Minun tarinani:1.5 vuotta sitten miehen ja muutimme todellaa pian yhteen asuntooni.Viime kesänä TAAS uhkaillessani riidan aikana erolla(haluan häneltä aina huomiota sillä,vaikka oikeasti en halunnut erota koskaan)lähdimme molemmat ottamaan ja kuulin kk sen jälkeen,että mies oli pettänyt.Annoin anteeksi kaiken ja jatkoimme rauhallisesti pari kuukautta,kunnes ihastuin toiseen.Valehtelin miehelleni puolen vuoden ajan,että olemme vain ystäviä tämän toisen kanssa.Hän itki monta kertaa kun tulin aamulla kotiin ja keksin uskottavia valheita missä olin ollut.Tammikuussa 2005 hän petti minua taas ja minä edellen häntä.Sovimme maaliskuussa,että nyt molemmat lopettavat.Meillä meni suht hyvin aina juhannukseen asti,kunnes jostain syystä aloin taas olemaan kylmä ja ilkeä häntä kohtaan ja luonteeltani olen aina ollut vallanjanoinen ja komenteleva.No,mies petti 3 päivää ja yötä TAAS entisen muijansa kansssa(hän oli joskus pentuna "seurustellut" huiman kuukauden hänen kanssaan)Kyseinen kerta oli jo kolmas saman naisen kanssa minun selkäni takana.Olimme aina pystyneet puhumaan asiat miehen kanssa sovussa selväksi yms.ja olisin antanut anteeksi myös tuon kolmen päivän suhteen taas.Yritimme pari päivää selvitellä asioita,sitten reilut viikko sitten erosimme ja nyt olen aivan rikki,syytän omaa käytöstäni ja alistamista siitä että menetin hänet.Mies sai potkut töistä palkinnoksi kolmen päivän juomisesta ja siitä ajasta minkä vietti toisen naisen kanssa.Kannattaako hänelle suoda enää ajatustakaan?Tulevaisuus oli muutenkin epävarmaa hänen kanssaan ja suhteemme oli erittäin mustasukkainen molempien puolelta.
Jätetty
MIu
4621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lue oma kirjotuksesi ja ota järki käteen!!!
Älä puhu miehestä, sillä tuohan on ihan keskenkasvuinen pentu vasta ja itse taidat olla samaa maata. Liian aikaisin leikitään aikuista ja kotia ja rikotaan toisen herkkää minää, joka on vasta kehittymässä..
Äly hoi ja heti kantapäät vastakkain!
Pitääkö aina HETI jokaisen kanssa muuttaa saman katon alle? Eikö seurustelu ole sitä varten, että tutustutaan toiseen rauhassa ja luodaan luottamuksellinen suhde? Silloin vasta tie on oikea pidemmälle!
Mitä näistä kaikista keskenkasvuisista pettäjistä tulee aikuisina? Huh..tunnevammaisia ja epäluotettavia yksilöitä! "pyörittelee päätään"
Mina naen, haluan, minulla on.
Huoraamista huoraamista huoraamista.
Valtava ahdistus ja sydansuru. Mita muuta edes odotit?
Tuliko koskaan pikkuaivoosi ajatella kasvaa rauhassa yksin? Oppia elamasta ja antaa yhteiskunnalle siten etta siita itsekin hyotyy?
Tutustua toiseen ihmiseen pikkusen ylemmlla tasolla kauemman aikaa ennenkuin suunnittelee hakata toista samanlaista pikkuaivoa ja kehittymatonta sielua?
Mitahan jos kayttaisit edes sekunnin murto-osan ajattelemaan muita ja itsesi kehittamista ennenkuin hyppaat taas huoraamaan.
Tsot, tsot. Eihän suhteestanne voi mitään tulla tolla tavalla. Kai teiltä on luottamus jo mennyt molemmin puolin eikä sitä enää saa rakennettua, koska teihin ei kumpaakaan voi luottaa.
Olisikohan viisainta ottaa etäsisyyttä ja antaa ajan kulua.
Ens kerralla muistat, että luottamus on kaiken A ja O: