Olo on jokseenkin epätoivoinen. Parisuhde voi muuten hyvin, olemme aikuisia ihmisiä. Ongelma on se, että mieheni ei kestä sitä, että lähden johonkin reissuun kavereiden tai työporukan kanssa. Ongelmaa ei ole, jos tulen yöksi kotiin, mutta yön yli reissut aiheuttavat pitkäkestoista ahdistusta, syyllistämistä ja riitoja. Näitä reissuja ei todellakaan ole usein, mutta nyt olisi tiedossa useampi tälläinen kesälle/syksylle. En haluaisi näistä kieltäytyä, se on todella arvojeni vastaista. Ja kyse on siis vain yhden yön reissusta esim ystävän luokse toiselle paikkakunnalle. Olen eroakin miettinyt, surettaa vain niin paljon kun ilman tätä suhde olisi hyvä. Emme ymmärrä toistemme näkökantoja tässä asiassa. Hän ei kiellä minua lähtemästä, mutta näyttää kyllä sen jos lähden. Haluaisin olla tässä parisuhteessa, mutta tuntea itseni vapaaksi. 😢
Rajoittava kumppani
Anonyymi-ap
26626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eikö miehesi sitten käy koskaan missään? Mustasukkainen? Harmi, että noin. Pelkääkö hän, että petät vai mikä syy? Ei ihan normaalia olla tuollaisesta pahana.
Onko hänellä menneisyydessä jotain ikäviä kokemuksia? Toivottavasti saatte puhuttua asiat. Reissustahan voi olla kanssa yhteydessä. Liika on tietenkin liikaa.
Luottamuksen puute synnyttää turhia riitoja. Onko toinen luottamuksen arvoinen? Sillä on merkitystä.
Molempia et voi saada joudut itse valitsemaan miehesi ei halua pakottaa valitsemaan kysymyksenä silti miksi olet hänet kanssaan jos kavereiden kanssa lentäminen kerran on tärkeämpää
AP vastaa. Miestä ei nykyään kiinnosta käydä missään itsekseen, siis niin että olisi yön poissa. Lupa olisi kyllä mennä. Mies on mustasukkainen ja ilmeisesti kärsii kovasti, että jotain tapahtuu kun olen muualla. Selittää tätä myös niin, että pelkää esim että loukkaan itseni jotenkin. On kuulemma pettynyt, kun mulla on tälläistä haluja joita en oo aiemmin tuonut esiin. En ole siis todellakaan jatkuvasti liitelemässä kavereiden kanssa vaan nyt sattui tulemaan pari kutsua kesälle ystävien luokse, jotka kauempana asuvat. Eikä muutkaan näihin tapahtumiin puolisoa vie, joten siksi menisin yksin. Emme asu yhdessä, meillä ei ole yhteisiä lapsia, joten tämä ei ole mitenkään häneltä pois, aiheuttaa vain hänelle ikävää tunnetta joka minun tulisi nyt huomioida ja jättää kaikki menot menemättä.
Mahdoton tilanne väittäisin että olette pari joka ei sovi yhteen mutta haittoja joita tulee myös jos luottamus ei toimi puolin ja toisin
Hankala tilanne. Minusta sinun pitää silti mennä, koska itse haluat niin. Täytyyhän elämää elää. Olet onneton jos et mene ja onneton jos menet? Miehen on pystyttävä joustamaan ja sitä voi opetella. Ehkä hänenkin olisi hyvä nähdä kavereita? Toivottavasti saatte keskusteltua asiasta vielä. Hänen pitäisi iloita puolestasi, että sinulla on ystäviä. Olet turvassa heidän kanssa.
Loppujen lopuksi ei ole oikein, että jos hän ei halua käydä missään, niin sitten sinäkään et saa. Varmemmin suhde kaatuu siihen kuin ystävien näkemiseen.
Onhan tuo aika outo tilanne, kun ette edes asu yhdessä. Haluaako hän hallita sinua ja elämääsi ?
No voi että.
Sano muuta.
Hyvin sanottu.
Oli kyllä aivan pöyristyttävä tämä palstaäijän teennäinen esitys
Eli miehesi pitää sinua epäluotettavana. Aika moinen viesti sinulle.
