Olen ollut kolme vuotta naimisissa ja nyt näyttää siltä että ero väistämättä edessä. Puolitoista vuotta on huonosti mennyt, kummankin on tosi vaikeeta olla kotona, kumpikin koko ajan miettii minne vois mennä, ettei tartteis kotona toisen kanssa olla. Eikä tää tästä paremmaksi taida tulla.
Mietin vaan yhtä juttua. Meillä ei ole lapsia. Yhteinen asunto on velalla ostettu puoli vuotta sitten, jota ei olla vielä lyhennetty yhtään, koska maksetaan korkoja vaan kun mies vielä opiskelee. Ni tarviiko ositusta tehdä jos pystytään sovinnossa jakamaan kaikki tavarat? ja asunto vaan myyntiin? Muuta omaisuutta ei ole, autokin kun on miehen nimissä ja minulla ei ole edes ajokorttia.
Mietin vaan yhtä juttua. Meillä ei ole lapsia. Yhteinen asunto on velalla ostettu puoli vuotta sitten, jota ei olla vielä lyhennetty yhtään, koska maksetaan korkoja vaan kun mies vielä opiskelee. Ni tarviiko ositusta tehdä jos pystytään sovinnossa jakamaan kaikki tavarat? ja asunto vaan myyntiin? Muuta omaisuutta ei ole, autokin kun on miehen nimissä ja minulla ei ole edes ajokorttia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No hei vähän voisi yksityiskohtaisemmin kirjoittaa jos vastauksia haluaa muita kuin typeriä mielipideheittoja. Täältä et saa kuin muutaman lauseen mittaisia tyhjänpäiväisyyksiä
Kun sä tutkit sun sydäntäs ja sieluas oikein syvältä, sä löydät vastaukset sieltä. Kysymyksiä: haluatko jatkaa, haluatko pelastaa liittosi, haluatko että löydätte YHDESSÄ taas ne asiat joiden vuoksi aikoinaan aloitte seurustelemaan, haluatko tuntea taas sen palavan rakkaudentunteen, haluatko?
Jos, niin tiedät mitä tehdä. Ja sitä et pysty tehdä yksin, mutta voit vaikuttaa siihen paljon. Jos nyt tunteet on masentavia ja epätoivoisia, muista että niiden alla voi elää edelleen ne hyvät ja vahvat tunteet. Yhdessä, päivä kerrallaan teette asioiden eteen jotain. Huom. Yhdessä! Mieti luovasti. Sohva tai tyynykeskustelut ei ehkä vie pitkälle, mutta uusi mukava ympäristö, uudet mukavat asiat, ne voi tuoda mukanaan sellaisen ilmapiirin, että voitte yhdessä olla rakentavia ja kehittäviä.
Muista, ennenkuin lähdet tuhoamaan suhteenne, sitä tunnetta jos saatte sen rakkauden takaisin. Mieti niitä tyytyväisiä hymyjä. En tiedä teistä yhtään mitään, mutta mieluummin taistele suhteen puolesta. Vaihtoehtona voi olla tuskainen yksinäisyys, kaikki tutut asiat vaihtuvat uusiin, mikään ei enää tunnu turvalliselta, ja paha jos kaikki menettää merkityksensä.
Miten tämä nykyaika on tällaista. Tyttäreni mies halusi eron puolentoista vuoden jälkeen aivan yhtäkkiä. Kaiken piti olla hyvin ( mies piiritti kauan tyttöä että sai omakseen, kaikki siis turhaa!!!), rakennettiin talo, ostettiin koira ja auto, muutettiin kaupungin ahtaasta kerrostalosta kauniiseen omakotitaloon. Mies joka oli kunnollinen, miellyttävä, on eron jälkeen lähes rappiolla, terasseilla alkoholia menee ja oloon onneton, vaika sai kaiken haluamansa. Miksi?
No hei enhän mä kysynytkään neuvoja että kannattaako erota jne. Ollaan tosiaan jo yritetty parantaa suhdetta se puolitoista vuotta mutta mikään ei tunnu muuttuvan. Siitä osituksesta vaan kysyin. Yritettiin jo aviopari-iltoja mut ei meillä toimi sellaset kun ei kumpikaan tykkää isossa ryhmässä, tuntemattomille ihmisille jutella henkilökohtaisia asioita. Ja tiedän, että suhteessa on kaksi. Enkä mä oo tätä asiaa mitenkään yksin päättämässä ja jättämässä kaikkea taakseni. Mutta jos molemmat haluaa olla jossain muualla koko ajan ja jos molemmat haaveilee ajoittain jopa että toinen kuolee niin onko sitten kumpikaan onnellinen?
