Olen huomannut, että pitkät ystävyyssuhteeni ovat alkaneet hiipumaan. Olen vuosien varrella pyytänyt mukaan konsertteihin tai kahville. Joskus on tehty kävelylenkki. Joku aika sitten päätin, että en ala ehdottamaan mitään. Katson, ottaako joku minuun päin yhteyttä. Siitä on jonkin aikaa kulunut. Enpä taida ottaa yhteyttä. Jos minut tytstin unohdetaan, niin täytyy keksiä muuta sisältöä elämään.
Hiipuvat ystävyyssuhteet
Anonyymi-ap
28418
4Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Pussaisitko mihinKohtaan?
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- Millaisen suhteenOlisit halunnut kaivattusi kanssa
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Mistä pastori Aittakumpu sai rohkeutta avioeroonJa puolueen vaihtoon? Ja Puhoksen retkelle?
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ketään ei kiinnosta 🥱
Tuttua. Ikä tuo muutoksia, eikä aina jaksaisi pitää yhteyttä. Etenkin kun vaikkapa soittaessa saa vain yksipuolisesti kuunnella, eikä vastavuoroisuutta ole.
Itse olen alkanut vähentää yhteydenpitoa, mutta yritän silti edes jotenkin säilyttää vanhat ystävät.
Plus, että elämäntilanteet vievät niin paljon aikaa ja voimia, ettei vaan jaksa.
Miks naisilla on kaikki niin vaikeaa?
🙆🏻♂️
Mikä ihmeen KAIKKI on vaikeaa? Höpö höpö!
Kun ovat yksinkertaisia
Semmoista se on
Ainakin heiltä tuli pari tekstaria, joissa toivotettiin hyvää juhannusta. Eivät sentään ole kokonaan unohtaneet. ☺️
Kaisa lymi, väärä ystävä. Kuuntele🧡 ei tuollaiset ystävät ole ystävyyden arvoisia, ei vaikka kuin hyväsydämminen heitä kohtaan olisit. On rohkeutta sellaisesta itsensä irti repäistä.🤷♀️
En ala kertomaan itsestäni tai kavereista enempää, mutta on ollut aika monta netti kaveria, joiden kanssa oli ihan virtuaalisia kaveruuksia. Toinen saattoi olla alunperin perheellinen tai yksinoleva. Kun elämässä tapahtuu muutoksia, niin kaveruus jää. Puhelinnimerotkin häviää ajan myötä joko uusien puhelimien myötä tai ne hävitetään muuten. Itse olen myös laittanut aika tiukat suojaukset ulkopuolisten näkemisiin facebookissa. Mutta tätä tämä elämä on. En tiedä olenko ainoa jolle kuitenkin joskus tulee mieleen joku aiemmin virtuaalisesti ollu ihminen ne jutut sieltä ajan saatosta. Joskus tutkii niitä numrohaussa tai jopa facessa, mutta en ala kaivelemaan sen enempää. Jos sovitaan, että pidetään yhteyksiä, niin se on hänen juttu jonka elämä on muuttunut enemmän.
Jotkut vain esittää, että sais urkittua toisen asioita
Sairasta hupia
Juurikin tämä
Jos maksat ja tarjoat kaiken nii kavereit löytyy
Ei se ehkä noin ole. Käännetään setuppi toisinpäin, jos joku ihminen lupaa kuun taivaalta, niin menisitkö messiin. Se on helvetin hankala mennä valmiiseenkaan pöytään. Mieti sitä sinulle katettua pöytää kun sukset menee sekaisin. Persaukinen ihminen on kevyt höyhen räntäsateessa.
Helppoa kun on vain facekavereita joiden kanssa ei edes tapaa missään kun niin erilaiset menot ja elämät.
Minulla vanhoja kavereita facessa, eikä me olla sielläkään juteltu vuosiin. Pari tykkäystä ollaan laitettu puolin ja toisin joihinkin postauksiin.
Itse tein saman aikoinaan. Harvoin on puhelin soinut sen jälkeen ja vielä harvemmin, kun yksi kaveri pyysi hitsaamaan autoaan ja kieltäydyin vedoten menoihin. Itse asiassa ei kiinnostanut hitsailla, eikä menoja ollut.
Nykyäänkin, jos joku soittaa hän pyytää kylään työkalujen kanssa ja tiedän, kun enää ei jaksa autella, loppuu nekin pyynnöt.
Olen täysin samassa tilanteessa...jos haluat keskustella lisää ota yhteyttä Best regard JTL
Aina ne ajan kanssa hiipuu tärkeysjärjestys elämässä on muilta osin muuttuva paitsi omien lasten mulla ainakin
Se ei ole ystävyyttä jos aina jättää jonkun ns. syrjään
Oma ystäväni ei ole vuosiin ottanut oma-alotteisesti yhteyttä. Aina kun soitan/tekstaan hän on valmis tapaamissen ja meillä riittää tarinointia. Nyt katsoin mitä tapahtuu jos en tekisikään aloitetta. ei ole tapahtunut mitää, ei hiiren hiiskausta.
