Millaisista asioista riitelette ja millaisissa tilanteissa riitaa helposti syntyy? Miten kauan riita kestää ja kumpi "ehdottaa" sopua?
Miehelleni ja minulle tuli viikonloppuna ilmiriita aivan vähäpätöisestä asiasta, nimittäin auton parkkeeraamisesta :)En jaksa tarkemmin selittää, koska asia on oikeasti mitätön. Asia vain kärjistyi ilmiriitaan.Toistemme syyttely ja huutaminen johti lopulta siihen,että mieheni totesi, että olen liian itsepäinen kuten kaikki suomalaiset naiset ja se tulee monessa asiassa ilmi. Hän sanoi, että meillä sukupuoliroolit ovat "vaihtuneet". Itse en tätä asiaa tunnusta. Olen luonteeltani vahva silloin kun tarvitaan, mutta pääasiassa kuuntelen ensin muita ja teen kompromisseja. Mielestäni en useinkaan tee asioita aivan täysin oman pääni mukaan.
Riitaa ja mökötystä kesti runsaan tunnin verran, jonka jälkeen mieheni otti mitään sanomatta kädestäni kiinni. (Olimme siis kaupungilla ostoksilla)Pikku hiljaa riita unohtui ja illalla nukkumaan mennessä asiasta vielä puhuttiin.
Aamulla kun herättiin pyysin kaikkea sanomaani anteeksi, mutta kultani sanoi, ettei tarvitse pyytää anteeksi. En ole loukannut häntä.
Asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta koin riidan jotenkin pelottavana. Se syntyi ihan tyhjästä.Emme muutenkaan ole hieman runsaan kahden vuoden avioliiton aikana riidelleet juuri mistään, vaan olemme aina saaneet puhuttua erimielisyyksistä ja tehty sitten asioista molempia miellyttäviä kompromisseja.
Miehelleni ja minulle tuli viikonloppuna ilmiriita aivan vähäpätöisestä asiasta, nimittäin auton parkkeeraamisesta :)En jaksa tarkemmin selittää, koska asia on oikeasti mitätön. Asia vain kärjistyi ilmiriitaan.Toistemme syyttely ja huutaminen johti lopulta siihen,että mieheni totesi, että olen liian itsepäinen kuten kaikki suomalaiset naiset ja se tulee monessa asiassa ilmi. Hän sanoi, että meillä sukupuoliroolit ovat "vaihtuneet". Itse en tätä asiaa tunnusta. Olen luonteeltani vahva silloin kun tarvitaan, mutta pääasiassa kuuntelen ensin muita ja teen kompromisseja. Mielestäni en useinkaan tee asioita aivan täysin oman pääni mukaan.
Riitaa ja mökötystä kesti runsaan tunnin verran, jonka jälkeen mieheni otti mitään sanomatta kädestäni kiinni. (Olimme siis kaupungilla ostoksilla)Pikku hiljaa riita unohtui ja illalla nukkumaan mennessä asiasta vielä puhuttiin.
Aamulla kun herättiin pyysin kaikkea sanomaani anteeksi, mutta kultani sanoi, ettei tarvitse pyytää anteeksi. En ole loukannut häntä.
Asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta koin riidan jotenkin pelottavana. Se syntyi ihan tyhjästä.Emme muutenkaan ole hieman runsaan kahden vuoden avioliiton aikana riidelleet juuri mistään, vaan olemme aina saaneet puhuttua erimielisyyksistä ja tehty sitten asioista molempia miellyttäviä kompromisseja.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Useimmat riitamme saavat alkunsa ihan vähäpätöisestä väärinkäsityksestä, joka sitten lopulta paisuu aivan älyttömiin mittoihin. Molemmat huudamme naamat punaisina (voi naapuri parkoja:)), kunnes rauhoitumme (siis toisin sanoen väsymme:)) vähäksi aikaa ja huomaamme että olemme taas kerran vaan ymmärtäneet saman asian eri lailla. Puhumme kuitenkin vielä kotikielenä englantia, joten väärinkäsityksiä syntyy helposti. Toinen riitelyn aihe on politiikka tietyiltä osin. Mieheni kun haluaisi aina sokeasti uskoa oman maansa median kantaan jostain asiasta, ja minä tietysti omani.
