Suruntuskan lisäksi tunnen pelkoa ja turvattomuutta, koska minulla ei ole
enää ketään. Mikä siihen voisi auttaa ? Suru tuntuu pelon kaltaiselta.
Kun vahvin siteeni ihmiskuntaan on poissa, tunnen pelkoa ja tunnen itseni
eristyneeksi, jota olenkin, koska minulla ei ole ketään läheistä enää.
Iäkkäänä minusta ei ole menemään mihinkään "kerhoihin" tapaamaan
ihmisiä eikä tapaamispaikkoja oikeastaan olekaan ikääntyneille muita
kuin seurakunnassa enkä koe sitäkään omakseni, koska olen pakana.
Minkälaisia tuntemuksia teillä muilla iäkkäillä yksinjääneillä on ja miten olette
selvinneet vai oletteko ?
Myös nuoremmat voivat jäädä liian yksin. Miten te olette selviytyneet ?
enää ketään. Mikä siihen voisi auttaa ? Suru tuntuu pelon kaltaiselta.
Kun vahvin siteeni ihmiskuntaan on poissa, tunnen pelkoa ja tunnen itseni
eristyneeksi, jota olenkin, koska minulla ei ole ketään läheistä enää.
Iäkkäänä minusta ei ole menemään mihinkään "kerhoihin" tapaamaan
ihmisiä eikä tapaamispaikkoja oikeastaan olekaan ikääntyneille muita
kuin seurakunnassa enkä koe sitäkään omakseni, koska olen pakana.
Minkälaisia tuntemuksia teillä muilla iäkkäillä yksinjääneillä on ja miten olette
selvinneet vai oletteko ?
Myös nuoremmat voivat jäädä liian yksin. Miten te olette selviytyneet ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kun minä puolison kuoltua jäin yksin, hankin kissan. Kissan kanssa en koskaan ole yksin. Kissa on tuonut elämääni myös ihmisystäviä.
Lisäksi tapaan ihmisiä ja juttelen ihmisten kanssa erilaisissa harrastuksissa ja ihan vaikka kotitaloni pihalla. Järjestöjä ja yhdistyksiä on joka lähtöön, sen kun vaan valitset.
Jos liikkumiskyky on tallella, yksinäisyys on oma valinta.
Olen eläkkeellä ja lievästi liikuntarajoitteinen muine oireineni ja vaivoineni,
jotka estävät sosiaalisen elämän. Kissaakaan en voi enää ottaa.
Joskus yksin on parempi kuin kaksin tai joukossa.
Yksin on ainakin vapaa tekemään, mitä haluaa. Minä nautin tästä vapaudesta!
Mitä vanha ja liikuntarajoitteinen "on vapaa tekemään" ?
Kyllä senioreille on tapaamispaikkoja ja toimintaa muuallakin kuin seurakunnissa.
Hei,
Tärkeä keskustelunaihe ja saitkin jo hyviä vinkkejä!
Kotoakin käsin voi olla tekemisissä ihmisten kanssa näin virtuaalisesti. Voi osallistua esimerkiksi reaaliaikaisiin ryhmächatteihin, joita netistä löytyy. Laitan vinkiksi tähän Tukinetin ryhmächatit, joita on joka arkipäivä.
Kaikki Tukinetin ryhmächatit ovat ohjattuja ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä. Käynnissä olevat ja seuraavaksi tulevat ryhmächatit näkyvät Tukinetin etusivulta. https://tukinet.fi/
Tukinetissä on myös useita keskusteluryhmiä, joissa voi keskustella muiden kanssa. Esim. Aikuisen elämää on yksi sellainen. https://tukinet.fi/fi/palvelut/aikuisen-elamaa
Tukinetistä löytyy myös monenlaisia henkilökohtaisen tuen palveluita, jos sellainen tuntuu tarpeelliselta.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Nämä virtuaaliryhmät on kyllä vihonviimeinen petos, kun kaivataan toista ihmistä ihan oikeasti.
