Älkää tehkö tästä pilaa, mun on pakko kertoa tästä jollekin. Tämä on niin arka asia, etten tästä voi tutuillekaan puhua. Aupairina olen ollut jo yli vuoden ajan enkä tiedä mitä pitäisi tehdä kun perheen isä on rakastunut minuun. Ja nyt on tosi kyseessä. Perheen vanhempien avioliitto on ollut hajalla jo melkein kymmenisen vuotta ja tymäkin näkee, ettei perheen äiti rakasta miestään. He ovat kuitenkin yhdessä lasten takia, mutta perheen isä on sanonut jättävänsä vaimonsa parin vuoden sisässä kunhan lapset hieman kasvavat. Perheen isä sanoo rakastavansa minua koska olen aina ollut hänelle ystävällinen, olen sydämellinen, rehellinen ja jaksanut kuunnella häntä aina. Uskon hänen todella tarkoittavan mitä sanoo, mutta omat tunteeni häntä kohtaan ovat toki syvällisiä mutta vain sen takia että hän on ollut minulle enemmän isä-hahmo kuin omani koskaan. Tulemme toki hyvin toimeen ja ymmärrämme toisiamme, mutta hän on minua yli 20 vuotta vanhempi kolmen lapsen isä. Hän tahtoisi, että aloittaisimme vakavan seurustelun ja hankkisin oman asunnon täältä. Hän sanoo, että haluaa mennä kanssani naimisiin jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähän asti. Hän on todella vakavissaan ja suunnittelee yhteistä tulevaisuuttamme.
Haluaisin pitää hänet aina läheisenäni, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Pelkään, että hän ei halua kuullakaan minusta jos torjun hänet. Eikä se torjuminenkaan ole niin helppoa kun hän on hyvä minulle ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen että joku välittää minusta. Hän on ollut todella masentunut vaimonsa takia ja sanoo nyt olevansa onnellinen kun välitän hänestä ja hänellä on minut. Pidän todella paljon myös perheen äidistä ja lapsista. En haluaisi pilata kaikkea ja vaan säilyttää mukavan ystäväperheen ulkomailla lähtöni jälkeen. Auttakaa! Asiallisia kommentteja kiitos!
Haluaisin pitää hänet aina läheisenäni, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Pelkään, että hän ei halua kuullakaan minusta jos torjun hänet. Eikä se torjuminenkaan ole niin helppoa kun hän on hyvä minulle ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen että joku välittää minusta. Hän on ollut todella masentunut vaimonsa takia ja sanoo nyt olevansa onnellinen kun välitän hänestä ja hänellä on minut. Pidän todella paljon myös perheen äidistä ja lapsista. En haluaisi pilata kaikkea ja vaan säilyttää mukavan ystäväperheen ulkomailla lähtöni jälkeen. Auttakaa! Asiallisia kommentteja kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
älä riko lapsilta kotia.On ymmärrettävää,että vanhempi mies ihastuu nuoreen tyttöön,mutta älä usko lupauksiin.Hänellä jo on lapset,entäs kun sinä haluat lapsia,hän todennäköisesti ei.Vaikka haluaisikin,niin mitä luulet hoitamiesi lasten ajattelevan,kun heidän isän viet.He vihaavat sinua sen jälkeen.Ajattele nyt todella tarkkaan,ja ajattele mitä sukulaisesikin ajattelelisivat.
Mitä muita perusteita ukolla on eroon kun
tympääntyminen vaimon naamariin tai taikinamunat.
Taitaa katolilaisetkin maat olla rommauksen
partaalla.
Lisäksi kerran eronnut helposti jättää seuraavankin kerran kun alkaa ahdistaa.
Saahan siinä kuvitella itsensä vähän aikaa
parikymppiseksi.
"Mitä muita perusteita ukolla on eroon kun
tympääntyminen vaimon naamariin tai taikinamunat."
Asu jonkun kanssa 10 vuotta kaksistaan niin tiedät. Syyt ovat usein ihan muualla. Tiedän liittoja joissa anoppi on tehnyt elämän helvetiksi. Samoin sellaisia joissa eukon nalkutus on ollut aivan käsittämätöntä - jotain kertoo että samainen eukko valitti koko ajan että hänen työkaverinsa eivät pidä hänestä.
