Itse en ollut 20 vuotiaana valmis henkisesti vastamaan itsestäni! Olin henkisesti vasta jotain 15vuotias. En ollut henkisesti aikuinen, joka pystyi itsestäni vastuu kantamaan. Onneksi minulla oli tukijoukkoja, jotka pitivät huolen, ettei minulle sattunut mitään pahaa. Enkä minä koskaan muille tehnyt pahaa. Kaikki eivät kasva henkisesti samaa tahtia ja saavuta henkisesti aikuisen iän, kun täyttää 18 vuotta! Onneksi siihen on saatavilla ulkopuolista tukea ja ohjausta!! Pystyy elämään normaalia elämää, vaikka on muita henkisesti iän perusteella jäljessä. Pystyy elämään itsenäisesti, kun saa ulkopuolista tukea ja ohjausta elämään ja oppii elämisen taidot.. Ja nyt en tarkoita raha apua tai tukea... Neuvoo ja ohjaa arkielämän asioissa ja auttaa pysymään oikealla tiellä. Ohjaa ja neuvoo mistä saa oikealaista tukea elämään, jotta voi elää niin hyvää elämää kuin on mahdollista! Nyt elään Hyvää elämää. Kiitos kuuluu tukijoukolle, joka ei koskaan kääntänyt selkää minulle!
Henkisesti 20 vuotiaana olin vasta 15 v
Anonyymi-ap
2158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Missä he ovat nyt jos ei koskaan selkä kääntynyt??
Kyllähän sitä parikymppisenä oli vielä aika pentu. Mutta joskushan se on ryhdyttävä opettelemaan aikuiseksi.
76 vuotias isäni kerran tuumasi, että milloinkahan sitä kasvaa aikuiseksi?
>Simiti<