Erilaisuus on rikkaus, mutta parisuhdetta luodessa pitäisi kuulemma jotain rajaa olla. Mites teillä?
Joskus tuntuu hassulta, kun meillä on ukon kanssa erilaiset mielipiteet siitä mitä syödään, mitä katsotaan telkkarista, matkustetaanko kesällä, viitsiikö kauppaan lähteä enää puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ja nukutaanko kyljikkäin vai tarvitaanko tilaa. Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin harrastusten parissa, työn tärkeysasemassa, rahan kulutuksessa... ja kaikesta tästä huolimatta ei meillä riidellä.
Ikäeroakin riittää enemmän kuin laki sallii. Ja intressit on hyvin erilaiset. En sitten tiedä, mikä se on se juttu, että nuo saa jotenkin sopuisasti ahdettua yhteen arkeen, mutta niin se vain menee. Joskus on käynyt mielessä, että mitenkähän myöhemmin, kun elämä vaatii enemmän, taloudessa on lisää mielipiteitä (lapsia) ja rakkauskin on varmaan aikanaan koetuksella joka suhteessa.
Kerro oma tarinasi! Miten paljon ja miten kauan ihminen voi olla sopeutuvainen? Siis ilman, että se tuntuu uhraukselta.
Joskus tuntuu hassulta, kun meillä on ukon kanssa erilaiset mielipiteet siitä mitä syödään, mitä katsotaan telkkarista, matkustetaanko kesällä, viitsiikö kauppaan lähteä enää puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ja nukutaanko kyljikkäin vai tarvitaanko tilaa. Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin harrastusten parissa, työn tärkeysasemassa, rahan kulutuksessa... ja kaikesta tästä huolimatta ei meillä riidellä.
Ikäeroakin riittää enemmän kuin laki sallii. Ja intressit on hyvin erilaiset. En sitten tiedä, mikä se on se juttu, että nuo saa jotenkin sopuisasti ahdettua yhteen arkeen, mutta niin se vain menee. Joskus on käynyt mielessä, että mitenkähän myöhemmin, kun elämä vaatii enemmän, taloudessa on lisää mielipiteitä (lapsia) ja rakkauskin on varmaan aikanaan koetuksella joka suhteessa.
Kerro oma tarinasi! Miten paljon ja miten kauan ihminen voi olla sopeutuvainen? Siis ilman, että se tuntuu uhraukselta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itsellä pitkä suhde takana, jossa oltiin liiankin samanlaisia. Oli liian helppoa. äsken yritin suhdetta hemmon kanssa, joka oli liian erilainen. Itse tiedät mitä olet valmis "kestämään". Mutta kannattaa miettiä.....Jos haluat matkalle kesällä italiaan ja mies mökille, niin ei siitä helposti keskustella. Elämä on valintoja täynnä ja pitää miettiä kuinka tärkeitä tietyt asiat ovat sinulle. Itse päätin, että en pysty liian erilaisen hemmon kanssa seurustelemista jatkamaan...
Niin, tähän mennessä kyllä on tosiaan saatu nuo sovinnolla järjestettyä. Viisi vuotta oltu yhdessä, ja nyt vaikka tuo matkaesimerkki: Minä olen käynyt ulkomailla ilman ukkoa neljä kertaa seurustelumme aikana, plus sitten Tallinnan risteilyjä. Ja yhdessä olemme käyneet pari kertaa ja syksyksi on taas matka varattuna. Kummallekin järjestely sopii mainiosti. Mutta sitten joskus kun on niitä lapsia... =) Jaa-a, sen näkee sitten. Enkä minä ikääni aio matkustaa tällä rytmillä, matkustan nyt varastoon, että sitten voin myöhemmin sopeutua tasaisempaan kotielämään.
kaikki ole asenteesta kiinni? Olen huomannut, että erilaisuus ei sinänsä ole mikään ongelma, pikemminkin rikkaus. Erilaisuudesta tulee ongelma jos jompikumpi alkaa pitää omia ajatuksiaan ja toiveitaan tärkeämpänä kuin toisen.
Käytännössä kaikki sujuu, kun kumpikaan ei tee liikaa uhrauksia itselleen kaikkein tärkeimmistä asioista. Näin toimitaan silloinkin kun on lapsia. Esim. ulkomaille voi matkustaa kaikki halukkaat yhdessä tai vain osa halukkaista, samoin mökille (tai sitten kokonaan yksin!). Itse inhoan mökkeilyä, miehenikään ei siitä liioin pidä, mutta vanhin lapsemme rakastaa... Mies on käynyt siis hänen kanssaan mökillä. Jos joku lapsista haluaa kulttuuririentoihin niin minä vien hänet/heidät sinne. Mieheni taas kuskaa lapsia harrastuksiin.
Itselläni on vilkas sosiaalinen elämä. Tapaan ystäviäni aina jossain muualla kuin kotona. Käyn oopperassa ja heavymusiikkitapahtumissa... Tykkään myös tanssia (mieheni ei), joten käyn tanssimassa.
Työtoverini sanoi kerran kertoessani jotain melko tavallisena pitämääni asiaa perheestäni: "Teillä on sitten kummallinen perhe". Niin onkin :).
Mielestäni pitää olla yhteisiä asioita, joista tykätään ja ollaan samaa mieltä, mutta myös niitä asioita joista ollaan erimieltä! Olisi hyvin tylsää, jos kumppanisi olisi aina samaa mieltä kanssa ja pitäisi kaikista samoista asioista mistä sinä! Meillä on ainakin niin, että me tykätään hyvin pitkälle samanlaisista asioista esim. matkustelusta, veneilystä ja mökkeilystä, mutta esim. politiikassa kannatamme ihan eri puolueita! Ihmistä ei voi muuttaa sellaiseksi kuin hänen haluaisin olevan vaan jotkut asiat pitää vain niellä. Me emme edes riitele sellaisista asioista, joista tiedämme olevamme eri mieltä. Kaikilla saa olla omat mielipiteensä ja mieltymyksensä ja on parempi vain sanoa, että olen eri mieltä asiasta kuin sinä, mutta annetaan tämän asian olla! Siis, mielestäni ihmisillä saa olla eri mieltymyksiä, mutta niitä yhteisiäkin juttuja pitää löytyä!Etsi suhteestanne niitä juttuja jotka ovat teille niitä yhteisiä ja niitä, jotka pitävät teidät yhdessä, äläkä niitä jotka erottavat teidät toisistaan. Mihin sinä kumppanissasi rakastuit, jos teillä ei kerran ole mitään yhteistä?!
Voih, rakastuin moneenkin asiaan! Hän on huomaavainen, rehellinen, hauska, luotettava... jotenkin se vain kolahti alusta asti, yhdessä on mukava olla. Ainoa yhteinen harrasteemme on elokuvat. Mutta silti arki sujuu mainiosti, mies pelaa tietokonepeliään ja minä annan suukon matkalla ruoanlaittoon, minä luen kirjaani ja mies taas läpsäisee pyllyllä lähtiessään pyykinpesuun.
Eipä juu meillä tosiaan paljoa yhteistä... paitsi elämä?