Kun et kerran miestä rakasta niin mitä sinä tällä oiken tarkoitat? Et kai sinä nyt sentään miksikään säälivaimoksi rupea? Se on sitten miehen ongelma miten suhtautuu siihen että ei saa sinua vaimokseen. Enkä oikein edes usko että mies on vilpitön, uskon että koettaa saada sinut vain toiseksi naisekseen. Tuskin oikeasti eroaa vaimostaan kun on näinkin kauan sitä sietänyt. Sietämiseen on vahva syy ja se tuskin poistuu vaikka mies saa sinusta toisen naisen.
Olin oikeassa tai en, sinä et miestä rakasta ja siten et myöskään voi vastata myöntävästi kosiskeluun. Ukko arvostaa sinua ja päätöksiäsi tai ei, oma on ongelmansa. Mitä se sellainen rakkaus on että suututaan kun ei toinen tunne täysin samoin. Ei se ole rakkautta, ei edes ystävyyttä. Se ei ole kuin pelkkää itsekästä halua.
Vahvasti olen sitä mieltä että mies vain lääkitsee itseään sinulla huonon avioliittonsa vuoksi, se on niin yleistä se.
... ei kuulosta hyvältä tuo, ei. Et ole kyllä varmaankaan ensimmäinen au pair kyseisen ongelman kanssa; näitä tällaisia juttuja saa aina välillä kuulla.
Niin uskon kyllä, että olette oikeasti ihan hyviä ystäviä perheen isän kanssa, mutta se vaan nyt on väärin. Työ - ja yksityiselämä täytyy pystyä pitämään erillään, ja kuulostaa hieman siltä (anteeksi nyt vain), että tuon perheen isä olisi pominut aivan kenet tahansa tytön ihastuksekseen ja pelastuksekseen, ei vain sinua. Että anteeksi nyt vain, mutta mahdatko todella olla niin ainutlaatuinen hänelle? Tuollaiset miehet, jotka etsivät naisista sitä pelastajaa ja hoitavaa enkeliä yleensä kelpuuttavat kenet tahansa äidilliset vaistot omaavan naishenkilön olkapääkseen. Niinpä luulenkin, että sinä nyt vain satuit olemaan siinä sopivasti paikalla päätä silittämässä.
Älä nyt käsitä väärin, en pilkkaa sinua nyt millään tavalla. Olit rohkea ottaesasi asian esille, ja yritän tässä auttaa. Mutta tuollaiset miehet vaan pistävät hieman vihaksi. Eivät aukuiset ihmiset tuolla tavalla käyttäydy, jestas sentään! Tämän perheen isän pitäisi hoitaa ensin parisuhteensa ongelmat, eikä olla kuin jokin yksinäinen teinipoika! Ja siis eihän minulla mitään sitä vastaan ole, että ikäero on noin suuri - itse useinkin ihastun vanhempiin miehiin. Mutta mitä yhteistä teillä vosi olla, noin niin kuin halujen osalta? Hänellä on lapset, vaimo, koti - sinulla on taas nuo kaikki vielä edessä.
Kenties tuo voisi onnistua jossakin aivan erilaisessa tilanteessa. Mutta fakta on nyt se, että miehen pitää hoitaa ensin omat paskansa alta. Jos hän sinusta todella välittää, hän kyllä jaksaa ne asiat järjestää. Jos ei, niin sitten ei, ja tuo isä kärsii aika pahasta kypsymättömyysongelmasta. Ja jos sinä et edes todella rakasta häntä, niin turhaa hampaidenkiristystä ja itkuahan tuosta vaan kostuu. Ja kun vielä kerran pidät äidistä ja lapsistakin paljon - heitä kyllä käy hieman sääliksi; mahtaa lapsistakin olla outo tilanne (kyllä, luulen heidän ymmärtävän täysin koko tilanteen).