Täällä sitä koetaan taas vahvasti palstaäijän, eli aapeen upeaa spektaakkelia, jossa titityy purkaa vihaansa vastailemalla itselleen tosi hämäriä skenaarioita. Hienoa jos tämä sen väsäämä terapiamuoto toimii katkerille tapauksille👍
Miks ihmeessä roikotat sitä miesparkaa parisuhteessa, kun juoksut on juoksematta?
Vietä villi sinkkukesä vapaana. Toivottavasti joku kohtelee sua joskus noin. Kyllä se nainenkin voi olla sika, vaikka kuinka lehmäkuoro täällä sua komppaisi.
Miksei mies voi tulla sinne kaveriporukkaan mukaan?
No minä en tuollaista muijaa kattelisi yhtä päivääkään, mutta miehesi on ehkä hieman erilainen, tossukka.
Sitten on tietysti ihan yhtä ok jos miehesi lähtee vastaavasti poikien kanssa yhteiselle matkalle Thaimaaseen tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin ja pitämään hieman hauskaa?
Mies ehkä järjen tasolla tajuaa, että sinun on voitava mennä, mutta tunteen tasolla tuntuu pahalta.
Jos sinulla on itselläsi puhdas omatunto, niin minusta sinun kannattaa mennä. Ystävät ja sukulaiset ovat yhtä tärkeitä kuin puoliso ja ystävyyssuhteitakin pitää vaalia.
Moni unohtaa ystävänsä kun rupeaa seurustelemaan ja eron hetkellä katuu sitä.
Jos ystävät on tärkeämpiä kuin oma kumppani, niin kannattaisi jo alunperin valita ne ystävät sen kumppanin sijaan.
Ei tärkeämpiä, mutta ehkä yhtä tärkeitä tai vähintään tärkeitä. Ketä on jäljellä, jos kumppanin kanssa tulee ero? Ne on ne ystävät, tai kuka lohduttaa jos kumppani kuolee?
No mihin vttuun sitä kumppania ylipäätään tarvitset jos ystävät on yhtä tärkeitä??? Miksei ne kumppanit sinulle vaan riitä?
tarkoitin siis että miksei pelkät ystävät vain riitä?
"Miksei ne kumppanit sinulle vaan riitä?"
Kumppanin kanssa tehdään eri juttuja kuin ystävien. Suhde kumppaniin on niinsanotusti intiimi (mitä se kenenkin päässä tarkoittaa). Ystävän kanssa voi taas mennä esimerkiksi tapahtumiin joihin kumppani ei välttämättä halua. Ystävät ja sukulaiset voivat auttaa vaikkapa muutossa tai lastenhoidossa ja kuten jo aiemmin sanottua, ystävät ja sukulaiset ovat se kuuluisa turvaverkko jos kumppani jättää.
Sukulaisista ja ystävistä on sinulle hyötyä jos kumppani jättää. Olet jotenkin riippuvainen ympärillä olevista ihmisistä. Pitäisikö sinun itsenäistyä ensin ennenkuin alat suhteisiin. Kokeile pärjäätkö aivan yksin ja jos pärjäät, niin ihmissuhteesi on paljon kestävämmällä pohjalla. Ja joo parisuhde on yhteinen sopimus jossa päätetään asioista yhdessä tai ainakin keskustellaan niistä. Hyvät ystävät ei jätä vaikket heidän kyljessä aina olekaan.
On hyvä muistaa, että me olemme erilaisia parisuhteissa. Kaikki ei ole joustavia ja me halutaan eri asioita. Parisuhde on kompromissi.
Eihän se mitään riippuvaisuutta korosta, vaan päin vastoin minuilla on useampia vaihtoehtoja.
Jos vain nyhjäisin kumppanini kanssa , niin silloinhan olisin riippuvainen.
Tällä keskustelun aloittajallahan on mies, joka tuntuu olevan riippuvainen parisuhteesta ja kumppanin poissaolo ahdistaa ja aiheuttaa riitoja.
"Hyvät ystävät ei jätä vaikket heidän kyljessä aina olekaan."
Näin sopii toivoa, mutta olen eri mieltä. Ystävyys viilenee jja menee sellaiseksi hyvän päivän tuttavuudeksi ellei sitä pidetä yllä.
Kyllähän kumppanin lisäksi täytyy myös ystäviä olla.
Kuka ottaisi sellaisen kumppanin, joka käskisi hylkäämään ystävät ?