Puolison jatkuva kotona oleminen aiheuttaa usein tukahtuneisuuden tunnetta ja oman tilan puutetta, mikä on täysin luonnollinen syy parisuhdeahdistukselle. Kun yhteinen koti on jatkuvasti jaettu, omille ajatuksille, palautumiselle ja yksinololle ei jää riittävästi tilaa. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos toinen tekee etätöitä, on työtön, eläkkeellä tai viihtyy luonnostaan pelkästään kotona kotihiirenä.
Oli ihan kauheaa olla avioliitossa
Anonyymi-ap
17229
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aijjaa, ei mua ainakaan häiritse toisen kotona olo, luo turvallisuuden tunnetta.
Introvertti olen mutta tykkään kyllä seurasta.
Ei mulla ole koskaan ollut mitään parisuhdeahdistusta.
Jos introvertti kuten minäkin jatkuva asuminen saman ihmisen kanssa jo viikko alkaa olemaan liikaa.
Voihan sitä välillä mennä vaikka ulos kävelemään jos rupee ahdistamaan liikaa.
Mä oon ollu mun miehen kanssa yli 10 vuotta, ehkä vaan oon tälläinen että tykkään olla mieheni seurassa.
Enpä tiennyt että vois ahdistaa jatkuva asuminen toisen kanssa.
Itse introverttinä miehenä toteaisin, et kaikki on kiinni kemiasta, jos luonteet sopivat hyvin yksiin, ei yhdessäolo tunnu millään tavalla painostavalta, näin koen ikisinkkuna. Tukea ja turvaa ilmassa, ilman pelkoa, silloin uskon hyvin pärjäävän omana itsenään.
Luottamus toiseen hälventää ikäviä epäilyjä, oikean seurassa uskaltaa olla oma itsensä. Hyvät toisilleen pärjäävät, uskon, et menneet huonot kokemat toki aina heikentää yhdessä olon mielekkyyttä, hyvät luonteet mahdollistaa asioita?
No kyllä ahdistaa monia toisen kanssa asuminen! Ja samassa pedissä nukkuminen on hirveää.
En minäkään halua nukkua yhdessä mahdollisen uuden miesystäväni kanssa! Kun olen tottunut nukkumaan yksin jo todella monien vuosien ajan!
Kun olin kauan kestäneessä parisuhteessa, nukuimme yhdessä lasteni isän kanssa, paitsi ihan viimeisinä kuukausina emme nukkuneet!
En kommentoi en kommentoi en kommentoi omm
Kuulostaa oudolta. Olisiko jotenkin väärä puoliso, kun herää tuollaisia ongelmia? Tai ehkä sinun pitää järjestää itsellesi enemmän omia harrasteita? Minulla ei tuollaista kokemusta ole, vaikka olenkin hyvin introvertti ihminen. Varmasti jonkun toisen seurassa voisikin ahdistaa olla jatkuvasti, mutta puolisoni läsnäolo ei minua häiritse.
Muinoin kun asuttiin teltoissa niin miehellä oli oma ja vaimolla oma teltta, sai olla rauhassa.
Ainahan voi erota ja etsiä ihmisen jonka kanssa ei tule tuollainen olo tai olla yksin. Ehkäpä et vaan ole parisuhde ihminen tai sovit vaan etäsuhteisiin tai oisko panokaveri sulle oikea ratkaisu.
Tän takia meille tuli ero, hybridityö olisi saanut alkaa aiemmin
Toisiaan rakastavat haluavat olla yhdessä. En ymmärrä näitä avioliittojen selittäjiä.
Ihminen joka ei pysty elämään toisen kanssa on parempi elää yksin. Aika tyhmää selittää asiaa kun ei itse kykene parisuhteeseen.
Olet tosi yksioikoinen. Ymmärrät vain itsesi kaltaisten elämää. Eli olet tyypillinen keskiverto ihminen, onneks olkoon.
Jos aloittaa uuden parisuhteen vaikka yli 60v ja on ollut sitä ennen kauan yksin, minusta on ihan ymmärrettävää ettei sen ikäisten tarvitse olal koko ajan yhdessä , eikä nukkua öitään samassa sängyssä!
Kyllä sitä joskus tarvitsee yksinoloa. Siihen tosin riittää vaikka se, että käy kävelyllä itsekseen tai tapaa ystäviä lounaalla tmv.
Me viihdymme puolisoni kanssa todella hyvin yhdessä ja vietämme pitkiä aikoja kesämökillä vain me kaksi.
Yhdessä olemme olleet vuodesta 1977 lähtien.
Jos löydän uuden miehen itselleni en halua asua hänen kanssaan! Parina päivänä voisin asua hänen kanssaan ja voisimme päivällä käydä yhdessä lenkkeilemässä. Koska todella kauana kestänyt parisuhde takana ja sen jälkeen kauan yksin, en enää jaksa sopeutua elämään jatkuvasti uuden miehen kanssa!