Niin että ehkäpä sinun nyt täytyy olla se aikunen tässä. Tsemppiä! Uskon kyllä, että tilanne ei ole helppo, kun on vielä kiintynytkin niihin ihmisiin. Mutta sen miehen pitää ihan todella ottaa nyt järki käteen, ja aivan todella ajatella lapsiaan. Eli ei mitään au pairin hakkailua, vaan avioero ja nopeasti sittenkin! Kaikkihan tuosta vain kärsivät. Ja jos pelkäät menettäväsi miehen ystävyyden kieltäytyessä - noh, totuus satuttaa. Kenties teollasi teet juuri yhden isoimmista ystävänpalveluksista hänelle.
Voimia! :)
Kiitos teille kaikille kommenteista ja neuvoista, pelkäsin, että tulee ihan jotain asiattomia vastauksia. Ton avioeron kannalta tilanne on se, että tää mies tulee jättämään vaimonsa joka tapauksessa parin vuoden sisässä jo ilman minuakin. Täytyy muistaa, et tää on katolinen maa ja avioero ei ole niin selvä asia kuin Suomessa. Mutta mies todella kärsii vaimostaan.
Ei lapset tiedä hänen tunteistaan minuun. Hän pysyy neutraalina minua kohtaan kun olemme yhdessä, etteivät muut huomaisi. Voin 99 prosentin varmuudella sanoa, ettei lapsilla ja vaimolla ole harmaintakaan aavistusta tästä. Ensinnäkin kyseinen vaimo elää omaa elämäänsä ja sulkee kaiken muun sen ulkopuolelle. Olen itsekin tietysti miettinyt perheen isän lupauksien ja puheiden todenperäisyyttä ja juuri sitä olisiko kenelle tahansa tytölle käynyt samoin tilanteessani. Hän on itse ehdottanut ja sanonut tahtovansa enemmän lapsia tulevaisuudessa minun kanssani. Hän todellakin tahtoisi perustaa perheen kanssani.
Ja mitä siihen tulisi, että millaisia lapset olisivat minulle jos heidän isä menisi kanssani naimisiin. Lapset ovat jo kauan saaneet kärsiä vanhempiensa ongelmista ja uskoisin, että hekin pystyisivät ainakin jollakin tasolla iloitsemaan kun näkisivät, että isä on onnellinen minun kanssani ja kuten sanottu, ero on jokatapauksessa ilman minuakin edessä. Toki jonkilaista vihaa minua kohtaan lapsilta olisi varmasti ainakin alussa, mutta sehän on ihan normaalia ja ymmärrettävää. Mutta, en nyt siis ole tekemässä tätä, mutta kommentoin tässä tuohon yhteen mielipiteeseen. Ymmärrätte varmaan, että tällaisessa tilanteessa tulee mietittyä kaikenlaisia asioita ja vaihtoehtoja. Ajatella saa sitä sun tätä, mutta se on eri asia mitä todellisuudessa tekee.
Kerokaa vain lisää näkökulmianne.
No vaikka nyt oletetaan että ukko on vilpitön niin siinäkin tapauksessa sinun on odotettava että ukko ENSIN laittaa asiansa sellaiseen kuntoon että voi seurustella kanssasi. Eli ottaa eron vaimostaan, oli se sitten miten vaikeaa vain katolisuuden ja muiden asioiden vuoksi. Kaikkein typerintä olisi aloittaa nyt suhde kun ukko on vielä varattu ja täysin kiinni vaimossaan. Vielä et voi tietää ukon tunteiden vilpittömyydestä kun et vielä ole kanssaan seurustellut ja ukolla on vielä oma akka.
Oleellisimpaan et vielä vastannut. Miksi edes miettiä ryhtyvänsä perustamaan perhettä ja tulevaisuutta varatun perheellisen ukon kanssa kun EI RAKASTA ukkoa?
Edelleen olen sitä mieltä että ukko lääkitsee sinulla itseään. Aivan kuten edellä mainittiinkin niin minäkin uskon että ukolle olisi kelvannut lääkkeeksi kuka vain nuori kiva tyttö. En tarkoita loukata, mutta sinä vaikutat aika helpolta lääkkeeltä. Et rakasta, mutta kun toinen haluaa sinua niin olet heti perhettä perustamassa.
Mikäli ukkoon rakastutkin niin älä missään tapauksessa sotkeudu ukon ja akan ja perheen väliseen prosessiin liian aikaisin. Siinä et voita mitään. On aloitettava puhtaalta pöydältä ja otettava selvää ukon vilpittömyydestä ja rakkauden luonteesta ja vahvuudesta. Älä rupea säälivaimoksi vaikka yksinäinen oletkin ja mies on mukava.