Olemme molemmat melko vahvoja ja välillä vähän turhankin ylpeitä ja itsepäisiä persoonia, joten vaikeaa on kummankaan ehdottaa sopua. Yleensä sen kuitenkin tekee ensin mieheni, sillä itse olen vielä vähän pitkävihaisempi. Seuraavana päivänä riita on jo onneksi täysin unohdettu. Riidat kestää meillä maksimissaan tunnin pari kerrallaan, mutta ovat sitäkin intensiivisempiä verbaalisesti :D Mökötystä meillä ei yleensä harrasteta. Nykyään emme riitele usein, vähemmän kuin kerran kuukaudessa. Alussa kerran viikossa oli melko tavallista, mutta nyt olemme jo vuosien varrella oppineet vähän hillitsemään kumpikin omaa tempperamenttiämme.
Myös minä koen riitelyn todella pelottavana ja ahdistavana, mutta kuitenkin myös parisuhteeseen kuuluvana melko välttämättömänä asiana. Aina on kuitenkin meilläkin kaikki riidat sovittu ja pyydetty anteeksi molemmin puolin. Yleensä toisaalta tuntuu kuitenkin jälkeenpäin että oli ihan hyväkin päästä vähän päästelemään höyryjä ulos ja puhdistamaan ilmaa.
Me riitelemme mieheni kanssa niinkin pienestä asiasta kuin uskonnosta. Ja osittain siihen liittyy kulttuuri yleistykset... Älyttömintä on mieheni väite, että kristityiden kuuluu mennä diskoon ja ottaa sieltä joku poika tai tyttö ja sitten olla tämän kanssa. Tämän se vetää aina kun tulee puhe tasaarvosta ja siitä mitä koraani siitä sanoo.
Muslimi naiset ovat varmasti kanssani erimieltä esim "huntu pakosta" "rangaistuksista" ja "miehen ja naisen tasa-arvosta" ja muhammedin oikeudesta aishaan. Itselläni nämä ovat eräitä tekijöitä jonka vuoksi en itse rupeaisi muslimiksi. Ja mieheni ei ymmärrä, että mitä vikaa näissä on ja sitten tulee tappelu. (esim. muhammed juttu on selitettävissä sillä, että tuohon aikaan voi mennä naimisiin nuoren tytön kanssa ja minä taas tähän, että jos muhammed olisi ollut hyvä mies, eipä olisi tehnyt niin ja sitten tulee kaikkea ilmestys juttuja ja riita on valmis)
Yhden kerran vasta ollaan tapeltu niin, että molempiin jäi mustelmia mutta jo seuraavana päivänä mies toi minulle ruokaa, vaikka en edes pyytänyt ja muutenkin olimme sopineet tämän. Itse oikeastaan aloitin koko tappelun ja pidin sitä yllä. Ihan sain sitä mitä halusin. Muutenkin olen suuttuessa terävä kielinen ja saan rauhallisimmankin ihmisen raivostumaan tai itkemään. Mieskin itki siinä vaiheessa kun tajusi kuristavansa minua ja minä huusin vaan, että
lisää, tapa minut niin pääset paratiisiin jyystämään 70 neitsyttä.
Taisi säästää myöhemmäksi=D
Jottei jäisi epäselväksi:
Mieheni ei todellakaan ole mikään väkivaltainen tai hullu.
yleensä hän on ystävällinen ja hymyilee sekä auttaa kotitöissä. Tulee illaksi kotiin, jos ei ole muusta sovittu eikä ulkona ollessamme vilkuile muita tyttöjä. ja onhan niitä monia muitakin hyviä piirteitä joita ei aina edes tule ajatelleeksi.
Tappelusta ja riitelystä jää aina paha maku, etenkin jos mukana on väkivaltaa
tappelu yönä oli koko yön pahaolo ja oksetti ja kasvoihin sattui (poskiin lähinnä )kun mies oli lyönyt niihin kolmesti. Aamulla keskustelimme tuntemuksistamme ja lupasimme ettemme enää sekoita uskontoa elämäämme ja yritämme ymmärtää paremmin toisiamme, eikä etenkään käydä toisiimme käsiksi. Ärsytti tosin, että mies väitti minun lyöneen kovemmin kuin hän itse, tosin tapellessa ei aina voi arvioida omia voimiaan ja adrenaliini sumentaa järkevän ajattelun kun se pääsee oikein virtaamaan.