"miettiä kannattaa
Kirjoittanut: Nimetön 25.7.2005 klo 20.57"
Ehkä parhaan vastauksen ihmettelysi aiheeseen saat Soneraplaza/Ellit/Kristallipallopalstalta.
Siellä kirjoittelee selvännäkijöitä.
Minä en osaa muuta sanoa kuin, että miehellä on pallo hukassa. Hän otti itselleen liian ison kakun, eikä enää jaksa sitä syödä.
Miksi pitää saada kaikki haluamansa kerralla. Ehkä tyttäresi meni hänen kanssa naimisiin vain mieliksi. Niin minäkin aikoinaan tein. Mies kertoi olevansa niin kamalan rakastunut.
Viinaongelmaan meidänkin liitto sitten kaatui. Kyse voi olla persoonallisuushäiriöstä tai ties mistä. Ellien sivuilla vuosia pörränneenä mikään maailman asia ei enää minua ihmetytä.
Viinasta olen itse pysynyt täysin erossa. Ainoat sotkut mitä elämässäni nuoruudessani olivat, johtuivat baareissä läträämisestä. Kontrolli häipyy ja sitten tekee tyhmiä tekoja.
Olet ihana äiti ja pidät huolta tyttärestäsi. Pää pystyyn teille molemmille.
Harvoin sanotaan että olet ihana äiti. Omassa elämässäni on ollut lähes kuuskymppisenä miehen pettäminen, noin vuosi ennen tätä tyttären avioeroa.Raskasta on ollut ja itsekin olen vielä aika hajalla, vaikka yhdessä eletäänkin. Haluaisin antaa anteeksi ja ennenkaikkea unohtaa, mutta kun en oikein voi. Olen jopa syyllistänyt itseäni, että kerroin tyttärelle omista ongelmistani ja aiheutinko osaltaan heidänkin eronsa. Toivottavasti en. No, omat murheet on osittain täytynyt unohtaa ja olen kaikella mahdollisella tavalla tukenut tytärtäni.Olen mielessäni ajatellut että joku persoonallisuushäiriömiehellä olisi kyseessä, mutta kun en ole psykologi, en osaa sanoa.Taustalla on kuitenkin todella vaikea lapsuus, äiti alkoholisti, pahoinpiteli poikaa, miehiä riittänyt, neljä avioliittoa mm. Pojasta tuli kuitenkin hyvä poika. Seurustelun ja avioliiton aikana ei alkoholia ei tupakkaa, hyvä työ, opinnot. Alkoholi tuli vasta avioeron jälkeen. Hieman ymmällään olemme, mutta elämä tuo yllätyksiä.Kiitos viestistäsi.
... vain kysymykseesi.
Ei, ositusta ei ole "pakko" tehdä lainkaan, se voi olla vaikka suullinen. Myös vuokrasopimus voi olla suullinen, tai työsopimus ... tekisitkö itse?? Olisiko viisasta??
Ositusta kun voi vaatia takautuvasti. ELI, kamat jaettu "sovussa", mutta joskus toinen keksiikin vaatia ositusta vaikka kaiken piti olla suullisesti sovittu... käytännössä siis uusjako sun "potille" (omaansahan ei "muista") ... totta, ei todennäköistä, muta miksi ottaa riski...
Joten, miksi ette tekisi ositussopimusta, tyhmää ja lapsellista olla tekemättä.... mutta kukin tyylillään...
¨
PS. Vaikka auto onkin miehesi nimissä, niin puolet sen arvosta kuuluu sulle tasinkona, tai ainakin vaikuttaa sen laskentaan ... jos tahdot/vaadit.
joka erosi "sovussa"=antoi sovinnolla miehen ottaa mennessään, mitä itse en lasten kanssa välttämättä tarvinut ja jotain, mitä todellakin olisin tarvinutkin =(
Tulipa sitten sotku, kun alkoikin vaatia minun omaisuuttani jaettavaksi =(
Todellakin toivon, että mahdollisimman monelle ehdit antaa hyvät neuvot ajoissa. Veihän se tietokoneenkin mennessään, joten en tännekkään palstalle löytänyt, kuin vasta saatuani oman koneen ja silloin oli jo myöhäistä kysyä sinulta neuvoa.