristinuskon Pyhä Henki.

Kuten huomaat, kristinusko ja platonismi poikkeavat toisistaan. Kristinuskon täytyi muokata Platonin ajattelua monoteismiiin aika radikaalisti.

Platon ajatteli näitä hierarkian kautta, Yhdestä nousee järki, josta nousee maailmansielu. Jälkimmäiset ovat alisteisia Yhdelle, ilman Yhtä niitä ei olisi olemassa. Yksi on siis alkuperäinen syy kaikelle. Toinen selkeä ero, että Yksi on persoonaton. Se on periaate, ei persoona, joka haluaa jotain.

Kristinuskon varhaiset teologit ottivat periaatteen, mutta luopuivat hierarkiasta -Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Yksi. Selkeämpi ero on se, että Raamatun mukaan Jumala haluaa jotain. Näin hänestä täytyi tehdä tässä mallissa kolminainen persoona, joka voi vihastua, kostaa, rakastaa ja antaa armoa.

Teologinen selitys tälle on tietysti, että Jumala antoi Platonille ajattelun lahjan ja Platon pääsi lähelle Jumalan ymmärtämistä, mutta koska hän ei ollut kristitty hän ei tiennyt Raamatusta ja ei siksi osannut tulkita kaikkea oikein.

Historioitsijoita sanovat, että bullshit. Antiikin ajatukset vaikuttivat kaikkiin Lähi-Idän uskontoihin ja muovasivat niitä voimakkaasti. Kristinusko ei suinkaan ole ainut.

Mikä JUMALA haluaa jotakin?

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mikä JUMALA haluaa jotakin?

Miten vihastua, kostaa, rakastaa ja antaa armon?! Mikä tällainen vihan ja koston jumalkäsitys on?! Ei taida löytyä Jeesuksen opetuksesta yhtään ainoaa vihan tai koston ajatusta tai edes sanaa taivasten valtakunnan isä Jumalasta.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Miten vihastua, kostaa, rakastaa ja antaa armon?! Mikä tällainen vihan ja koston jumalkäsitys on?! Ei taida löytyä Jeesuksen opetuksesta yhtään ainoaa vihan tai koston ajatusta tai edes sanaa taivasten valtakunnan isä Jumalasta.

Tämän lisäksi palvottaisiin vielä kuoliaaksi kidutetun ihmisen nimeen, ja syötäisiin kannibalistisella ihmissyöntiriitillä kuvitellen veren ja ruumiin olevan todellisesti läsnä kristinuskon teologialla.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tämän lisäksi palvottaisiin vielä kuoliaaksi kidutetun ihmisen nimeen, ja syötäisiin kannibalistisella ihmissyöntiriitillä kuvitellen veren ja ruumiin olevan todellisesti läsnä kristinuskon teologialla.

Lisäystä - koittakaapa nyt vähän ajatella, että mitä te kirjoitatte.

Löytyy Ahnasioksen tunnustuksen lopusta.

Tämä on sinulta edelleen vastaamatta
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14911661/onko-raamatun-jahve-ja-koraanin-allah-sama-jumala

No, onko vai ei?

Anonyymi00018 kirjoitti:

No, onko vai ei?

Siis mikä?