"homo homini lupus".
PS: Ainakin itsestäni on parempi tapella kuin patouttaa kaikki tuntemukset sisäänsä... oli oikeastaan hyvä nähdä mies joskus vihaisena kun se ainavain hymyilee niin tuntuu omituiselta.
arkisista asioista ei tule riitaa paitsi joskus tulee käytyä valtataistelua ja rikottua miehen oletuksia, että "naisen kuuluu vain totella ja miehen vain pitäisi mutta ei tarvitse" noin tiivistettynä.
huutaa miewhelleni enkä ainakaan käydä kiinni häneen, en kyllä tahtoisikaan vaikka riitaa tulisikin sillä rakastan häntä enkä voisi lyödä rakastamaani ihmistä.
Kyllä meillä parasta naiselle on vaieta ja olla hiljaa eikä huutaa ja kinata ja yllyttää.
ihmettelenkin miksi te suomal naiset tykkäätte niin kovasti riidaasta ja vastaan sanoamisesta ja kinaamisesta? Pitääkö teidän aina näyttää olevanne oikeassa? Viakka siitä jokaisella on omat mielipiteet
Kyllähän riidassa olisi molempien aina parasta vaieta, mutta jos mies ei vaikene niin miksi naisen pitäisi. Kiinni en itsekään kävisi eikä miehenikään. Mielestäni kuitenkin parempi huutaa kuin vaieta kokonaan ja näin padota kaikki sisällensä. Kukaan ei varmasti riitelemisestä tykkää, mutta ei se tarkoita sitä että toisen pitäisi alistua ja olla hiljaa erimielisyyden ilmetessä.
Samaa mieltä olen, että ns. riidan aiheita ja mieltä painavia asioita ei ole hyvä pitää sisällään vaan parempi sitten huutaa ulos ja käsiksi käyminen ei kuulu "asialliseen riitelyyn".
Meillä riitoja ei tule esim. mielipideasioista, vaan molemmat ilmoittavat jostakin asiasta mielipiteensä ja kumpikin hyväksyy toisensa mielipiteen. Toki asiaa punnitaan suunnasta jos toisesta, mutta riitaan ne eivät ole koskaan johtaneet. Eri asia on, jos asia jotenkin nimenomaan koskee meitä kahta ja esim. liittyy jotenkin keskeisesti meidän elämään.
Annan pisteitä :) miehelleni siitä, että kun erimielisyyksiä tulee hän jaksaa aina kuunnella mitä minulla on sanottavaa, eikä siten esim. yritä alistaa yksinkertaisesti sanomalla, että "suu kiinni ämmä".
Tämä auton parkkeeraamisepisodi oli varmasti hyvä, sillä nyt mieheni ainakin tokaisi mielipiteensä siitä, että teen asioita liikaa oman pääni mukaan. Pitää ehkä alkaa sitten tarkkailemaan tekosiani. Toistaiseksi en tunnusta tätä mieheni väitettä. Enemmänkin luulen taustalla olevan kulttuuriero. Mieheni on monesti sanonut naisten olevan Suomessa vahvempia ja miesmäisempiä kuin omassa maassaan. Hän on kotoisin latinalaisesta amerikasta.
eikä milloinkaan mieheni käytä(enkä minä) epäkunnioittavaa kieltä ei koskaan sanota"suu kiinni ämmä" emme voi sietää tuollaista puhetta.
Mutta kun ei huuda ja pane vastaan vaika olisikin oikeassa niin riita jä sikseen. Meillä ei naiset sano miestään vastaan ei sellasta hyväksytä oli kuka tahansa oikeassa. Näin meille opetettu
Mielestäni naista lyövä mies pitäisi jättää samantien. Oli sitten millainen suklaasilmä ja käkkäräpää.
Naisen ei heikompana osapuolena tarvitse sietää yhtäkään lyöntiä / pelkoa parisuhteessa.
Väkisinkin pistää miettimään suvaisisitko suomalaisen miehen kohdalta väkivaltaisuutta itseäsi kohtaan?
Jätä väkivaltainen mies, ennenkuin on liian myöhäistä.
"Yhden kerran vasta ollaan tapeltu niin, että molempiin jäi mustelmia"
"Mieskin itki siinä vaiheessa kun tajusi kuristavansa minua"
Väkivaltainen vaimonhakkaaja?
