Harrastin menneenä viikonloppuna hieman ns. doomscrollausta, jota en yleensä kovin paljon harrasta, koska en omista älypuhelinta. Mutta myös tietokoneella voi doomscrollata, ja tämän kokemuksen jälkeen olenkin nyt menettänyt kaiken toivon ja olen valmis kuolemaan.
Mutta ennen kuin päätän päiväni ja vapautan itseni somen ja tekoälyn ja koko nykyajan tyranniasta, ehdin vielä miettiä erästä asiaa, johon doomscrollatessani törmäsin. Joku sanoi, että hän kertoo evankeliumin kuorruttamatta sitä sokerilla ("sugarcoat" oli sana, jota hän käytti)
Hän oli siis sitä mieltä, että jotkut sokeroivat evankeliumin, jotta se maistuisi ihmisille paremmin. Tämä tarkoittaa, että hänen täytyy olla myös sitä mieltä, että puhdas evankeliumi on kitkerä ja pahanmakuinen. Miksi? Mikä tekee hyvästä sanomasta kitkerän? Ja eikö kitkerä evankeliumi olisi parhaassakin tapauksessa korkeintaan "vähemmän huono uutinen", ei siis varsinaisesti hyvä uutinen?
Tässä on raivokristityn uhmaa. "Minä valitsen evankeliumin, vaikka se on karvas kalkki nieltäväksi!" Ehkä tällainen ihminen tuntee itsensä tosi soturiksi, jopa marttyyriksi. Ja tämä kitkeryys, karvaus, loukkaavuus lasketaan evankeliumin puoltolauseeksi, ei suinkaan vastalauseeksi, vaikka toisin voisi luulla. Että se tuntuu pahalta, se tarkoittaa, että se on totta. Tämän täytyy olla raivokristityn ajatus: se ei saa olla helppoa, se ei saa olla ilmaista, se ei saa olla ansaitsematonta rakkautta minun osakseni, sen täytyy maksaa jotakin. Tärkeä pointti heille on "cost of discipleship" (pahoittelen englannin käyttöä, mutta tätä ilmaisua he käyttävät).
Miksi totuuden täytyy olla paskaa? Miksi se, että jokin on paskaa, on sen merkki, että se on totta? Koska muuten se on itsepetosta, kuulunee vastaus. Edes Jumala ei saa poiketa tästä maailmantotuudesta: vain paska on totta.
Luterilainen voisi sanoa, että laki on kitkerä, mutta evankeliumi makea. Luterilainen voisi sanoa, että laki on ihanne ja siis ongelma. Ongelma täytyy ratkaista. On kolme mahdollista ratkaisua:
1) Yritän täyttää ihanteen. Tämä johtaa epätoivoon.
2) Kiellän ihanteen olemassaolon. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen.
3) Antaudun evankeliumille. En tiedä mihin tämä johtaa, mutta ei ainakaan epätoivoon tai välinpitämättömyyteen.
Luterilaiset eivät ole raivokristittyjä.
Eikö sopusointu tunteen kanssa olisi pikemminkin pro kuin contra?
15
251
Vastaukset
Raivokristitty puolustautuu sanomalla, ettei ole kysymys hinnasta, joka täytyy maksaa, vaan hinnasta, joka tahdotaan maksaa. Ymmärrän tämän ja olen samaa mieltä.
Mutta nämä ovat vain sanoja, teoriaa. Käytäntö tuntuu toiselta. Siis tuntuu. Siinä on jotakin samaa kuin siinä, kun kalvinisti todistaa loogisesti vedenpitävin argumentein, että se, mikä tuntuu vihalta, on oikeasti rakkautta. Äly sanoo sitä rakkaudeksi, tunne sanoo sitä vihaksi.- Anonyymi00001
Oletko aina humalassa ?
Jokuhan voi olla kristitty ihan vain sen vuoksi, että se tuntuu hyvältä. Voimmeko jättää tällaisen ihmisen rauhaan?
Emme voi, koska he ovat valekristittyjä, jotka ovat tuudittautuneet väärään turvallisuudentunteeseen. Heidän elämästään pitää tehdä helvettiä, jotteivat he joutuisi helvettiin, heidät pitää pannna itkemään ja kiristelemään hampaitaan ja hikoilemaan pelastuksensa eteen. Heidän pitää maistaa evankeliumin koko kitkeryys. Heiltä on vietävä ja kiellettävä sokeri kokonaan.
- Anonyymi00002
herrens_tiggare kirjoitti:
Emme voi, koska he ovat valekristittyjä, jotka ovat tuudittautuneet väärään turvallisuudentunteeseen. Heidän elämästään pitää tehdä helvettiä, jotteivat he joutuisi helvettiin, heidät pitää pannna itkemään ja kiristelemään hampaitaan ja hikoilemaan pelastuksensa eteen. Heidän pitää maistaa evankeliumin koko kitkeryys. Heiltä on vietävä ja kiellettävä sokeri kokonaan.
