Jätin väkivaltaisen avopuolisoni vajaat puoli vuotta sitten ja järjestin hänet ulos asunnostani ystäväni avulla. Mies oli selvinpäin aivan ihana, mutta kännissä pelottava ja uhmaava. Viina tuntui kuitenkin usein olevan tärkeämpi osa hänen elämäänsä huolimatta siitä, mitä hän sen vaikutuksen alaisena teki kotona minulle, siis meille ja suhteellemme. Eron jälkeen olemme kuitenkin olleet ihan asiallisissa väleissä ja mies on ymmärtänyt syyn miksi pistin välit alunperin poikki. Käytännön asiat on hoidettu kunniallisesti ja olenkin ihmetellyt miten helposti kaikki kävi. Mies on ollut pahoillaan, muttei ruinannut takaisin vaan päinvastoin on todennut moneen kertaan, että ansaitsen parempaa.
Nyt kesän aikana välimme tuntuivat taas lämmenneen eikä rakkauteni häntä kohtaan olekaan missään vaiheessa loppunutkaan, ei edes hiipunut vaan päinvastoin ikävä on ollut sydäntä raastavaa. Olemme käyneet lukuisia asiallisia keskusteluja uudelleen yrittämisestä, avun hakemisesta ja parisuhdeterapiasta. Menneenä viikonloppuna vihdoin annoin haluilleni periksi ja lähdimme ulos terassikierrokselle "juhlistamaan uutta alkua". Kaikki meni hyvin, tunsin oloni onnelliseksi taas pitkästä aikaa, kunnes menimme sänkyyn. Mies ei rakastellut kuten ennen ja lopulta se oli aivan hirveää. Tuntuu, kuin olisin väkisin pantu. Ranteisiin koskee, kaulassa on ruhjeita, reisiä ja takapuolta jomottaa (mustelmia). Miehen seksuaalinen käyttäytyminen tuntui muuttuneen täysin, todella rankasti ja ikävään suuntaan. On hän ennenkin ollut satunnaisesti kovaotteinen rakastellessa, mutta tämä oli jotain ihan uskomatonta. Kaikki sattui ja yritin siitä vihjaista, mutta mies tuntui vaan nauttivan mitä enemmän pistin vastaan. Hän päästi suustaan törkeitä asioita ja kehui "rankaisevansa" minua. Lopulta tyydyin olemaan hiljaa ja "kärsimään" aktin loppuun.
Pelästyin tätä aika kovasti ja aamulla kysyinkin mieheltä mistä tällainen käytös johtui. Pahoitteli kovaotteisuuttaan, mutta kertoi vain halunneensa minua niin kovin, että menetti kontrollin täysin. Teki kuulemma niin hyvää ettei tahtonut lopettaa ja "luuli" minun olleen leikissä mukana. Kerroin, ettei tällainen ollut lainkaan mukavaa vaan päinvastoin sai pelkäämään seuraavaa kertaa. Mies lähinnä ihmetteli miksi nyt niin menin aktistamme ottamaan nokkiini. Olimmehan hieman humaltuneita ja hän ei mielestään tehnyt mitään mistä en olisi pitänyt. Niinpä niin...
Nytpä pelkäänkin jatkoa. Mies ei tainnut muuttua pätkääkään. Olikohan kaikki vaan puhetta yhteenpaluun toivossa? Ei harmainta aavistustakaan kannattaako tätä jatkaa vai ei. Rakkaus ei kuole, mutta itsensä osaa kuitenkin jo asettaa hieman korkeammalle pallille kuin ennen... Onko tämä ollut tosiaan jotain sairasta ja kieroutunutta toimintaa hänen taholtaan, siis pedata itselleen paikka ja taas iskeä?
Täytynee katsoa jatkoa, hän nimittäin lupautui hakemaan apua... aika näyttää, kai. Mietin vaan kannattaako tähän enää ryhtyä vai onko toive miehen muuttumisesta täysin turha...?