Keski-ikäiselle miehelle uuden vaimon hankkiminen ei ole enään helppoa. Nuori uusi vaimo joka tulee toimeen hyvin hänen lastensa kanssa on kuin taivaan lahja. Luulen että perheen isä jumaloisi sinua.
Mutta kaikki on kiinni miltä sinusta tuntuu. Serkkuni alkoi seurustella 25 vuotta vanhemman miehen kanssa 15 vuotta sitten ja suhde jatkuu edelleen. Heillä on nyt 5-vuotias yhteinen lapsi. Joten se voi toimiakin.
Uskonpa että tämä ukko tosiaan tyytyisi keneen vain kivaan nuoreen tyttöön, motiivi on se että tyttöä on helppo käyttää kipeässä avioeroprosessissa välikappaleena ja piristeenä eli lääkkeenä. Harvemmin näistä mitään vakavampaa syntyy kun ukko käyttää tyttöä selviytymisvälineenä vaikeassa tilanteessa. Kukapa ukko ei tuommosella kivalla nuorella tytöllä omaa surkeaa tilannettaan lääkitsisi? Onko se sitten rakkautta? Ei se ole rakkautta.
Puhtaalta pöydältä aloitettaessa on mahdollisuuksia, mutta silloinkin molempien on rakastettava toisiaan. Tässä tapauksessa toinen ei rakasta ja toisenkin rakkauden luonne on epäselvä.
Itkua ja masennusta siitä palkaksi saa mikäli nyt ryhtyy säälistä tuon ukon toiseksi naiseksi tai vaimoksi.
"tyttöä on helppo käyttää kipeässä avioeroprosessissa välikappaleena ja piristeenä eli lääkkeenä"
Ja luulet että avioeron jälkeen mies yhtäkkiä jättäisi tytön ? En usko. "Haluan elää jälleen selibaatissa ihan kuin ennen vanhassa avioliitossani, viedä lapset aamulla kalliiseen päivähoitoon ja hakea ne hiki hatussa illalla. Mutta ennen kaikkea hoitaa ne ihan yksin ettei jää vapaa-aikaa lainkaan. Samoin haluan että statukseni laskee ystävien ja entisen vaimon silmissä".
Ennemmin mies myy bemarinsa ja talonsa kuin jättää sen au pairin.
Ei tuommonen kauan kestä, se on varma! Etenkin kun tässä tämä tyttönen ei rakasta ukkoa!
Tämä on miehinen näkökulma koska olen mies, mutta on se nyt ainakin erittäin rehellinen ja realistinen näkökulma.
Kuka on sellaista sanonut että lapset määrättäisiin isälle? Muutenkin aika epäuskottavia väittämiä tekstissäsi.
"...aika epäuskottavia väittämiä tekstissäsi. "
Jännä kommentti - et varmaan usko tätä mutta suoraan omasta elämästäni. Joo, minulla oli itsekkäät motiivit mutta siitä se sitten muotoutui. Siitä on nyt 11 vuotta. Entinen lastenhoitaja-tytteli on nyt kohta varhaiskeski-iässä oleva, kaikesta päätellen onnellinen lasten äiti.
Kahden ihmisen parisuhde on muutenkin aivan sattuman kauppaa. Vai uskotteko tosiaan että se oikea on Se Ainoa Oikea ? Sattumalta vaan oli samassa työpaikassa/samalla kylällä/samoissa juhlissa ? Tai kun suomalaiset tytöt löytävät aurinkorannalta sen Oikean Rakkauden ?
Herätys hei.
Useimmat 18-20 vuotiaat tytöt rakastavat Brad Pittiä.
Brad on 42 vuotias.
"Ruotsalaisten naisten mielestä seksi on parasta kokeneen miehen kanssa. Tuoreessa kyselyssä yli 40-vuotiaat miehet nousivat kärkeen ohi nuorempien haastajiensa."
Kiitos taas kommenteistanne.
