Tänään on Helsinki päivät

ja tähän päivään on minun hyvä lopettaa projekti! Olen tullut siihen tulokseen, ettei minulla ole mitään tarvetta löytää yhtään uutta ihmistä elämääni, ei minkään ikäistä! Voin mainiosti yksin ollessa ja ulkona kulkiessani. Enhän etsinyt koskaan diskostakaan ketään! Muut ajatettelevat eri tavalla kuin minä, mutta minä en voi muuttua toisenlaiseksi kuin olen, eli tietyllä tavalla erityispiirteinen ja sen lisäksi demiseksuaali! Nuo ovat sellaisa tekijöitä, joiden takia voi kestää vuosia, jotta minulle voisi löytyä uusi kumppanii! En minä jaksa enää etsiä ketään, koska silloin minä eläisin sellaista elämää, mikä ei ole minun näköistä elämää! Projekti ei ole koskaan ollut minun näköistä elämää, koska ihan joka ikisenä päivänä, kun se on ollut läsnä elämässäni se on saanut vain vahinkoa aikaan kaikella sillä täysin turhalla esityksellä, jota on toistettu vuodesta toiseen, kun luulitte etten ollut ymmärtänyt kaikkea! Ihmiset ylipäätään kiinnostavat minua todella vähän! Olen kokenut kauan niin, että elämässäni ovat jo ne ihmiset joiden kanssa haluan aikaani viettää! Siksi en ole koskaan oikeastaan ymmärtänyt sitä, miksi minun pitäisi erilaisena ihmisenä yrittää olla samanlainen kuin suurin osa ihmisiä! Koen olevani hyvin samanlainen kuin nuorin lapseni ja siksi ymmärrän häntä hyvin! Hän sai asperger diagnoosin 5-vuotiaana, mutta minä tunnistin hänen oireena jo 3-vuotiaana! Vaikka puheterapeutti ei ollut vuoteen samaa mieltä kanssani! Kun poikani alkoi lukea vajaa 4-vuotiaana itsekseen tekstiä maitopurkista ja kun annoin hänelle kynän ja paperia, hän osasi myös kirjoittaa kolmen sanan lauseita, kun pyysin häntä kirjoittamaan. Meissä oleva samanlaisuus vaatii yksin olemista ja itsekseen olemista ilman toisen ihmisen häirintää! Olen ääniyliherkkä! En koe mitään tarvetta olla tekemisissä juuri kenenkään muiden kuin omien lasteni kanssa! Ehkä sekin vaikuttaa, kun minulla on ikää paljon! Minusta tuntuu turhalta löytää uutta ystävää, koska pidän hiljaisuudesta ja omasta rauhasta! Ja minulla ei ole mitään tarvetta sanoittaa kenellekään mitään! Kirjoittamisesta pidän, mutta en vastavuoroisuudesta uusien ihmisten kanssa! Tämän ikäisenä kuin minä olen, tuttu elämä tuntuu juuri omannäköiseltä elämältä mitään siihen lisäämättä ja mitään siitä poistamatta! Ainoan asia mitä todella syvästi halusin oli se minulle todella rakas työpaikka ja ne aivan ihanat työkaverit! Jo sieltä asti olen ollut samanlainen kuin nyt olen, eikä ole oikein joutua muuttamaan itseäni, jonkun toisen ihmisen tarpeen vuoksi! Se ei tee hyvää psyykelle, enkä sellaiseen koskaan voisi suostuakaan! Minulla on vahvat omat mielipiteet ja ne ohjaavat minua aian olemaan oikeassa omaa elämääni koskien! En tavallaan voi kiittää ketään projektin aloittamisesta, koska koen sen olleen aina minulle tarpeeton.