Onko kummeus kunniatehtävä?

Minulla on useampi kummilapsi ja kummeus on minulle todellakin kunnia. Kaikki kummilapseni ovat jo rippikoulunsa käyneet ja konfirmaatio oli jokaisen kohdalla todella liikuttava tilaisuus. Tänä ja ensi kesänä on vielä muiden läheisten lasten rippijuhlia, joihin osallistuminen on aivan yhtä suuri kunnia, vaikken näiden nuorten kummi olekaan, mutta silti ollut aktiivisesti heidän elämässään.

Rippijuhlat ovat oman kokemukseni mukaan ihania juhlia, joissa on lämmin ja leppoisa tunnelma. On aivan mahtavaa saada olla mukana nuorten ihmisten juhlapäivissä. Ne ovat tietynlaisia virstanpylväitä, jotka muistaa lopun elämää. Siksi itsekin halusin panostaa lapseni rippijuhliin niin, että niistä jäisi mukavat muistot loppuelämän ajaksi.

Aletheias

Mun kummilapsen, 15v, synttärit oli eilen. Työkiireiden takia jäi viime tippaan onnitteluviesti. Lahjan annan myöhemmin, kuten on sovittu. Vastaus oli: ok en juhlinut synttäreitä, jotain emojeita, joita en ymmrrä..

Minulla on yksi kummilapsi. Hän on rakas ja tärkeä ihminen minulle. Nyt hän on jo aikuinen nainen.
On ollut mielenkiintoista seurata hänen kehitystään, katsoa hänen varttuvan ja löytävän oikean suunnan elämäänsä.
Pidämme yhteyttä, mutta tapaamme harvoin, valitettavan pitkän välimatkan takia.

Omat lapseni eivät käyneet läpi konfirmaatiota, koska emme kuulu kirkkoon (emmekä mihinkään seurakuntaan), vaan kuulumme kaikki siviilirekisteriin.
Erosin krkosta n. 20 v. sitten. En ole päätöstäni katunut. Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Nessut aina mukaan kirkkoon..

Kummius on aivan ehdottomasti kunnia-asia! Minulla on kolme kummilasta, onneksi kaikki ihan eri-ikäisiä, saan nauttia kummiudesta pitkään ❤️

- Sheena

En usko jumaliin enkä kuulu kirkkoon. Ei sellaiset kelpaa "virallisiksi" kummeiksi.

En usko myöskään anteeksiantoon. Oma doktriini perustuu elämiseen niin, että mitään ei pyydetä anteeksi eikä myöskään anneta.

Joissain tapauksissa on

Yhden tyttösen kummi olen ja se on kunnia, toisaalta kävi niin eron myötä että kummius jäi periaatteessa yksin minun harteilleni, mutta eiköhän tämä tästä...ei ongelmia tähän saakka

En oo kummi. Mutta muuten oon kyllä saanu olla läsnä. Vielä näin aikusena ovat yhteydessä. Useinmiten kun tulee joku ongelma. Mutta sitä vartenhan me ihmiset täällä ollaan. Ei pelkästään ittemme.

Kun lapset olivat pieniä, leikittiin kummia.
Kummittelu loppui jossain vaiheessa.
Eli tässä. Kun minulta odotettiin pianoa ja sen jälkeen kitaraa, niin hyötymisyritykset tyrehdytin tykkänään.
Vilma

No kummilapset on tärkeitä, mutta lapset yleensäkin on.

Lapset ei itse valkkaa olosuhteita mihin syntyvät. Heidän vaan täytyy soveltua tähän maailmaan ja aina se ei mee hyvin...

Mut ainutlaatuisia aina...🧡

https://youtu.be/cY-uuIfYz6o?is=7JD3KW1kfbblYTGn

Toivon, että jokainen löytäis oman tirndä ja näyttäis maailmalle. 💪🙂

Kunnia-asiana itse tuon ainakin koen. Itsellä yksi kummilapsi tai no aikuinenhan tuo jo on ja pikku hiljaa on yhteydenpito vähentynyt.
Joskus vain miettinyt että jos on sukulaislapsen kummi niin voiko jossakin tapauksessa käydä niin ettei oikein "pysty" olla pyytämättä ettei toinen loukkaannu.

Itse kuulun kirkkoon joten teoriassa vielä voisi olla mahdollisuus kummiuteen. Toki kirkkoon kuulun kolmesta syystä. Ensimmäinen on sunnuntain tuplapalkka ja arkipyhäkorvaukset; mitä enemmän on kirkossa jäseniä sen todennäköisemmin ne pysyvät. Toinen on sama miksi olen mukana työelämäjärjestöissä ja kunnallispolitiikassa. Sisältäpäin on parempi mahdollisuus vaikuttaa. Kolmas on sitten diakoniatyö. Nyt kun ihmisiä alkaa putoilla turvaverkkojen läpi niin monella viimeinen tuki löytyy diakoniatoimistosta. Jos kirkollisveron voisin kovamerkitä niin kaikki menisi diakoniatyöhön.