Ja mitä siihen rakkauteen tulee...kertokaa minulle mitä rakkaus on niin vastaan rakastanko häntä ja jos niin millä tavalla. Sitä rakkauttakin kun on niin montaa sorttia. Olette varmaan kuulleet lähimmäisen rakkaudesta. Mitä luulette kun asuu kauan perheessä ja tutustuu sekä kiintyy sen jäseniin, niin tuskin kukaan teistäkään pystyis jääkylmänä seinään tuijottaan kun se perheen isä kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan. Ja kuten sanottu, tää on ollu hyvä perhe ja ollaan tultu aina hyvin toimeen. Jos se ois joku "joka helman perässä hyppijä" niin kai se ois alkanu mua hännysteleen jo alussa yli vuos sitten (edellisistä au paireista puhumattakaan -ja niitä on ollut paljon).
Tässä tilanteessa on pakko pidätellä pienimpiäkin tuntemuksiaan kun tilanne on mikä on ja hän on rakastunut. En tahdo kuitenkaan olla hyppäämässä hänen "leikkiin mukaan" juuri näiden perheellisten syiden takia. Olen jo miettinyt, että on paras lähteä kotiin kun olen muutenkin ollut täällä niin kauan aikaa. Hän tulee surulliseksi kun puhukin lähdöstä, mutta hän ymmärsi lopulta (toki pienen kinastelun jälkeen) kun sanoin, etten koskaan voisi kuvitella seurustelevani hänen kanssaan ainakaan niin kauan kuin hän on naimisissa. Hän sanoi, että hänen sydämensä tulee aina kuulumaan minulle ja odottaa, että tulen hänen luokseen kun avioero on selvä. Ei ole minunkaan helppo lähteä kun on tunteita heitä kaikkia kohtaan, mutta luulen, että minun on pakko ennenkuin joku huomaa asian ja sitten ois ns. pakko lähteä kuten varmaan ymmärrätte. Asioilla on tapana selvitä ja aika näyttää miten käy.
Tosi järkevä päätös! Olet fiksu tyttö, osasit olla aikuinen oikeassa kohtaa. :) On varmasti kaikkien kannalta parasta, että tässä vaiheessa lähdet. Perhe saa selvittää keskinäiset asiansa rauhassa, ilman että sinut sotketaan mukaan. Myöhemmin kun tilanne on tasaantunut, olet varmasti ehtinyt selvittää omatkin tuntemuksesi. Tekee varmaan ihan hyvää päästä pois perheen, ja etenkin perheen isän "vaikutusalueelta" miettimään itsekin rauhassa. Voi olla että huomaat tunteidesi olleen vain kaverillista kiintymystä, tai sitten ihan päinvastoin. Perheen asioiden selvittyä - jos sekä sinä että perheen isä yhä sitä haluatte - voi muuttaa takaisin ilman sotkua nyk. vaimon kanssa. Lapsetkin pääsevät helpommalla.
... juttu, tuo kuulostaa jo paremmalta. :) On ihan totta, että välimatka varmasti tekee asioille nyt vain hyvää - sinä saat hieman miettiä asioita rauhassa, ja se isä yrittää sitä perhe-elämää taas omin päin. Kenties asiat sitten selkiintyvät suuntaan tai toiseen.
Mutta tuosta rakkaudesta kun puhuit ... et ole ilmeisesti koskaan ollut rakastunut sitten, vai? Tietysti rakkaus on joka kerta erilaista, mutta mielestäni se, mikä niille on yhteistä, on juuri epäröimättömyys ja usko. Se, että voi horjumatta tunnustaa rakastavansa toista, on rakkautta. Tietysti vielä itse rakastuessa, kun prosessi on vielä kesken, kaikenlaista epäröintiä voi tietysti olla, mutta sitten kun puhutaan jo oikein sitoutumisesta ja avioliitosta (kuten tämä isä oli tehnyt, jos oikein ymmärsin), niin silloin pitäisi jo olla aika varma. Ja puhun nyt eroottisesta, kahden aikuisen ihmisen välisestä rakkudesta, en mistään lähimmäisenrakkaudesta -tuntuukin siltä, että tässä sinun tapauksessasi on kyse lähinnä siitä, mikä tietysti tekee asioista varmasti vaikeaa myös. Mutta miehen ja naisen väliseen suhteeseen se ei mielestäni oikein pelkästään riitä. Siinä pitää oikeasti haluta toista niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja olla valmis niin antamaan kuin vastaanottamaankin.