En edes osaa mitä tsattia.
Kun ollaan parisuhteessa, ei saisi koskaan päästää tilannetta sellaiseksi, että puoliso on ainoa ihmissuhde.
Tiedän varmasti, että osa ihmisistä hyväksyy sen, että puoliso rajoittaa toisen elämää ja kieltää kaikki muut ihmiskontaktit. Kuoleman kohdatessa olet sitten aivan yksin, kun kuollut puoliso oli ainoa ihmissuhde ja hoiti kaikki asiat kodin ulkopuolelle ja kotonakin. Yksin, ilman puolisoa et kotoa lähtenyt mihinkään. Näitä on. Joku luulee tätä rakkaudeksi ja syväksi ihmissuhteeksi, mutta kyseessä on alistaminen.
Tätä on tietysti nyt liian myöhäistä sanoa, kun elämäsi ainoa ihminen on poissa. Mutta ehkä tätä lukee joku sellainenkin, jonka ainoa ihminen vielä elää. Muutakin elämää on oltava, sillä alistajasi jättää sinut ellet itse jätä häntä. Tämä on varmaa.
Voi olla muitakin ihmissuhteita, mutta kun läheisin lähtee tuntee itsensä
lohduttoman yksinäiseksi, ei häntä kukaan korvaa.
Iäkkäällä voi olla ystävätkin kuolleet.
Johan on taas ykssilmäinen johtopäätös !
Niinpä, minun ystävänikin ovat taivaassa. Minä olen yksin täällä maanpäällä
turhan panttina. Missään ei ole enää mieltä.
"alistajasi jättää sinut ellet itse jätä häntä. Tämä on varmaa"
Hyvänen aika mitä tekstiä ! Vai alistaja !!! Mistään sellaisesta ei ollut kysymys.
Maailman hyväsydämisin ihminen menehtyi.
Aika usein mustasukkaisuuttakin luullaan rakkaudeksi.
Jos edesmennyt puoliso oli ainoa ihmissuhde, niin mistä voi olla kyse?
Voi ola myös myös omaishoitajuudesta, jopa kahden ihmisen omaishoitajuudesta,
ettei ole aikaa eikä halua eikä tarvetta tuhlata aikaansa muihin.
Se on tuhlaamista silloin, kun rakkaasi tarvitsevat sinua.
Sinun ei kannata sitä miettiä, oletko jotenkin skitso ?
Yksisilmäisin taidat olla sinä itse!
Voi olla kyse syvästä rakkaudesta ja kiintymyksestä.
Pelko kuuluu suruun . Se on luonnollista, vaikka se vaikeuttaa mielentiloja
entisestään.
Miten kaiken voi saada hallintaan edes vähän ?
Syvään rakkauteen ja kiintymykseen ei kuulu sellainen, että ihmisellä on vain tämä yksi ainoa ihmissuhde.
Poisnukkunutta rakkainta ei tietenkään korvaa mikään, mutta onhan elämässä muutakin. Poisnukkunutta et saa takaisin vaikka kuinka surisit, itkisit ja potkisit, joten olisiko viisasta vähitellen suunnata katse siihen, mitä vielä on.
Älä viisastele, kun et tiedä ihmisten elämäntilanteista mitään.
Mitä muuta on 80 vuotiaalla liikuntarajoitteisella ?
Seuraava vaihe on hauta.
Pelko ja turvattomuus on minunkin seuralaiseni surun lisäksi.
Olen yrittänyt keksiä jotain asumismuotoa,
ettei tarvitsisi olla yksin, mutten löydä sopivaa.
Jos yksikin vanha ystäväni olisi elossa
ja yksin ehkä voisimme jakaa asunnon.
Se tuntuisi parhaalta ratkaisulta, mutta kun ei ole ketään.
En halua enkä pääsisikään vielä mihinkään palvelutaloon.