Olen seurustellut yli viisi vuotta rakastamani ihmisen kanssa.. Aloitin todella nuorena, olin vain 17 -vuotias kun aloimme seurustella.
Nuoruuden huumassa tuli kännipäiten toilailtua "tuolla jossain katujen varsilla" muutamien poikien kanssa mutta ei todellakaan mitään Vakavaa.. Poikaystäväni tosin oli erimieltä ja hyvin sen ymmärrän, aiheutin turhaan pahaa mieltä. Muutama vuosi meni sitten hyvin, ei mitään. Olin uskollinen. Sitten erosimme.
Olimme muutaman kuukauden erossa, hän jätti minut.. Kunnes halusi minut takaisin. Tottakai menin.. Rakastamani miehen luo.
Ehdimme olla vain muutaman kuukauden yhdessä kun kännipäiten ajauduin eräänä tyttöporukka-iltana erään miehen luo yöksi. En ymmärrä miksi. En todellakaan. Hän ylisti minua, kertoi omista ongelmistaan.. Ja minä kuuntelin hymyillen. Olin todella päissäni ja jotenkin mies sai vieteltyä minut.
Aamulla minua oksetti. Oksensinkin, itkin.. Tärisin pahaa oloa. Muut luuli että krapula vain vaivasi, mutta tiesin.. Tiesin mitä olin tehnyt. Tästä alkoi helvetti. Syytin itseäni, en voinut peiliin katsoa. Tämä kaikki purkautui siten, että haukuin miestäni ja olin ilkeä. Vaikka itsessäni oli kaikki vika. En kertonut tapahtuneesta. En voinut satuttaa häntä niin pahasti, kärsin vain itse.
Nyt en halua muuta kuin olla rakastamani ihmisen kanssa.. Aina ja ikuisesti. Kadun syvästi tekoani enkä pystyisi enää ikinä samaan. En koskaan. Tiedän olevani niin huono ihminen ettei minulla ole oikeutta elää, mutta haluan hyvittää kaiken.. Haluan tehdä Hänen elämästään hyvän ja onnellisen. Se yksi yö, se ei merkinnyt mitään. Ei todellakaan. Jos vaan saisin sen pyyhittyä pois.. Mutta ei.
Nuoruuden huumassa tuli kännipäiten toilailtua "tuolla jossain katujen varsilla" muutamien poikien kanssa mutta ei todellakaan mitään Vakavaa.. Poikaystäväni tosin oli erimieltä ja hyvin sen ymmärrän, aiheutin turhaan pahaa mieltä. Muutama vuosi meni sitten hyvin, ei mitään. Olin uskollinen. Sitten erosimme.
Olimme muutaman kuukauden erossa, hän jätti minut.. Kunnes halusi minut takaisin. Tottakai menin.. Rakastamani miehen luo.
Ehdimme olla vain muutaman kuukauden yhdessä kun kännipäiten ajauduin eräänä tyttöporukka-iltana erään miehen luo yöksi. En ymmärrä miksi. En todellakaan. Hän ylisti minua, kertoi omista ongelmistaan.. Ja minä kuuntelin hymyillen. Olin todella päissäni ja jotenkin mies sai vieteltyä minut.
Aamulla minua oksetti. Oksensinkin, itkin.. Tärisin pahaa oloa. Muut luuli että krapula vain vaivasi, mutta tiesin.. Tiesin mitä olin tehnyt. Tästä alkoi helvetti. Syytin itseäni, en voinut peiliin katsoa. Tämä kaikki purkautui siten, että haukuin miestäni ja olin ilkeä. Vaikka itsessäni oli kaikki vika. En kertonut tapahtuneesta. En voinut satuttaa häntä niin pahasti, kärsin vain itse.
Nyt en halua muuta kuin olla rakastamani ihmisen kanssa.. Aina ja ikuisesti. Kadun syvästi tekoani enkä pystyisi enää ikinä samaan. En koskaan. Tiedän olevani niin huono ihminen ettei minulla ole oikeutta elää, mutta haluan hyvittää kaiken.. Haluan tehdä Hänen elämästään hyvän ja onnellisen. Se yksi yö, se ei merkinnyt mitään. Ei todellakaan. Jos vaan saisin sen pyyhittyä pois.. Mutta ei.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuule. Asia on nyt niin, että aikaa ei voi kelata taaksepäin. Tapahtunut mikä tapahtunut.
