ollan oltu avomieheni kanssa 4 vuotta yhdessä. tällä aikaa on siunaantunut 2 elämääkin ihanempaa lasta, molemmat ovat siis aika pieniä.
jo kun toista kävin odottamaan alkoi suhde oudosti rakoilla, mutta jatkettiin arkea normaaliin tapaan. vauva syntyi n.puoli vuotta sitten jolloin ongelmat kasaantuivat. mies oli kuin paskan syönyt joka päivä ja perhe-elämä tuntui ahdistavalta. aina piti päästä kavereille kahville ym töiden jälkeen. olin poikki silloin.
no, keväällä alkoi taas menemmään paremmin kunnes mies jäi kiinni että oli tehnyt itsestään treffi-ilmoituksen kuvan kanssa. ei hän siinä vaan vahingossakaan kertonut että hänellä lapsia on tai saatika nainen.
se satutti enemmän kun uskoinkaan, en voinut tajuta miten hän pystyi tekemään niin. väitti ette koskaan ollut tavannut ketään, jutellut vain puhelimessa.
no, saimme asian sovittua, joksen koskaan enään luottanut 100% häneen.
monesti kuin epäilin sanoi minua luulosairaaksi, mutta eilen sain hänen puhelmen näppäimet auki ja luin viestin.
arvasin että se on naiselta ja laitoin takaisin niin kuin mieheni olisi voinut vastata. sieltä alkoi tulemaan tekstiä et tullut eilen vaikka lupasit.. ja käytä mieleikuvitusta mitä voitais tehdä ym.
yritin omasta numerositani soittaa ei vastannut ja hetken päästä mieheni ja puhelimeen vastasi pirteän naisääni nimellänsä. suljin puhelimen.
menin kysymään mieheltä kuka tämä on ja näin kun hän säikähti että oli jäänyt kiinni. sanoi että työkaveri, mutta erui puheensa kun kerroin mitä tämä nainen oli tekstannut.
en tiedä kauan ovat tavanneet, nainen väittää että yli vuoden ja sillä aikaa mies siis pettänyt ja mieheni että vain 2kk ja mitään suutelua kummepaa ei ole tapahtunut..
olen todella väsynyt tähän ainaiseen epäilyyn ja kun sama näyttää jatkuvan. mitä vittua olen tehnyt että olen ansainnut tälläistä itsellesi ja perheelleni? en mitään!!! hoidan kotia, laitan ruokaa, pesen pyykkiä ja lapset siinä sivussa ja mikään ei kelpaa..
jo viimeksi hän vannoi ettei enään ikinä, uskoin mutten enään.
taidan pakata tavarat ja ottaa jo itseni takia etäisyyttä. toki lapet varmaan kärsii, mutta enemmän jos äiti kanssa.
mitä ajatuksia/ mielipiteitä teissä herättää? teenkö oikein jos en enään hänen sanaan luota ettei enään koskaan. niin hän viimeksikin sanoi.. :(
jo kun toista kävin odottamaan alkoi suhde oudosti rakoilla, mutta jatkettiin arkea normaaliin tapaan. vauva syntyi n.puoli vuotta sitten jolloin ongelmat kasaantuivat. mies oli kuin paskan syönyt joka päivä ja perhe-elämä tuntui ahdistavalta. aina piti päästä kavereille kahville ym töiden jälkeen. olin poikki silloin.
no, keväällä alkoi taas menemmään paremmin kunnes mies jäi kiinni että oli tehnyt itsestään treffi-ilmoituksen kuvan kanssa. ei hän siinä vaan vahingossakaan kertonut että hänellä lapsia on tai saatika nainen.
se satutti enemmän kun uskoinkaan, en voinut tajuta miten hän pystyi tekemään niin. väitti ette koskaan ollut tavannut ketään, jutellut vain puhelimessa.
no, saimme asian sovittua, joksen koskaan enään luottanut 100% häneen.
monesti kuin epäilin sanoi minua luulosairaaksi, mutta eilen sain hänen puhelmen näppäimet auki ja luin viestin.