Nyt kesän aikana välimme tuntuivat taas lämmenneen eikä rakkauteni häntä kohtaan olekaan missään vaiheessa loppunutkaan, ei edes hiipunut vaan päinvastoin ikävä on ollut sydäntä raastavaa. Olemme käyneet lukuisia asiallisia keskusteluja uudelleen yrittämisestä, avun hakemisesta ja parisuhdeterapiasta. Menneenä viikonloppuna vihdoin annoin haluilleni periksi ja lähdimme ulos terassikierrokselle "juhlistamaan uutta alkua". Kaikki meni hyvin, tunsin oloni onnelliseksi taas pitkästä aikaa, kunnes menimme sänkyyn. Mies ei rakastellut kuten ennen ja lopulta se oli aivan hirveää. Tuntuu, kuin olisin väkisin pantu. Ranteisiin koskee, kaulassa on ruhjeita, reisiä ja takapuolta jomottaa (mustelmia). Miehen seksuaalinen käyttäytyminen tuntui muuttuneen täysin, todella rankasti ja ikävään suuntaan. On hän ennenkin ollut satunnaisesti kovaotteinen rakastellessa, mutta tämä oli jotain ihan uskomatonta. Kaikki sattui ja yritin siitä vihjaista, mutta mies tuntui vaan nauttivan mitä enemmän pistin vastaan. Hän päästi suustaan törkeitä asioita ja kehui "rankaisevansa" minua. Lopulta tyydyin olemaan hiljaa ja "kärsimään" aktin loppuun.
Pelästyin tätä aika kovasti ja aamulla kysyinkin mieheltä mistä tällainen käytös johtui. Pahoitteli kovaotteisuuttaan, mutta kertoi vain halunneensa minua niin kovin, että menetti kontrollin täysin. Teki kuulemma niin hyvää ettei tahtonut lopettaa ja "luuli" minun olleen leikissä mukana. Kerroin, ettei tällainen ollut lainkaan mukavaa vaan päinvastoin sai pelkäämään seuraavaa kertaa. Mies lähinnä ihmetteli miksi nyt niin menin aktistamme ottamaan nokkiini. Olimmehan hieman humaltuneita ja hän ei mielestään tehnyt mitään mistä en olisi pitänyt. Niinpä niin...
Nytpä pelkäänkin jatkoa. Mies ei tainnut muuttua pätkääkään. Olikohan kaikki vaan puhetta yhteenpaluun toivossa? Ei harmainta aavistustakaan kannattaako tätä jatkaa vai ei. Rakkaus ei kuole, mutta itsensä osaa kuitenkin jo asettaa hieman korkeammalle pallille kuin ennen... Onko tämä ollut tosiaan jotain sairasta ja kieroutunutta toimintaa hänen taholtaan, siis pedata itselleen paikka ja taas iskeä?
Täytynee katsoa jatkoa, hän nimittäin lupautui hakemaan apua... aika näyttää, kai. Mietin vaan kannattaako tähän enää ryhtyä vai onko toive miehen muuttumisesta täysin turha...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
hei, älä vaan jää väkivaltaiseen suhteeseen. Väkivaltaiset miehet eivät yleensä parane. He saaattavat luvata muuttua paremmiksi, mutta ne on valheita vaan. Se on nähty ja monin tutkimuksin todistettu. Itsekin uskoin exääni, kun se lupas muuttua kiltiksi, mutta lopulta meinas viedä hengen minulta, joten onneksi tajusin jättää hänet ajoissa.
niin siitä vain. Sinuna nostaisin kytkintä ja häipyisin.
Kuvasit tapauksen hyvin aidosti. Sama tulee toistumaan. Jos et nauttinut hänen kanssaan olemisesesta ja koit tulleesi rangaistuksi ja satutetuksi, miksi jäisit saamaan lisää samaa lajia? Ei tuollainen ole rakkautta, mies nauttii toisen alistamisesta ja voimankäytöstään, on muka enemmän mies kun on raju ja raaka.
.. jätä se mies, äläkä pode siitä huonoa omaatuntoa. Itseltäni vei pari vuotta, ennen kuin pääsin henkisesti kuiville persoonallisuushäiriöisestä, väkivaltaisesta seurustelukumppanistani ja tarvitsin sen tueksi keskusteluapua (podin huonoa omaatuntoa siitä, etten kylliksi rakastanut, jotta suhde olisi onnistunut!) Ihana ja huomaavainen, arvaamaton, kylmä ja kova.. piirteitä, jotka yhdessä ja samassa ihmisessä vievät läheisiltä hirveästi voimavaroja!