Et sä ole huono ihminen, et ollenkaan. Tämä on elämää, ei kukaan voi olla täydellinen, ei aina voi onnistua.
Tärkeintä on se että sä kadut. Tai ei, ei se ole tärkeintä. Tärkeintä on selvittää asia itsensä kanssa. Käsitellä, kysyä miksi tein sen. Hyväksyä että näin on tapahtunut. Antaa itselle anteeksi.
Älä jaksa enää syytellä ja haukkua itseäsi. Ihmisiä tässä vaan ollaan. Jokainen erehtyy, jokainen mokaa joskus...tärkeää on se, että virheistä voi oppia.
Iso hali ja voimia sulle.
Kiitos kauniista sanoista vaikka ne eivät kauheasti lohdutakaan.. En vain ymmärrä miten ihminen joskus voi olla niin tyhmä ettei onneaan tajua, ei vaikka se löisi nyrkillä silmään (outo vertaus mutta menköön).
Kauheinta onkin se, ettei varsinaista syytä tapahtuneelle ollut. Ehkä se johtui osaksi siitä, että kun kerran olin tullut jätetyksi ilman syytä, niin jotenkin takaraivossa oli ajatus että "ehkä hän jättää toistekin.. Eli antaa mennä". Nyt tietysti tajuan miten inhottavaa kaikki oli mutta itsepä olen tällä hetkellä siellä suon silmässä josta on erittäin, erittäin vaikeaa ryömiä ylös.
Ei kai sitä ihminen voi muuta kuin yrittää tulla paremmaksi ja viisaammaksi.
Sitten oppii kun ottaa vastuun teoistaan.
Keskustelehan miehesi kanssa, vaikka kuinka pelottaa. Tapahtunut mikä tapahtunut, et voi katua, mutta sun on otettava vastuu teoistasi.
taas nähdään! Jos mies pettää, hän on sovinistisika ja täyspaska, niin kuin kaikki muutkin miehet.
Kun nainen pettää, hän tekee vain virheen... niin kuin me kaikki joskus. ei vittu teijän kans..
Mikäli TIEDÄT että poikaystäväsi ei ole pettänyt sinua kertaakaan, homma menee näin.
Kerrot sille sanatarkasti TOTUUDEN. Miten juttu meni, miltä susta nyt tuntuu, mitä päässäsi on liikkunut sen jälkeen. Mikäli poikaystäväsi on ns "kunnon mies", sillä on oikeus tietää ja sinulla velvollisuus kertoa.
Se on ihan hänen päätettävissä mitä teille käy.
Mutta jos yrität salata sen, hän saa tietää sen jotain kautta joskus kuitenkin. Parisuhteen idea on täydellinen luottamus, sekä ystävyys. Jos poikaystäväsi on viimeinen kuka saa tietää, juttunne on sitten ohi.
..mutta niin hienoja asioita kuin rehellisyys ja totuus onkin, älä nyt mene toisenkin oloa pilaamaan kertomalla jalosti totuus. Riittää kyllä kun kärvennät itseäsi tuskissasi, asia menee ohi ja opit hyväksymään omat vikasi. Jos todella haluat tämän kaverin itselläsi pitää, kehoittaisin vakavasti harkitsemaan ryyppäämisen lopettamista jos et itseäsi kännissä hallitse.
Elämä satuttaa, mutta älä satuta takaisin!
toi valehtelu se on mikä satuttaa. kun kerralla kärsii tapahtuneen, se on paljon helpompaa kuin joutua noin härskisti vedätetyksi.
naurettava neuvo!
Mitä tilaa
Ihan oikein sulle! Helkkari toivon että jäät kiinni ja vähän äkkiä. Mitä pidemmälle vehtaat itserakkaudessasi, sitä korkeammalta mies putoaa.
Koita hyväksyä että sä oot se kusipää. Turhaan sä miehellesi kostat ja annat sen elää valheessa. Petetty menettää uskon kaikkeen kun sitä kusetetaan tolla tavalla mihin haet täältä lohtua. Mee ittees, tunnusta ja kärsi se mitä oot ansainnutkin.
Oot säälittävä kasa paskaa.