Että näin, kauheeta saarnausta. ;) Mutta tsemppiä sulle, rohkeasti vaan! :)
Niin, sellaista se rakkaus on. Kyllä toki olen ollut rakastunut ja suuresti. Perheen isään on naisen helppo rakastua, varmasti, hän on sellainen mies, mutta tämän sanon naisena, en au pairina. Voisinhan yhtälailla sanoa vaikka enostani, että häneen on naisen helppo rakastua ja tämä sanon siksi, että näinkin voi sanoa ilman mitään taka-ajatuksia. Mutta näin au pairinahan ei ole soveliasta rakastua perheen isään.
Perheen äitiä tässä eniten ihmettelen. Hän ei ole moneen vuoteen suostunut nukkumaan samassa sängyssä perheen isän kanssa vaan nukkuu toisessa huoneessa. Nainen on kuulemma sanonut, ettei hänellä yksinkertasesti ole enää mitään tunteita miestä kohtaan. Hän on naimisissa vain, koska ei tulisi taloudellisesti toimeen ilman miestään. He eivät puhu toisilleen vaan elävät omissa maailmoissaan. Jos kerran avioliitossa on näin suuri ongelma, silloin pitäisi jo järjenkin sanoa, ettei nuorta au pairiakaan voi ottaa enää sellaiseen perheeseen. Sillä varmasti jokainen mies tuossa tilanteessa alkaa katsella au pairejakin (suorasti sanottu mutta taivahan tosi)ja toki hekin huomaavat avioliiton onnettoman tilanteen. Silloin naisen pitäisi laittaa piste myös au paireilulle. Mitä hänen päässään liikkuu...luuleeko hän tosiaan ettei mies katselisi muita naisia kun hän itse lopettaa rakastamasta. Siinä hän asettaa jo au pairikin suureen vaaraan...miehet nyt kun ovat sellaisia.
Mutta minä siis aion lähteä kuten sanottu. Alussa kuvittelin jotenkin lapsellisesti, että voisin antaa oman panokseni, että perheestä tulisi taas onnellinen. Olen mm. tehnyt työni aina enemmän kuin on vaadittu, olen yrittänyt järjestää vanhemmille kahdenkeskistä aikaa, tuoda perhettä enemmän yhteen, pitä positiivista tunnelmaa yllä jne. Mutta sitten huomasin, etten voi heitä heidän ongelmassaan auttaa. Itse tulen ongelma perheestä ja olisin toivonut onnellista au pair perhettä. Mutta onnellinen olen siltikin ollut niin omassa perheessä kuin täälläkin.
Toivottavasti tulevat ja olevat au pairit otatte opiksenne mun kokemuksista, sillä koskaan ei tiedä minkälaisia ongelmia voi kohdata au pair perheessä, sillä jokaisella on ilonsa ja surunsa. Uskon tämän kokemuksen ainakin kasvattaneen minua paljon.
Olisi kyllä kiva kuulla vielä jonkun au pair äidin/isän kommentti asiaan...toki muitakin kommentteja.
Tässä pari kommenttia:
1) Mies ja nainen rakastuvat tulisesti aurinkorannalla. Viettävät yölämää ja harrastavat toisiaan vuoden ja menvät naimisiin. Asuessaan yhdessä huomaavat että pitävät ihan eri asioista ja toisen tavat ärsyttävät. Asiat vain pahenevat kun lapsia tulee ja pitäisi sopia hoidosta jne.
2) Mies ja nainen asuvat yhdessä sattuman johdosta, hoitaen lapsia saman katon alla, toinen illalla ja toinen päivällä. Vuoden yhdessäasumisen jälkeen heillä alkaa olla tunteita toisiaan kohtaan, huomaavat että pitävät samoista asioista ja viihtyvät kotonakin yhdessä ilman että toinen alkaisi "ottaa pattiin".
Kohta 1: tavallinen au pair isäntäperhe
Kohta 2: perheen isän ja au pairin välinen tilanne
Kummassa luulette olevan paremmin mahdollisuuksia pitkäaikaiseen onnellliseen avioliittoon ?