arvasin että se on naiselta ja laitoin takaisin niin kuin mieheni olisi voinut vastata. sieltä alkoi tulemaan tekstiä et tullut eilen vaikka lupasit.. ja käytä mieleikuvitusta mitä voitais tehdä ym.
yritin omasta numerositani soittaa ei vastannut ja hetken päästä mieheni ja puhelimeen vastasi pirteän naisääni nimellänsä. suljin puhelimen.
menin kysymään mieheltä kuka tämä on ja näin kun hän säikähti että oli jäänyt kiinni. sanoi että työkaveri, mutta erui puheensa kun kerroin mitä tämä nainen oli tekstannut.
en tiedä kauan ovat tavanneet, nainen väittää että yli vuoden ja sillä aikaa mies siis pettänyt ja mieheni että vain 2kk ja mitään suutelua kummepaa ei ole tapahtunut..
olen todella väsynyt tähän ainaiseen epäilyyn ja kun sama näyttää jatkuvan. mitä vittua olen tehnyt että olen ansainnut tälläistä itsellesi ja perheelleni? en mitään!!! hoidan kotia, laitan ruokaa, pesen pyykkiä ja lapset siinä sivussa ja mikään ei kelpaa..
jo viimeksi hän vannoi ettei enään ikinä, uskoin mutten enään.
taidan pakata tavarat ja ottaa jo itseni takia etäisyyttä. toki lapet varmaan kärsii, mutta enemmän jos äiti kanssa.
mitä ajatuksia/ mielipiteitä teissä herättää? teenkö oikein jos en enään hänen sanaan luota ettei enään koskaan. niin hän viimeksikin sanoi.. :(
Vastaukset 15
Vanhimmat
LAITAT TUOLLASEN KUVITUKSEN HETI PIHALLE!!! Itse en katselis enää sekuntiakaan...
Ei tuossa tilanteessa sinun ja lasten tartte kotoanne mihinkään lähteä, pakkaat sen paskiaisen putkikassin valmiiks ja heität hammasharjan kanssa rappusille oottamaan! HYI HELVETTI MIKÄ SIKA, PISTÄÄ OIKEEN VIHAKS SUN PUOLESTA!!! Koita kestää, JAKSAMISIA!
uhraa itseäsi lasten takia.
Ei ne lapset silloinkaan hyvin voi jos sulla on paha olla.
Jos pettää sua niin paiskaa pihalle.Kuulostaa ehkä tylyltä mutta jos miehellä on kollikissan moraali niin ei se siitä muutu.
Olin töissä sellaisessa taloudessa missä isäntä ramppasi naisissa työmatkoillaan.Minä sitten postia jouduin seulomaan ettei lapsille joista olin vastuussa tullut Aku Ankan välistä vastaan isukille osoitettuja sydänkortteja joissa lemmitty kyseli miksi ei enää valloitus vastaa puhelimeen.
Puhelimeen vastailin ja otin soittopyyntöjä,ahdisti kyllä sen perheen äidin puolesta.Tiesi osan ukkonsa juoksuista ja kosti tahollaan.Aika sairas asuinympäristö kasvaville lapsille.
itsesi kiusaaminen.Mies ei tuosta tule muuttumaan ja miksi sinun pitäisi kestää ja kärsiä siitä ettei mies pysty pitämään housujaan jalassaan.
nyt täytyy kyllä jo sanoa että älä anna anteeksi,miehesi ei sitä ole ansainnut.Sano että pakkaa kamansa ja lähtee,sano myös että katsoo lapsiaan silmiin ja miettii mitä tuli tehtyä,koska kyllähän sitä tavllaan omat lapsetkin tuossa pettää...Sinulle oikeen kovasti voimia,nyt ajattele vain itseäsi ja omaa elämääsi,uskoisitko että se voisi olla parempaa ilman tuollaista äijää....?
...mitä mies sanoo, tai väittää, hän valehtelee!
Niin usein kun mies on pettänyt, ei se hänestä itsestään ole yhtään väärin, eikä omatunto edes soimaa. Miehellä sellaista kun ei taida edes olla, jos menee toisen naisen kanssa, ja varsinkin kun on vielä yhdessä lapset.
Lapset kärsivät siitä tilanteesta siinä missä sinä itse. He vaistoovat myöhemmin ettei kaikki ole kunnossa.