Eikö sulla ikinä ole tullu mieleen että pysy saatana erossa alkoholista jos pitää heti olla ku tukholman katutytöt?? Ei jumalauta mikä tollo. Jos pitää päissään hakata tai pettää, niin eiköhän siitä voi vetää sellaset johtopäätökset että pysy erossa siitä viinasta taukki.
Älytöntä itse säälissä/tuskassa rypemistä. Koita jatkaa normaalii elämää äläkä kerro miehelle asiasta jos haluat hänet pitää.
Aikamoista itserakkautta.
Et tule pärjäämään pidemmällä aikatähtäimellä elämässäsi. Oikein sulle. Ja toivottavaakin.
Oletko kenties patologinen valehtelija?
Itsesäälillä ja sortamisella ei kukaan tule pärjäämään elämässä. Lue kirjoitukses uusiks ja mieti sitten sitä itserakkautta.
sitä saa mitä tilaa ja silmä silmästä.
Muutaman vuosikymmen takainen vapaan rakkauden eli uskottomuuden ihanne on johtaneet siihen, että Suomessa on parisuhteissa länsimaisittain erittäin paljon uskottomuutta. Se tuhoaa monen hyvänkin parisuhteen. Jos ihminen menettää tämän vuoksi elämänkumppanin, hän ei välttämättä menetä syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tällöin hän menettää jotain, jota ei koskaan voi saada takaisin.
Uskottomuus aiheuttaa myös sekä oikeutettua että epäoikeutettua mustasukkaisuutta. Jatkuva uskottomuus on loukkaus ihmisarvoa kohtaan. Enkö minä ole sen arvoinen, että toinen voisi olla minulle uskollinen. Kun luottamus pettää, pettää myös perustus, jonka varaan voi rakentaa todellisen rakkauden. Ihminen joutuu tuuliajolle.
Uskottomuuden taustalla lienee usein tunnekuohuisten rakastumis- ja seksikokemusten etsiminen. Tämä on kuitenkin mitä suurinta itsekkyyttä. Ihminen ei etsi toisen ihmisen rakastamista vaan itselleen uutta kokemusta.
Oikeastaan tällaisten kokemusten etsintään voi verrata alkoholismiin ja huumeiden käyttämiseen. Kun todellinen rakkaus häviää, ihminen etsii itse asiassa usein korviketta huumeista ja alkoholista. Ihmistä ajaa itsekeskeinen nautinnon haku, ei rakkaus.
Tällä tiellä ei löydetä vaan kadotetaan rakkaus.
perheneuvoja Matti J. Kuronen (Ilta-Sanomat (9.3.2000):
Olen useasti itsestäni huomannut, että kaipaan kuulla olevani kaunis, kaipaan muutoksia ja uusia elämyksiä. Kaipuu on kova.
Sitten mietin miksi kaipaan, onhan minulla mies jonka kanssa asiat ovat suht mallillaan. Täydellistä suhdetta meillä ei ole, muttei yhtään pahakaan.
Välillä tulee mieleeni, että sairaalloisesti etsin ihastuksia, olen itsekäs kun haluan tuntea perhosten lentävän vatsassani. Mutta siihen olen sen jättänyt. En ole muuta kuin ihastunut.
Mutta tiedän, että jos suhteessamme vielä joku päivä menee todella huonosti, madaltuu kynnys pettämiselle.
Miih, ymmärrän sinua hyvin, enkä voi sanoa mikä sinun kohdallasi on paras vaihtoehto. Ehkä kuitenkin tärkein on se, että ensin on rehellinen itselleen ja sitten toiselle. Elämässä sinä tulet kuitenkin ensimmäisenä, eikä kumppani.
Muista se.
"Elämässä sinä tulet kuitenkin ensimmäisenä, eikä kumppani."
Aika sika sairaaksi!
Kohtele kuten haluat tulla kohdeltavaksi. MIKSI näin itsekeskeisiä sanoja!
No, voin vilpittömästi sanoa etten tunne itseäni kohtaan sitten minkäänlaista rakkautta. Kärsin keskivaikeasta masennuksesta (diagnoosi ja lääkket on) enkä siis todellakaan löydä itsestäni yhtään mitään hyvää. Siksi (luulisin) jonkun ulkopuolisen jutut minusta kuulostivat niin hyviltä.. Selvinpäin en tilanteeseen olisi KOSKAAN joutunut, en siis ikinä. Alkoholi on vain tekosyy mutta sen osuus tapahtuneesta huitelee takuulla jossain 90% tienoilla. Tiedän kyllä olevani liian huono ihminen, sitä nyt on turha sen enempää huudella. Kerroin vain miten elämä joskus menee niin erilailla kuin sitä kuvittelisi.