"Mieheni ei todellakaan ole mikään väkivaltainen tai hullu"
Edellä todistit ihan muuta
Tosi mies ei lyö naista. koskaan.
kukaan ei saa lyödä ketään.käsittääkseni myös nainen löi.ihan pimeetä.ei ole merkitystä onko suomalainen vai muualta tullut...minä en ainakaan koskaan lyö-eikä minua kukaan koskaan lyö.parempi olisi opetella toisenlaiset tavat riidellä.
voiko siis todella riidellä noin.kamalaa.minun mieheni on muslimi ,minä luterilainen mutta me kunnioitamme toisiamme ja toistemme uskontoa.siksi kai emme koskaan riitele.luulenpa että toisen kunnioitus on suhteessa tärkeimpiä asioita.tälläiset tappelut mitä teillä on,ei kuulosta terveeltä.
Tosi nainen ei vittuile miehelleen. Koskaan.
Minäkin haluasin arabitytön (mauritania,marokko,canaria,caribia) Ne on kauniita. Suomalaiset on usein pikkumaisia, vaativia ja tulevat miehen alueelle. Eivätkä
ymmärrä pientä huomionosoittamista.
Suomalaisessa yhteiskunnassa naisella on oikeus sanoa mielipiteensä. Näin meille on opetettu. Miksi minun mieheni saisi kertoa mielipiteensä (huutaen tai ei),jos minulla ei olisi samaa oikeutta? Ikinä en kieltäisi omia tunteitani vain siksi, että välttäisin riidan. Suomalaiset esiäitini ovat tästä oikeudesta (naisten vapaudesta sanoa mielipiteensä ilman pelkoa)taistelleet ja minusta olisi niin väärin luopua siitä.
Muista kulttuuresita tulevien olisi hyvä hiukan perehtyä historiaamme ja siitä muotoutuneeseen naiskuvaamme peremmin ennen kuin tulevat jakelemaan tänne käyttäytymissääntöjä parisuhteisiin.
"Kyllä meillä parasta naiselle on vaieta ja olla hiljaa eikä huutaa ja kinata ja yllyttää."
:DDDDDD
onhan se vähän noinkin.
Mutta ei paljo arabeja taida olla Caribialla,Canarialla..siellä voi löytyä mutta ei paljo. on kuitenkin Espanjaa
siinä jotain pahaa vai?
Haluatko itsellesi vaimon joka huutaa ja väittää vastaan riitelee ja kinaa?
Ei kukaan halua tarkoituksellla ja turhaan riitaa haastavaa ihmistä lähelleen, oli sitten kyse puolisosta tai puolitutusta. Tämä ei kuitenkaan, ainakaan suomalaisessa kulttuurissa, tarkoita, että nainen on se joka pitää suunsa kiinni, jos on aihetta sanoa jostain. Sama pätee niin pari- kuin muissakin (ystävyys-, työ-,...) suhteissa. Toki jokainen ihminen ja pariskunta on erilainen, molemmat voivat olla täysin onnellisia toisen ollessa alistuvampi ja toisen määräävämpi, oli kumpi tahansa mies tai nainen. Tasa-arvoon ei kuitenkaan kuulu toiselle sukupuolelle oletusarvoisesti annetut käyttäytymismallit. Asiat eivät tietenkään ole yksinkertaisia ja jokaisella on oma persoonansa sekä ennakkoluulonsa, mutta loppujen lopuksi kyse on aina ihmisen käyttäytymisestä toista ihmistä kohtaan, sukupuolesta tai muusta riippumatta.
Tuo hyvin viattomasta auton parkkeeramisesta syntynyt tilanne nayttaisi olevan kuin "kouluesimerkki" miehen ja naisen erilaisesta "herkyydesta" ihmisina.
Pelkistaen voisi sanoa, etta nainen haluaa ja toivoo olevansa rakastettu "sellaisena kuin on" haluten tulla kuulluksi, ymmaretyksi,arvostetuksi, tuetuksi ja ennen kaikkea etta hanen tunteensa otetaan huomioon. Naista tulisi katsoa,huomioida ja "hoitaa" kuin kaunista puutarhaa.
