Moi,
Olen 21-vuotias mies Helsingin seudulta, ja mulla ei ole mitään hajua mitä halua elämältäni. "Opiskelin" ammattikoulussa kolme vuotta kiinteistönhoitajaksi, mutta opettaja ja ohjaaja olivat kusipäitä, jotka romahduttivat mulla mielenkiinnon kiinteistönhuoltoa kohtaan. Suuri osa koulupäivistä oli opetuksen odottamista luokassa ja peukaloiden pyörittelyä. Yleensä jos opetusta edes oli, sitä riitti maksimissaan kahdeksi tunniksi. Toki oli myös projektipäiviä, kun luokka oli koko päivän asiakkaan luona esim sahaamassa puita. Silloin kun valmistuin amiksesta kaksi vuotta sitten, osasin liian vähän ammattiani, että siitä ihan moitittiin vihertyöntekijän työpaikallani, jossa jopa lukion käynyt osasi hommat paremmin kuin minä (työsuhde jatkui mulla kuitenkin sovittuun asti). Vihertyöntekijän työn päätyttyä, jäin työttömäksi ja menin työkokeiluun kierrätyskeskukseen ilmaiseksi työvoimaksi kokeilemaan varastotyöntekijän hommia, jos se olisi sopinut minulle. Totesin, että "ihan ok" ammatti, jossa voisin kuvitella itseni työskentelevän. Ongelmana on kuitenkin nykyisessä laskusuhdanteessa työnhakijoiden tungos avoimiin varastotyöpaikkoihin, mikä vaikeuttaa "ihan ok" ammattiin työllistymistä, ja en enää jaksa panostaa työnhakuun, joka tuntuu 10% työttömyyden maassa todella turhauttavalta.
Olen myös miettinyt ammattikorkeakoulussa opiskelua. Tässäkin on se ongelma, jos alan opiskella ensimmäistä ammattia, joka tuntuu kiehtovalta, mutta jos se tuottaa pettymyksen ja ei sovi minulle, AMK:n ensikertalaiskiintiön takia alan vaihto olisi sitten hankalaa. Opintotukikuukaudet AMK:ssa on rajoitettu. Sitä paitsi, opiskelu on tekoälyn, työelämän pirstaloitumisen kuin myös opiskelijoiden velkaantumisen takia niin pelottavaa, niin mietin tätä vaihtoehtoa vähintään kahdesti.
Voisiko joku neuvoa minua mikä minusta voi tulla isona? Arvostaisin sitä kädenpuristuksella. Olen sinkku, velaton, asun yksiössä ja viimeisimmästä työstä (jos ei lasketa ilmaistöitä) on kulunut 1,5 vuotta (ja olen nyt kelan tuilla elävä pitkäaikaistyötön).
Olen 21-vuotias mies Helsingin seudulta, ja mulla ei ole mitään hajua mitä halua elämältäni. "Opiskelin" ammattikoulussa kolme vuotta kiinteistönhoitajaksi, mutta opettaja ja ohjaaja olivat kusipäitä, jotka romahduttivat mulla mielenkiinnon kiinteistönhuoltoa kohtaan. Suuri osa koulupäivistä oli opetuksen odottamista luokassa ja peukaloiden pyörittelyä. Yleensä jos opetusta edes oli, sitä riitti maksimissaan kahdeksi tunniksi. Toki oli myös projektipäiviä, kun luokka oli koko päivän asiakkaan luona esim sahaamassa puita. Silloin kun valmistuin amiksesta kaksi vuotta sitten, osasin liian vähän ammattiani, että siitä ihan moitittiin vihertyöntekijän työpaikallani, jossa jopa lukion käynyt osasi hommat paremmin kuin minä (työsuhde jatkui mulla kuitenkin sovittuun asti). Vihertyöntekijän työn päätyttyä, jäin työttömäksi ja menin työkokeiluun kierrätyskeskukseen ilmaiseksi työvoimaksi kokeilemaan varastotyöntekijän hommia, jos se olisi sopinut minulle. Totesin, että "ihan ok" ammatti, jossa voisin kuvitella itseni työskentelevän. Ongelmana on kuitenkin nykyisessä laskusuhdanteessa työnhakijoiden tungos avoimiin varastotyöpaikkoihin, mikä vaikeuttaa "ihan ok" ammattiin työllistymistä, ja en enää jaksa panostaa työnhakuun, joka tuntuu 10% työttömyyden maassa todella turhauttavalta.