Omassa lapsuudessani kävi näin, ja tiedän siis mistä puhun,sillä isäni petti äitiäni, ja seurauksena oli että äitini sairastui mieleltään (masennus, ahdistus,paniikkihäiriö,huono itsetunto, jne). Ei pettäminen lopu, ja jos loppuukin niin on parempi ihmetellä!
Miehen käytös on ei-anteeksiannettavaa JOS hän on jo pettänyt.
Mutta jos ei ole mennyt vielä sänkyyn, on ehkä suhteenne pelastettavissa?
Mieti, millaisessa suhteessa haluat elää, ja millaisen elämän haluat lapsillesi antaa/luoda, millainen tulee heidän kotinne olemaan jos jatkat miehesi kanssa, millainen se olisi ilman miestä!
Nämä asiat ovat ratkaistavissa, oikaesti.
Meidän äiti otti eron, isä jatkoi yksinään. Eipä tarvinnut enää pelätä koska se tapahtuu jälleen... tuleeko kotiin yms.
Kyllä te pikkutytöt olette niin kovin sinisilmäisiä miestenne suhteen. Ja hölmöjä.
Jos pettää, pidätte kuitenkin miehen.
Mutta ne jotka ovat saaneet kunnollisen miehen, joka ei petä, niin te epäilette ja olette mustasukkaisia.
Kai se on sitä, että naisten lehdet ovat täynnä näitä seikkailusuhteita - ja tekin haluaisitte sellaisen. On jännittävää kun saa elää helvetissä. Lapsia rakastava ja hyvä aviomies taas on tylsä?
Kuullostaapa tutulta, vuosi sitten elin juuri samanlaisessa tilanteessa, meillä tosin oli vain yksi lapsi. Ensimmäisen kerran sain miehen kiinni jo lastamme odottaessani, ei mitään tekstiviestisuhteita kummempaa, mutta kyllä se loukkasi. Mies kielsi kerta toisensa jälkeen kaiken vaikka keskustelin asiasta myös näiden "toisten naisten" kanssa...ilmeisesti luotti siihen, etten voi lähteä, koska meillä on lapsikin ja kaikkea. Kun olin laskenut päässäni näitä vieraiden naisten nimiä olevan seitsemän ja luultavasti en edes kaikkia koskaan saanut tietää niin lähdin enkä ole katunut. Välillä säälin häntä, mutta silloin on ajateltava kylmästi, ettei sitä sääliä minullekaan tullut silloin kun minulla oli paha olla ja kaikki muu kiinnosti perhettä enemmän! Loppujenlopuksi tilanne meni siihen, että päiväni kohokohtia oli kytätä toisen puhelinta (mikä oli aina kotona ollessa kiinni) ja kuulustella häntä menemisistä ja tulemisista (valehteli saunailloista tms..). Itse meinasin tulla oikeasti hulluksi näin jälkeenpäin ajateltuna ja myöhemmin tajusin, ettei se lapsikaan hyvin voi jos äiti on tuollaisessa mielentilassa koko ajan. Nykyisin asun lapseni kanssa, tapailen erästä miestä ja olen onnellinen, enää ei tarvitse energiaa työntää turhaan epäilyyn ja mielessä on vaan se, että miksi en tajunnut aiemmin? Vähän aikaa sitten olisi takaisin halunnut mutta enää en siihen helvettiin lähde ikinä, ennemmin olen vaikka yksin koko loppuelämän. Tee siis ratkaisu äkkiä, ala nauttia elämästä ja arvostamaan itseäsi!!!
pelkkää suutelua!!ei varmasti.ja treffi-ilmoitus!!!pakkaaa kamasi tai miehen.ei tosta tule mitään.kuolet vatsakipuun ,kadotat ilon.lapset pärjäävät loistavasti vaikka isä asuisikin muualla.ei ne siitä oikeesti kärsi.ei ainakaan meillä.se on itsestäänselvää että äiti ja lapset asuvat yhdessä-siis meillä.eikä sun tarvi ajatella että olisit loppuelämän yksin-ei sekään pidä paikkaansa.ota elämä haltuun.ole rohkea.elää voi niin monella tapaa.pääasia että voi hyvin,on iloa ja tavallista arkea.tollasella miehellä et tee mitään.oikeesti.se valehtelee.ole rohkea.voimia.
painaa asiaa villaisella. Et sinä eikä lapsesi tarvitse tuollaista keskenkasvuista nuljaketta pilaamaan elämäänne. Inhottaa ajatuskin, että hyypiö vikittelee naisia teillä kotona tietokoneen ääressä. Se on ihan sama kuin toisi naisia kotiin.