No onneksi tuo on vaan sinun päänsisäistä pörinää. Helpottaa yleensä deliriumin myötä.
”Harrastin menneenä viikonloppuna hieman ns. doomscrollausta…”
Opin taas uuden sanan :D Tuo tarkoittaa siis "tuomiopäivän surffailusta", eli selaa puhelinta jatkuvasti saadakseen mahdollisimman paljon tietoja ja usein negatiivisia uutisia. Sitten siitä tulee ahdistava ja paha olo.
”Hän oli siis sitä mieltä, että jotkut sokeroivat evankeliumin, jotta se maistuisi ihmisille paremmin. Tämä tarkoittaa, että hänen täytyy olla myös sitä mieltä, että puhdas evankeliumi on kitkerä ja pahanmakuinen. Miksi? ”
Aika mielenkiintoinen näkemys. Minä kutsun tuota ”keljumiksi”, mikä on evankeliumin vastakohta.
”Tämän täytyy olla raivokristityn ajatus: se ei saa olla helppoa, se ei saa olla ilmaista, se ei saa olla ansaitsematonta rakkautta minun osakseni, sen täytyy maksaa jotakin.”
Tuosta huokuu ehkä enemmän se, ettei tuo henkilö ole oikein itsensä kanssa sinut, ja jotain todella kurjaa on hänen elämässään tapahtunut, kun tuollainen katkeruus on vallannut mielen.- Anonyymi00003
Mieti kuule sinä vain omia ongelmiasi.
Anonyymi00003 kirjoitti:
Mieti kuule sinä vain omia ongelmiasi.
Ai, sinä siis haluaisit keskustella "minun ongelmistani". Somaa sinänsä, mutta ei kovin kiinnostavaa.
- Anonyymi00004
Mummomuori2 kirjoitti:
Ai, sinä siis haluaisit keskustella "minun ongelmistani". Somaa sinänsä, mutta ei kovin kiinnostavaa.
Keskustellaan vaan. Minkä ongelmasi nostat aluksi esiin?
Ajatus on se, että evankeliumi johtaa muutokseen. Näin asia onkin. Evankeliumi tekee ihmisestä paremman.
Asia vain muotoillaan siten, että tämä paremmaksi tuleminen tuntuu pelastuksen ehdolta, mutta samalla väitetään, ettei se ole ehto, vaan seuraus. Kuulijasta siis tuntuu siltä, että se on ehto, mutta hänen pitäisi älyllään ymmärtää, ettei se ole ehto.herrens_tiggare kirjoitti:
Ajatus on se, että evankeliumi johtaa muutokseen. Näin asia onkin. Evankeliumi tekee ihmisestä paremman.
Asia vain muotoillaan siten, että tämä paremmaksi tuleminen tuntuu pelastuksen ehdolta, mutta samalla väitetään, ettei se ole ehto, vaan seuraus. Kuulijasta siis tuntuu siltä, että se on ehto, mutta hänen pitäisi älyllään ymmärtää, ettei se ole ehto.Yksin uskosta, yksin armosta.
inti kirjoitti:
Yksin uskosta, yksin armosta.
Olen ihmetellyt, miten joku voi erehtyä omasta uskostaan. Sellainen erehtyminen nimittäin on kuulemma mahdollista. Mutta jos se on mahdollista, miten kukaan voi olla koskaan varma omasta uskostaan? Sillä uskossahan ei ole kyse uskosta tosiasioihin, jotka voidaan osoittaa objektiivisesti oikeiksi tai vääriksi. Demonitkin uskovat objektiivisiin tosiasioihin, kuten Jumalan olemassaoloon. Väärässä uskossa ei siis ole kyse siitä, että uskotaan vääriin asioihin tai että uskon kohde on väärä, vaan siitä, että luottamus Kristukseen on jollakin tavalla väärää. Mutta jos ihminen on vilpitön ja hänen uskonsa on silti väärää, hän ei voi tehdä asialle mitään eikä hänellä ole toivoa (kalvinistien mielestä hänet on kaiketi ennalta määrätty kadotukseen).