Unet kertovat vielä vuosienkin päästä koetuista pelon hetkistä. Ei ole itsestään selvää, että olen hengissä.
ja äkkiä, vaikeaa tulee olemaan mutta järkevää vaikket usko mua, tiedän sen!!!!
Mene lähimpään kriisikeskukseen ja pyydä apua miten pääset turvallisesti eroon tuosta pikku kakarasta..
Kierrät kehää koko loppuelämäsi hänen kanssaan ja se vie sinulta kaiken voiman..et jaksa.. lopulta haudot itsemurhaa jne. USKO MUA!! OLEN KOKENUT SAMAN ja nyt kun olen asunut vajaa vuoden yksin on olo jo vähän helpompi mutta jos jäät jokukerta hänen tekonsa saattavat jättää sinulle pahemman vamman tai jopa viedä HENGEN!!!
ihme asia tässä on kun elää väkivaltasen kanssa alkaa nauramaan ja uskoo että kaikki on normaalia,siis ensin itkee ja pelkää mutta kun mies saa otteen nauraa jopa itselleen!!!!Luulee että kaikki on normaalia ja jopa luulee rakkaudeksi huonoa kohtelua!!!Kun on päässy pois ja tajuaa voi tulla vihan tunteita jopa tv-ssä olevasta väkivaltakeskustelusta,jossa toimittaja hymyilee kun puhuu väkivallasta!
mies osaa vedättää ei kannata jatkaa tuon kokemuksen jälkeen. Aikuiset miehet ei enää muutu joudut vastaaviin tilanteisiin myöhemminkin. jotenkin paistaa läpi että haluaa kostaa sinulle kovilla otteilla. ja haluaisi hallita sinua mutta ei voi koska tietää että jätä hänet jos liikaa hallitsee. Yritä päästä irti muuta vaikka paikkakuntaa jos muu ei auta. sinullakin on oikeus ihmissuhteeseen jossa sinua kunnioitetaan ja arvostetaan oikeasti.
HUOM!!!!!!!!!!!! Miehesi teki sinulle seksuaalista väkivaltaa ja vaan istut ja ihmettelet että mikä meni vikaan ja mitä pitäs tehdä. Sun tulis olla todella VIHAINEN ja sinun olisi pitänyt lähteä asunnosta heti sen jälkeen kun "kun olit vaan kestänyt aktin loppuun". Sinä viaheessa kun toinen sanoo EI ja toinen vaan jatkaa aksti muuttuu raiskauskeski...ja sinä vaan nukut aamuun ja kyselet mieheltä silmät pyöreinä miksi sä niin teit ja toinen antaa ymmärtää että "eihän tuo nyt mitään ollu, mitä sä hössötätä tyhjästä". Sinuna en todellakaan jäisi odottelemaan hänen paranemistaan, olet aivan selvästi henkisesti hänen vallassaan ja alisettu yhä vaan. Sinun pitää osata laitta selkeämmät rajat sille mitä häneltä siedät ja mitä et ja siihen et näköjään ole vielä kypsä. Olet jo nyt antanut hänelle kaikki hänen kaipaamansa merkit siitä että hän voi kohdella sua ihan iten haluaa kunhan vain puhuu ne sanat mitä sä haluat kuulla. Olet pahasti nalkissa, lähde vileä kun pystyt.
Jätit väkivaltaisen miehen ja nyt haluat hänet väkisin takaisin?
voi kristus.
Älä sitten itke mustelmiasi!
Missä nainen sun järkesi on!?!?!?!?!?
Mua tommonen väkivalta vaan kiihottaisi ihan hölmöks. Turha odottaa vastaavaa oman miehen taholta, joka on ikävän enkelimäinen. Ei mitään rajua menoa. Joillakin käy tuuri, mutta eivät osaa siitä nauttia. Voi voi.
kohdoistat kaiken syyn mieheesi. minkälainen on ollut kotiympäristösi. jos haluat onnellisemman elämän, niin sinun itsesi kannattaa hakea apua. tai voisitte mennä yhdessä parisuhdeterapiaan perheväkivallan takia. te olette molemmat asiaan syyllisiä, ei vain miehesi. teillä molemmilla on ongelma.