Ei ansaitse sinua eikä lapsia. Heitä ulos ja anna sen hukkua sinne virtuaaliseksin maailmaan. Eiköhän opi arvostamaan oikeata elämää joskus.
Meillä yhdessäeloa jo toistakymmentä vuotta. tänä aikana mies on pettänyt ja jäänyt kiinni monelaisista asioista: puhelinseksistä maksullisilla linjoilla (jäi kiinni kun lasku meni yli äyräiden), puhelinseksistä elävän naisen kanssa, maksullisista naisista, seksistä ex-vaimonsa kanssa.
Meillä on yhteinen lapsi. Olen jäänyt, mutta paljon se särkee. En ole koskaan ollut mustasukkaista tyyppiä, olen itse ollut uskollinen. Ulkonäkökään ei ole ihan kamala, lisäksi olen roimasti (!) miestäni nuorempi. Koskaan en ole ymmärtänyt miksi mieheni on niin tehnyt, eikä selitystä ole tullut ja aina hän on vannonut ettei enää petä, pari vuotta kun on mennyt niin NAPS.
Itse teet päätöksesi. Lähdetkö vai jäätkö. En tiedä kohdallasi kumpi ratkaisu on parempi. Toisaalta ihme voi tapahtua ja miehesi voi ymmärtää perheen arvon, mutta sitä ei kukaan tiedä. jos epävarmuus pelottaa, lähde, sillä mielenterveytesi voi olla vaarassa. Pelon kanssa eläminen voi kiduttaa. Toisaalta, voit listata plussat ja miinukset, katso kumpia on enemmän, jos et osaa päättää. Heti tunteen palossa on turha ryntäillä karkuun, voi kaduttaa ja sinä aikana voi tapahtua vielä pahempaa.
Itse tein päätöksen,listasin plussat ja miinukset, plussat voitti, päätin että elän vuosi kerrallaan, en odota mitään en vaadi mitään, mutta jos tuntuu pahalta, lähden. Me olemme hyvissä väleissä, oikeastaan ystäviä enemmän kuin pariskunta, sekin riittää.
Viime aikoina on taas tullut tehokkaasti todistettua, että miehet ne varsinaisia elukoita onkin! Lähipiirissä ja julkisuudessa näkyy näitä possuja, jotka eivät ota vastuuta mistään. Ehdottaisin,että soittaisit kaikille miehesi panoille ja kertoisit,kuinka asiat ovat...
Ei se mies sitä pettämistä lopeta- pitää sua varalla, koska tarvitsee paidanpesijän ja ruoanlaittajan...
Kaikilla meillä on kynnyksemme, jolloin riittää toisen tekemiset ja on aika lähteä. Toivoin viime keväänä että joku olisi sanonut minulle vastauksen samaan kysymykseen kuin sinä. Vaimoni ei mennyt noin pitkälle kuin miehesi, mutta kuitenkin ja tämä oli jo toinen kerta jolloin hän petti minun luottamukseni. Ennen pidin asioita ehdottomina että olisin lopettanut suhteen siihen mutta en enää, tein kyllä hänelle että kolmatta kertaa ei tule.. Sanoin että vaikka sydämeni särkyy niin minä lähden, välillä nytkin pohdin pystynkö siihen.Aion pakottaa itseni siihen anteeksi annolla on rajansa. Kaiken kaikkiaan sinun tulee itse päättää mikä on sinun rajasi voi olla että miehesi kärsii jos jonkinlaisesta mielenhäiriöstä, ( vaimollani oli masennus).Minä haluan taistella parisuhteeni puolesta mutta en aio tyytyä vale rakkauteen. Toivon että saat tästä jotain... Voimia jatkoon...
minä yritin kymmenen vuotta.ajattelin että taistelen parisuhteeni puolesta ja se on tärkeää.mutta toinen meni vain syvemmälle ja lopulta ymmärsin etten voi häntä auttaajos hän ei itse ymmärrä missä menee,mitä tekee.päätin pelastaa itseni ja lapseni.kauheaa on elää surun ja pelon ja jännityksen kanssa.nyt on hyvin.
