Tarraetiketti

Minua kiellettiin lapsena liimaamasta tarroja seiniin tai huonekaluihin. En sitten liimannut niitä kiellettyihin paikkoihin. En koskaan.

Sitä vasten tuntuu oudolta, että tietotyöläiset liimaava tarroja läppäreihinsä.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000012027109.html

Öh. Tuntuisi ikävältä ostaa mitään sellaiselta firmalta, jonka myyntiedustajalla olisi tarroja läppärissään. 🥶

Mutta rakastin lapsena tarroja! 😍 Kaikenlaiset tarrat olivat ihania, jopa mainostarrat, mutta ehdottomia suosikkejani olivat pulleat tarrat. (Ne oli täytetty ohuella vaahtomuovikerroksella. Uteliaisuuksissani leikkasin joskus jonkin paksun tarran auki ja katsoin mistä paksuus ja pehmeys tulee). Mahtavaa oli, jos paksussa tarrassa oli jotain kimaltavaa. Vielä enemmän plussaa tuli siitä, jos tarrassa oli liikkuvat silmät. 👀 Toinen suosikkini olivat ns. samettipintaiset tarrat.

En tiedä oliko maailmassa mitään niin ihanaa kuin tarrat. No, ehkä Barbiet olivat yhtä ihania, jos asuissa oli jotain vaaleanpunaista ja kimaltavaa. Mutta tarrojen huokeuden vuoksi niitä oli mukavampi pyytää äidiltä kuin Barbie-nukkeja.

No, tunnustetaan nyt sitten tämäkin. Jos mieheni lähtee paljon ennen minua töihin, kirjoitan hänelle joskus aamuksi käsin lyhyen kirjeen. Ja melko poikkeuksetta... Niissä on tarroja. 🤭 (En tiedä mistä sellaisia talouteeni aina välillä ilmestyy. En ainakaan tunnusta, että minun toimestani.)

Läppärieni kansissa ei ole tarroja! Terveisiä äidille.

🦄