Ehkä en ole osannut olla oikeanlainen ystävä , ehkä kateus on nostanut päätään, ehkä liikaa huolia joita ei halua jakaa, ehkä, ehkä ehkä. Ehkä en koskaan saa tietää.
Taitaa olla parasta unohtaa tuo ystävä, kuten hänkin on unohtanut minut. Ja mennä eteenpäin.
Niin kauan kun yhteydenpito oli mun varassa oli kavereita, mutta kun harvensin ensin yhteydenpitoa niin huomasinkin että edelleenkään kukaan ei ota yhteyttä minuun ja kysy mitä kuuluu, joten lopulta lopetin kokonaan soittelut ja viestittelyt. Miksi enää vaivautua kun ei ketään kiinnosta.
Ei sellainen ole kaveri saati ystävä. Antaa mennä menojaan.
Mun sosiaalinen elämäni loppui kun kyllästyin siihen että kaikilla oli olevinaan mielenterveyshäiriöitä. Hirveetä rypemistä ja vellomista ja mitä ihmeellisimpiä "oireita". Havahduin joskus siihen että koko sosiaalinen elämäni koostui ihmisistä joiden kanssa oleminen oli käytännössä heidän mielenterveysoireiluidensa armoilla elämistä. Suurin osa niistä oli ilmeisen liioiteltuja ja keksittyjä. Ja heillä oli tapana kuitata kaikki omat perseilynsä diagnooseillaan.
Olen LOPEN KYLLÄSTYNYT ihmisten traumapuheeseen ja mielenterveysoireiluiden performointiin. Koko ajan pitää kuunnella ihmisen traumahistorioita ja katsella heidän "oireiluitaan" johon yleensä liittyy aina lääkkeiden käyttö.
Siivosin elämäni lopulta kaikista elämäntapaoireilijoista ja jäin käytännössä yksin. Tajusin etten oikeastaan edes pidä niistä ihmisistä jotka olivat sosiaalinen verkostoni. Nyt on jäljellä enää pari "oireilevaa" perheenjäsentä.
Omassakin elämässä on ollut vaikka mitä paskaa. Sisko teki itsemurhan ja isä kuoli aivosyöpään, lapsuudessa koin seksuaalsita ahdistelua ja vaikka mitä kauheaa tapahtunut. En ole koskaan ajatellut niin että tämän vuoksi on ryhdyttävä elämäntapamielenterveyshäiriöiseksi ja velvoittaa koko sosiaalinen verkosto ystävät ja sukulaiset kestämään jotain keksittyjä oireita ja ikuista henkistä ahdistusta. Ihmisillä tuntuu olevan kilpailu siitä kenellä on ollut traagisin elämän historia ja kuka oireilee tykimmin.
Onko ystävilläsi taloudellisia ongelmia? Ihmiset ovat yhä köyhempiä Suomessa. Monille se tarkoittaa ettei voi osallistua kekkereihin, lähteä kahville tai konserttiin. Monet eivät välttämättä kehtaa kertoa syytä kieltäytymiselle koska köyhyyteen liittyy vielä niin suuri stigma Suomessa, maailman "onnellisimmassa" maassa jossa jokainen on oman onnensa seppä josta seuraa että jos olet köyhä se on oma vika.
Onhan se noinkin. Itse olen alle köyhyysrajan elävä eläkeläinen ja ilman ystäviä juurikin siksi kun mulla ei ole varaa joka viikko lähteä tapahtumiin mitkä maksaa. Sit mua moititaan siitä että mulla on kuitenkin varaa muutaman kerran vuodessa tehdä pieni irtiotto kotinurkista esim risteilylle tai yön yli toiseen kaupunkiin hotelliin tms. No , ne irtiottorahat saan säästettyä just siitä kun en joka viikko käy maksullisissa tapahtumissa kuten teatterit, elokuvat, konsertit, tanssit yms ja ne päivittäiset kahvitkin juon kotona enkä jossain kahvilassa kalliin kakkupalan tai leivoksen kera. Nuo pikku reissut piristää mieltäni paljon enemmän kuin istuminen jossain kahvilassa juoruamassa jonkun kanssa jonninjoutavia nyt kun vielä on mahdollisuus mennä. Tulee vielä aika , ehkä piankin, kun reissut on jätettävä ja sitten köpötellään vaan täällä kotikulmilla.
Ainahan voi ns viedä toisen kaverin kun tarpeeks mustamaalaa