Olen myös miettinyt ammattikorkeakoulussa opiskelua. Tässäkin on se ongelma, jos alan opiskella ensimmäistä ammattia, joka tuntuu kiehtovalta, mutta jos se tuottaa pettymyksen ja ei sovi minulle, AMK:n ensikertalaiskiintiön takia alan vaihto olisi sitten hankalaa. Opintotukikuukaudet AMK:ssa on rajoitettu. Sitä paitsi, opiskelu on tekoälyn, työelämän pirstaloitumisen kuin myös opiskelijoiden velkaantumisen takia niin pelottavaa, niin mietin tätä vaihtoehtoa vähintään kahdesti.
Voisiko joku neuvoa minua mikä minusta voi tulla isona? Arvostaisin sitä kädenpuristuksella. Olen sinkku, velaton, asun yksiössä ja viimeisimmästä työstä (jos ei lasketa ilmaistöitä) on kulunut 1,5 vuotta (ja olen nyt kelan tuilla elävä pitkäaikaistyötön).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kunhan teet jotain, esim. ylipäätään jotain työtä, sillä vain liikkuvaa purjevenettä voi ohjata.
Ja aivot ihmisellä kasvaa 25v. asti, joten ei voi tietää välttämättä muutenkaan ennen sitä mitä haluaa. Ja toisaalta kun sekin on varmaa että ilman kokemuksia ei koskaan tiedä mitä haluaa.
Kerää siis kokemuksia ja optimoi valinnanmahdollisuuksiasi kunnes tiedät.
Hei, hyvä kirjoitus ja kuulemma ammattikoulu on 'pilattu' nykyään. Lyhyitä päiviä, paljon teoriaa yms. Itse valmistuin Ammattikoulusta 2002 metallipuolelta, sen jälkeen en ole opiskellut vaan tehnyt työtä. Oletko käynyt armeijan? Se on hyvää aikaa miettiä mitä tekee isona. Mitä jos suorittaisi hygieniapassin? Luulisi hampurilaispaikkoihin yms pääsevän töihin. Tai muuttohommiin, mukavan fyysistä työtä päivät menee nopeaan ja niitä töitä ei tarvitse kotona miettiä. Tässä nyt jotain alkuun vanhemmalta duunarilta.
Kiitos vastauksesta. Minut vapautettiin asepalveluksesta terveyssyistä, enkä välittäisi muutenkaan käydä sitä läpi. Hygieniapassi sen sijaan löytyy, opiskelin sitä viime kesänä ajan kuluksi ammattiliiton piikkiin. Hesburgeriin olen yrittänyt hakea pääsemättä koskaan työhaastatteluun asti. Muuttohommissa olen tehnyt ja siellä oli kiva viettää aikaa. Kuitenkin, nykyisessä lamassa matalapalkka-aloihin on hakijoita vaikka muille jakaa, niin en jaksa uskoa pikaiseen työllistymiseen.
Mark Twainin mukaan ihmisen elämässä on kaksi merkityksellisintä päivää.
a)Päivä jona hän syntyy ja b) päivä joilloin hän oivaltaa "miksi"
Olet syntynyt eräänä itsellesi tärkeänä päivänä 21 vuotta sitten. Kiva.
Vielä on se päivä täysin hakusessa joilloin oivallat"miksi".
Yksi asia joka sinun kannattaisi (jos pystyt) on lopettaa sanan kusipää käyttäminen tosista ihmisistä. Sen oivaltaminen antaa valktvcasti buustia. Itsellni on veli (jo aikamies). Kun hän ajaa autolla niin hän näkee ympärillänsä vain kusi ja vatipäitä. Voit arvata millaista hänen ajamisensa on. Yhtä valittamista, keskisormen näyttöä ja impulsiivista ajamista. Koetan välillä rauhoittaa (fiksusti) ja sanoa että älä hitto vie keskity muiden ajamisen kritisointiin vaan omaan ajamiseen.
Jos et pääse "ihan ok" työpaikkoihin, tarkoittaa se sitä että sinne valittiin pätevämpi. Jos näitä pätevämpiä hakijoita on liikaa, kannattaa sinun alkaa hakea "ei ihan ok työpaikka, mutta tekee tätä itsensä elättämiseksi kunnes löytää jotain parempaa" -työpaikkoja.
Älä tee velkaa, siitä alkaa helposti loputon suo. 2000 luvun alku oli kyllä leppoisaa aikaa valmistua koulusta, kaikki luokkakaverit sai heti töitä.