Koska uskon oikeellisuutta ei voi mitenkään todeta sisäisesti, täytyy etsiä ulkoisia, objektiivisia merkkejä. Ja pian ollaan kaulaa myöten "protestanttisessa etiikassa ja kapitalismin hengessä", jonka sanotaan olevan uskonvanhurskauden hedelmä, mutta joka tuntuu tekojen vanhurskaudelta.herrens_tiggare kirjoitti:
Olen ihmetellyt, miten joku voi erehtyä omasta uskostaan. Sellainen erehtyminen nimittäin on kuulemma mahdollista. Mutta jos se on mahdollista, miten kukaan voi olla koskaan varma omasta uskostaan? Sillä uskossahan ei ole kyse uskosta tosiasioihin, jotka voidaan osoittaa objektiivisesti oikeiksi tai vääriksi. Demonitkin uskovat objektiivisiin tosiasioihin, kuten Jumalan olemassaoloon. Väärässä uskossa ei siis ole kyse siitä, että uskotaan vääriin asioihin tai että uskon kohde on väärä, vaan siitä, että luottamus Kristukseen on jollakin tavalla väärää. Mutta jos ihminen on vilpitön ja hänen uskonsa on silti väärää, hän ei voi tehdä asialle mitään eikä hänellä ole toivoa (kalvinistien mielestä hänet on kaiketi ennalta määrätty kadotukseen).
Koska uskon oikeellisuutta ei voi mitenkään todeta sisäisesti, täytyy etsiä ulkoisia, objektiivisia merkkejä. Ja pian ollaan kaulaa myöten "protestanttisessa etiikassa ja kapitalismin hengessä", jonka sanotaan olevan uskonvanhurskauden hedelmä, mutta joka tuntuu tekojen vanhurskaudelta.Tai "älä pelkää" . Rohkeus voisi olla hyvä elämänasenne nykyisenäkin aikakautena. Siitäkin tosin helposti lipsuu. Sen kanssa olisi hyvä olla sopusoinnussa. Kun maailma näyttää menevän vinksalleen, niin vaatii uskoa ja toivoa.
- Anonyymi00005
ArtoTTT
Jeesus muotoili asian hieman toisin. Pelastus kyllä on ilmainen, mutta Jeesuksen seuraamisesta tässä maailmassa saa kyllä "maksaa", silloin saa kaikkien vihat niskaansa. Ihminen sinänsä on täysin kelvoton täyttämään Jeesuksen esimerkkiä, mutta Jumala voi muuttaa ihmisen elämän, ei ihminen itse.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Matteus 11:29
KR92
Joh. 8:
34Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. 36Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. ”herrens_tiggare” 2026-05-26 14:10:55 kirjoitti;
”Ajatus on se, että evankeliumi johtaa muutokseen. Näin asia onkin. ”
”Asia vain muotoillaan siten, että tämä paremmaksi tuleminen tuntuu pelastuksen ehdolta, mutta samalla väitetään, ettei se ole ehto, vaan seuraus. Kuulijasta siis tuntuu siltä, että se on ehto, mutta hänen pitäisi älyllään ymmärtää, ettei se ole ehto.”
Siis luodaan kuvaa siitä, että on ensin pakko tulla ”paremmaksi”, jotta voisi saada pelastuksen?
”herrens_tiggare” 2026-05-27 07:46:07 :”Koska uskon oikeellisuutta ei voi mitenkään todeta sisäisesti, täytyy etsiä ulkoisia, objektiivisia merkkejä.”
Näinhän se usein on. Sitten voidaankin keskustella että millaisia noiden merkkien pitäisi olla.
”Anonyymi00005 2026-05-27 05:55:49 kirjoitti: ”Pelastus kyllä on ilmainen, mutta Jeesuksen seuraamisesta tässä maailmassa saa kyllä "maksaa", silloin saa kaikkien vihat niskaansa. Ihminen sinänsä on täysin kelvoton täyttämään Jeesuksen esimerkkiä, mutta Jumala voi muuttaa ihmisen elämän, ei ihminen itse.”
Niin, onko sitten tuo muutos eli parannus joku automaatti, kunhan vain liittyy siihen ”oikeaan” yhteisöön?
Mielestäni usko on sitä, että aloittaa ensin sen muutoksen itsestään (pitää olla myös todella rehellinen itselleen) ja Jumala auttaa sekä tukee tässä ihmisiä. Mutta mitään ei tapahdu, jos vain passiivisesti jää odottamaan jotain muutosta.
Tuo ajatus, että uskovan pitäisi saada osakseen mahdollisimman paljon vihaa, että kokisi olevansa uskossa, on outo.
On aivan toinen juttu, kun puhuu rauhasta, ystävällisyydestä, rakkaudesta jne. , ja joissakin se voi tosiaan herättää suuttumusta – syystä tai toisesta.
Ei pidä tahallaan herättää tai lietsoa vihaa vain sen vuoksi, että tuntisi olevansa jotenkin parempi uskova.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä742170- 1331442
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1331420- 1431102
- 105977
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten366902Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82764Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap55714Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j67674Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50673