Elämä ei ole heitellyt vaan olet TEHNYT VIRHEEN.
Kyllä tänne taas tullaan suu vaahdossa haukkumaan kun joku on mokannut. Tuntuu siltä että nämä ihmiset jotka näitä lukee saa jotain hiivatin tyydytystä siitä et saa ite tuntee olevansa niin paljon parempia. "En mä vaan ikinä, säälittävää". Onhan se, mutta kun joidenkin elämässä asiat ei vain mene aina niin helvetin täydellisesti.
Kaikkein eniten suututtaa kun nämä moraalinvartijat tahtovat nähdä kaiken niin helvetin mustavalkoisena. Pieni esimerkki...Psykiatriassa pettäminen ei ole sairaus, se on oire.
Ja jos jollakin on jotain järkevää sanottavaa tähän niin antakaahan tulla.
Voimia aloittajalle :)
...tossa ylempänä nimimerkillä justaguy...
Olen samaa mieltä kanssasi. Miten hemmetissä täällä olevat ihmiset voivat katsoa asioita noin saatanan mustavalkoisesti? Luulevat varmaan itse olevansa joitain saatanan pyhimyksiä. Odottakoon vaan, että itse tulee joskus mokattua. Kuinkahan moni sitten "vetää itsensä hirteen" tai tekee jotain muuta täällä niin tasokkaana ratkaisuna ehdotettua. Menkää saatana ihmiset itteenne! Se, että on henkisesti sairas, ei ole tekosyy pettämiseen, mutta voi johtaa helpommin siihen.
Onko seksiriippuvuus oire?
Et ole huono ihminen. Älä sano, ettei sinulla ole oikeutta elää yhden tapahtuman takia, jolla ei edes ole mitään merkitystä. Epäröi myös lähteä tuolle "hyvittämis"-linjalle. Se ei ole puolisollesi eikä itsellesikään hyväksi pidemmällä tähtäimellä.
Sulle pitää kehitellä joku oma mesta missä voit ajaa ihmiset synnin polulle ja silitellä päätä että kyllä se siitä. Jos ei puoliso ekalla kerralla tykännyt niin kyllä se siihen tottuu.
että tämä yksittäinen rikkomus hajottaa tämän miehen elämän pirstaleiksi. Kun toinen vaihtoehto jossa asiaa ei hänelle kerrota on se että nainen huonossa omassatunnossaan pitää miestä kuin kukkaa kämmenellä ja miehllä on hyvä olo. Kannattaisi miettiä kertooko, mielestäni paras olisi vaieta ja hyvittää teko muuten.
Kun jää kiinni käy huonosi!
Jää vaikka sitten kiinni kun erotaan ja pitää loukata toista mahdollisimman pahasti että itseä helpottaa. Sitten huudellaan että nussinpa muuten faijaasi. Aattelin etten kerro ettei tuntus niin pahalta. Murhia siitä suntuu ja pelkkiä ihmiskuoria.
ehkä olisi heti paras kertoa ja erota. Minä kun en ole eronnut kuin kerran eikä minun erossani loukattu tuolla tavoin minua enkä minä häntä vaikka sainkin tietää että miehellä oli viisi vuotta ollut toinen nainen. Joten ei minun ex-miehelleni käynyt ainakaan huonosti. Hyvin kävi ja olemme hyviä ystäviä näin 10 vuoden jälkeen. Vieläkin pidämme yhteyttä koska meillä tietysti on yhteinen tytär vaikkakin jo 30 v. No se oli minun eroni, erilainen kuin muiden.
Kertokaa heti ja unohtakaa itserakkaus. Ei voi toisen puolesta päättää mitä hän kestää.
Eläkää nyt perkele rehellisesti ja suoraselkäisesti ja kantakaa omat ristinne rehellisesti. Kaikki tehdään virheitä, on ne millasia tahansa, ja ne pitää osata tunnustaa. Sosiopaattista on salata asioita toiselta.