Monet helluntailaisetkin maksavat kymmenyksiä!

Ja siksi monet helluntailaisetkin köyhinä pysyvät.

Apostolit eivät maksaneet eivätkä keränneet kymmenyksiä, vaan kukin antoi haluamansa määrän vapaaehtoisesti. 0-100 %. Iloista antajaa Jumala rakastaa.

Kymmenyslaki naulittiin ristille. Kiitos Herralle!

Niin moni muukin käyttää huumeita tai varastaa omaisuutta toisilta?
Moni joutuu myös nettihuijauksen uhriksi tai lahkon kusettamaksi. Täytyykö sinun olla samanlainen urpo?
Jos joku pölvästi tekee jotain, niin pitääkö sinun matkia häntä?

Mutta eivät pääse silti taivaaseen. Eivät pääse adventistitkaan.

Raamattu ei suinkaan kiellä maksamasta kymmenyksiä, mutta siunaus on luvattu vain, jos voi antaa iloiten. Eikä mitään pakkoa ole.

Jos sinulla on vain yhdeksän lammasta, sinun ei tarvitse antaa kymmenettä, jota ei ole.

Jopa Ellen sanoi kirjassaan Hengellisiä kokemuksia, että on väärin antaa niin paljon seurakunnan työhon, että itse ja oma perhe joutuu kärsimään puutetta.

Hänen ohjeensa oli että myös seurakunnan johtajien pitäisi välttää rasittamasta seurakuntaa, jos voi itse ansaita toimeentulonsa.

Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi raahata kymmenyksiään jonkun rahanahneen lahkon kassaholveihin?
Eihän niillä muuta tehdä kuin ylläpidetään niiden pastoreiden leveää elämää — niiden, jotka ovat tottuneet siihen, että seurakunta maksaa sekä mökit, menopelit että mukavan pehmeän laskun jokaiseen elämäntilanteeseen.

Ja kun katsoo, miten surkeasti adventtikirkko on hoitanut oman leiviskänsä, niin Jeesuksen vertaus siitä tyypistä, joka kaivoi leiviskänsä maahan, sopii adventtikirkkoon paremmin kuin yksikään profeetallinen saarna.
Siellä ei vain kaiveta leiviskää maahan — siellä kaivetaan koko ajattelu, moraali ja vastuu samaan kuoppaan.

Onko Raamatussa muuten yhtään kohtaa, jossa käsketään kantamaan kymmenykset jonkun lahkon pankkitilille?
Vai onko tämä taas niitä kohtia, joita “tulkitaan Pyhän Hengen johdatuksessa” — eli käytännössä niin, että pastori saa uuden auton ja jäsen saa kuitin taivaallisesta “siunauksesta”.