Heippa,
miehesi on petturi, eikä sitä voi muuksi muuttaa. Miksikö hän käyttäytyy sitten tuolla tavoin?
-Syy miksi ihminen lähtee hakemaan toista ihmistä elämään, tulee sisimmästä. Hän ei enää saa parisuhteestanne sitä mitä HÄN haluaa. Usein tämä tapahtuu kun suhteeseen tulee lapsia. Miehet kokevat jäävänsä perheestä ulkopuolelle kun äidin ajatukset täyttävät mielen lapsillaan.
Se mitä hän tekee, on väärin. Se on itsekästä oman edun ajamista sinun selkäsi takana. Hän osoittaa käytöksellään kyvyttömyytensä kommunikoida kanssasi. HÄnen kykynsä oikeasti rakastaa sinua ja perhettäsi on vajavainen. TIedän että se kuulostaa pahalta, mutta asia on niin, ettee tällaisia asioita mennä todellakaan tekemään, jos toista ihmistä ja perhettään rakastaa täydestä sydämestään.
Vain yksin sinä teet ratkaisut tilanteen suhteen. Pistätkö miehen pihalle? Vai annatko hänelle taas mahdollisuuden?
Olen sitä mieltä että elämä pitää elää niin onnellisesti kuin pystyy, ihan jokainen päivä. Voithan elämää koittaa elää miehesi kanssa, mutta tuletko siitä loppu viimeksi koskaan onnelliseksi enää? Onko se onnea että joudut epäilemään häntä hänen vajavaisuudestaan keskustella? Eihän hän ole edes antanut sinulle mahdollisuutta korjata (hänen suhteessa kokemiaan puutteita). Hän on vain itsekkäästi tehnyt omat elämän suunnitelmat ja elänyt kaksoiselämää...
Ansaitset paljon parempaa, sellaista miestä, joka etsii sinua jossain täällä maailmalla parasta aikaa...se "oikea". Ei sielunkumppanit tee toisillee mitään noin julmaa kun tämä nykyinen miehesi...
Mietit varmaan lastenne etua.. Useat huonossa parisuhteessa elävät perustelevat yhdessäoloaan sillä, että "täytyyhän lapsilla isä olla".. tai "lasten takia tässä.." Ei se ole mikään peruste. Lapsesi kyllä aistivat että suhteenne ei ole kunnossa. Ja pahinta mitä heille voit antaa, on opettaa heille parisuhteesta mallin, joka ei toimi. Tulevaisuudessa he suurimmalla todennäköisyydellä jatkavat "opettamaanne mallia" ja valitsevat elämäänsä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on huono elää. Ja tämä pahaolo jatkuu sukupolvelta toiselle..
Tiedän, tyhjän päälle on vaikeaa ja epämiellyttävää hypätä, mutta voin vakuuttaa että sinä selviät siitä yhdessä lastesi kanssa.
Kovasti toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää ja suuresti voimia kestää kriisinne ja pohdintosi asiasta. Teitpä sinä minkä ratkaisun tahansa, olen varma että selviät. Mutta soisin kovasti sinun valitsevan elämääsi pettymisen sijasta onnellisuuden..
En nyt jaksa lukea muita vastauksia.. Tässä minun mielipiteeni.
Oletko miettinyt mitä haluat elämältä? Mitä siedät ja mitä voit antaa anteeksi? Entä mitä et voi? Toimiiko suhde ilman luottamusta? Onko suhteessa aitoa rakkautta jos toinen jättää treffi-ilmoituksia, on petollinen jne?
Ansaitset parempaa! Vaikken sinua tunne, tiedän että olisit onnellisempi omillasi lasten kanssa.
Arvosta itseäsi nainen!!!