Tyytyväinen elämääni elämään

Se alkoi avuoitumisesta 1969 ja päättyi vaimoni menehtymiseen 3 viikkoa sitten.
Parin vuoden seurustelun aikana totesimme kaikkien arkisten asioiden suhteen olevamme samoilla latusilla. Ilmeni yleisten keskutelujen aikan emmekä silloin kiinnittäneet sihen huomiota.
Yhdessä välissä oli Ruotsissa 4kk mutta "löysimme" toisemme hyvin luonnollisesti.
Kun ensimmäinen, vakituinen työpaikkani varmistui niin menimme kappelissa naimisiin emmekä järjestäneet mitään kemuja.
Alusta alkaen oli ehdoton, molemminpuolinen itsestään selvää.
Olimme suunnitellet perheen lisäystä mutta halusimme varmistaa suhteemme pitävyyden. Tuona aikana, eikä kyllä myöhemminkään, vaimoni ei mitenkään yrittänyt vaikuttaa harrastuksiini.
Vaimoni oli useimmissa asioissa hyvin joustava, ja upeinta kaikessa, hänelle oli tärkeää läheisten kanssaihmisten, ja varsinkin minun hyvinvointini.
Arkielämässä hän oli kaveri jonka kanssa oli mukava keskutella esimerkiksi pakallispolitiikasta kuten myös valtakunnallisest. Vaimo oli urheilufanaatikko. Perinteiset lajit olivat tärkeimpiä paitsi joukkuelajit ja nyrkkeily.
Miesvoimistelijat olivat miesmalleja.
Myös paini ja painonnosto kinnostivat niin pitkälle, että hän näki nostosuoritusten vaiheiden "sisään".
Yhteiselämämme aikana olivat meille tärkeät selkeästi jakautuneet. Hänelle tärkeät eivät olleet sitä minulle ja sama myös toisin päin.
Minua eivät kiinnostaneet tekstiilit ja vastaavat, eikä sisustaminen ja rätit ylipäätään.
Todellisten puutteen päivät elimme ymmärtäen perusteet ja suunnitellen tulevaisuutta. Väljemmät ajat eivät houkutelleet hakitsemattomuuksiin.
Yhtenä esimerkkinä eläkeajan alku. Halutessaan vaimo olisi yhtenä pankkipäivänä pysynyt realisoimaan itselleen noin 25 vuoden eläkettään vastaavan summan.
Kuvaa hyvin marketin osa-aikaisen kassan eläketasoa.
Vaimo ei koskaa vaatinut minulta mitään.
Ilmenivät muodoissa "ootko ajatellu, tuolkii ois tuollasta, mitä jos" ja niin edelleen.
Talouden hoitamisessa, tavoitteissa ja laste kasatuksessa olimme aidosti samoilla latusilla.
En usko olevani kovinkaan pitkäikäinen.
Vaimo povasi jo aikoja sitten keskustellessamme leskeytymismaaaahdollisuudestani. Ryppään tai treenaan itseni hengiltä. Nyt kokeilen sitä ryyppäämistä. Huomenna on treeneistä normaali huilipäivä.