Miehen omaan identiteettiin puolestaan kuuluu keskeisesti kaikki mika on "konkreettista", niin sanottu "tieto-taito", osaaminen, tekeminen, asioiden hallitseminen, erilaiset mitattavissa olevat asiat ja tunne siita etta on hyodyllinen.
Tama on miehelle paljon herkempi alue kuin moni nainen aavistaakaan ja jos mies saa hieman kulmikasta arvostelua/kritiikkia "osaamisestaan", niin se vastaa suunnilleen samaa kuin jos mies jattaisi ottamatta huomioon puolisonsa tunteet.
Palautetta antaessaan naisen tulisi olla hyvin hienovarainen, samoin kuin han haluaisi suhtauduttavan omiin tunteisiinsa.
Vinkki arvon naisille, etsikaa miehessanne asioita jotka han tekee mielestanne hyvin ja jotka miellyttaa teita. Antakaa sitten vilpitonta ja myonteista palautetta saannollisesti, vaikka ihan kuin ohimennen pieni myonteinen huomio siella taalla ja toisinaan pysahtyen johonkin nimenomaiseen asiaan/ tekemiseen jota arvostatte.
Voitte yllattya sen myonteisesta ja lahentavasta vaikutuksesta. Se rakentaa suhdetta oli pulisonne sitten 'nallekarhu tai parkettien partaveitsi' :-)
Riidat / erimielisyydet, ei ole niinkaan kysymys siita onko niita, vaan siita miten niihin suhtaudutaan. Suhtaudutaanko niihin rakentavasti vai repivasti. Ne voivat myos olla suorastaan mainio tietolahde joka auttaa tuntemaan ja ymmartamaan paremmin toista.
Mielestani kaikki teot, eleet, kaytos ja sanat jotka loukkaavat toisen ihmisarvoa, intiimiytta ja tunteita on vahingollista. Itse asiassa tekisi mieleni sanoa, etta henkilo joka kunnioittaa itseaan ei alennu toista halventavaan kaytokseen.
Ps. "Arabitytto" oletko oppinut suomen kielen kasvuvuosina vai aikuisena, it's perfect.
Kumpi teistä ei osannut autoa parkkeerata? Meidän naapurissa asuu turkkilainen mies jolla on suomalainen vaimo. Voin todellakin sanoa että kumpikaan niistä ei osaa ajaa autoa saati saa sitä parkkeerattua parkkiruutuun - näyttää siltä että turkkilaiselle autonparkkeeraaminen ja peruuttaminen on vielä vaikeampaa kuin sille suomalaiselle naiselle. Eipä näytä turkkilaiset ainakaan olevan mitään rattimiehiä.
Minä ajoin autoa ja etsimme ruuhkassa parkkipaikkaa ydinkeskustassa. Emme olleet liikkeellä tavallisella henkilöautolla, vaan isommalla pakettiautolla, jota on hankalampi parkkeerata esim. taskuun kadunvarteen.
Katselimme siis molemmat parkkipaikkaa ja mieheni huomasi pariin otteeseen paikan mutta ilmoitti siitä mielestäni liian myöhään, jotta olisin "ehtinyt" auton siihen ruuhkassa vääntää. Tarpeeksi kauan sitten ajeltuamme "itsepäisesti" (riidan tuoksinassa) vain vein sitten auton minne halusin, kauemmaksi n.1,5km keskustasta jossa siis tiesin paikkoja varmasti olevan.
:)
Jouduimme kävelemään pienessä tihkuvesisateessa siis "keskustaan" kauppoihin.
*** *** ***
Joku tossa edellä sanoikin osuvasti, että riidoissa ja erimielisyyksissä on kysymys enemmänkin siitä miten niihin suhtaudutaan. Olen samaa mieltä, että niiden "avulla" voi oppia toisesta ihmisestä paljon...ja tietenkin itsestään.
"Toistemme syyttely ja huutaminen johti lopulta siihen,että mieheni totesi, että olen liian itsepäinen kuten kaikki suomalaiset naiset ja se tulee monessa asiassa ilmi. Hän sanoi, että meillä sukupuoliroolit ovat vaihtuneet."
Tata mielta mina olen, mutta jos suomalaiselle naiselle erehtyy tasta sanomaan on sovinisti ja kaikkea muuta. Henkilokohtainen mielipiteeni on se, etta minulle sopivampi puoliso loytyy muualta kuin Suomesta juuri taman takia.