Olen usein miettinyt, miksi nykyisin erotaan niin usein ja jopa helposti? Ehkä olen naiivi ja sinisilmäinen, mutta ihmettelen silti. Muotia on salarakkaat ja pettämiset. Arvostetaanko enään avioliittoja ja pitkiä suhteita???
Erotaanko lian helposti? Yritetäänkö ongelmia ratkaista tosissaan?
Totuushan on ettei ongelmatonta suhdetta olekaan. On niitä myötä- ja vastoinkäymisiä enemmän ja vähemmän. Moniko käyttää hyväkseen avioliittoneuvojaa? Parisuhdeleirejä? ym....
Itse olen alle kolmikymppinen joka juhlii pian 10-vuotis hääpäiväänsä. Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta! Ongelmia on ollut ja kaikesta on selvitty hengissä, vaikka tuntuu välillä rankalta. On ollut sairauksia, työttömyyttä, epäilyksiä, keskenmenoa ym... Olemme puhuneet asioista rauhassa, huutaen suoraa huutoa, paiskottu ovia ja itketty monet itkut. Yhdessä kuitenkin ollaan!Elämä ei ole helppoa, mutta pitääkö sen ollakaan liian helppoa.
En halua arvostella heitä, jotka joutuvat kärsimään alkoholismista, väkivallasta ym. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, jos muutosta ei tule muuten. Kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä edestä.
Luulen silti, ettei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella ja se paettu ongelma voi seurata uuteen suhteeseen tai muuttua toiseksi ongelmaksi.
Avioliittoa/parisuhdetta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä pitää vaalia! etsiä kipinää, jaksaa arjen keskellä, jalat maassa.
Lopuksi haluan sanoa, etten kuulu mihinkään lahkoon, en ole lasiin sylkijä, enkä fanaatikko. Haluan vain kyseenalaistaa irtosuhteet ja rakentaa pysyvää turvalliselle pohjalle, luottamuksella.
Siinä haastetta monelle muullekin kuin vain minulle!
Erotaanko lian helposti? Yritetäänkö ongelmia ratkaista tosissaan?
Totuushan on ettei ongelmatonta suhdetta olekaan. On niitä myötä- ja vastoinkäymisiä enemmän ja vähemmän. Moniko käyttää hyväkseen avioliittoneuvojaa? Parisuhdeleirejä? ym....
Itse olen alle kolmikymppinen joka juhlii pian 10-vuotis hääpäiväänsä. Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta! Ongelmia on ollut ja kaikesta on selvitty hengissä, vaikka tuntuu välillä rankalta. On ollut sairauksia, työttömyyttä, epäilyksiä, keskenmenoa ym... Olemme puhuneet asioista rauhassa, huutaen suoraa huutoa, paiskottu ovia ja itketty monet itkut. Yhdessä kuitenkin ollaan!Elämä ei ole helppoa, mutta pitääkö sen ollakaan liian helppoa.
En halua arvostella heitä, jotka joutuvat kärsimään alkoholismista, väkivallasta ym. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, jos muutosta ei tule muuten. Kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä edestä.
Luulen silti, ettei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella ja se paettu ongelma voi seurata uuteen suhteeseen tai muuttua toiseksi ongelmaksi.
Avioliittoa/parisuhdetta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä pitää vaalia! etsiä kipinää, jaksaa arjen keskellä, jalat maassa.
Lopuksi haluan sanoa, etten kuulu mihinkään lahkoon, en ole lasiin sylkijä, enkä fanaatikko. Haluan vain kyseenalaistaa irtosuhteet ja rakentaa pysyvää turvalliselle pohjalle, luottamuksella.
Siinä haastetta monelle muullekin kuin vain minulle!
Vastaukset 5
Vanhimmat
arvostan sinua
Itse olen lähemmäs 10 vuotta saman miehen kanssa seurustellut nainen. Mukulasta lähtien olemme olleet yhdessä kunnes mieheni jäi viime vuonna kiinni pettämisestä. Nyt noin vuoden eroajan jälkeen olemme palanneet yhteen. Mielestäni tämä niin sanottu väliaika on vahvistanut suhdettamme koska se on opettanut molemmille nöyryyttä suhteessa ja sitä että suhteen eteen on tehtävä töitä. Molemmat seurustelimme tahoillamme ja molemmat saimme huomata ettei vanhaa kannata pois heittää.
Jos suhteemme tämän kestää ja tästä selviää niin selviämme todennäköisesti kaikesta. Asioita on puitu lävitse varmaan satoja kertoja, pohdittu syitä ja seurauksia.
Periaatteenani pidän sitä että teen niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Mielestäni ihmiset kertakuluttavat suhteita, ongelmia ei edes yritetä ratkaista. Tietysti jos on kertakaikkisen paha olla suhteessa niin ei siinä tarvitse roikkuakaan.
Monet ovat olleet kanssani samaa mieltä suhteeni jatkosta, ainoastaan yksi ystävä pisti välit poikki mutta ehkä tämä oli osoitus enemmänkin sen ystävän arvosta, enhän minä elä hänen elämäänsä eikä hän minun.
Ei parisuhdetta kuuluisi kaataa se että toinen puristaa hammastahnatuubia väärästä kohdasta! toiset selviävät paljon suuremmistakin ongelmista!
En voisi juuri enempää olla samaa mieltä kanssasi! Hienoa, että joku sai tällaisen herättelevän tekstin tänne aikaiseksi, tuossa mietittävää monelle.
Minä olen seurustellut vasta kaksi vuotta, joka on todella lyhyt aika verrattuna teihin. Olemme joutuneet kuitenkin menemään kaiken kovimman kautta ja suhteemme onkin siitä vahvistunut. Nyt menemme pian kihloihin ja olen omalta osaltani valmis olemaan mieheni kanssa lopun ikääni.
Olen samaa mieltä siitä, että avioliittoa pitäisi vaalia enemmän ja minulle itselleni se on ainakin elämän peruskivi ja onneksi niin on miehellenikin.
Hienoa, että muutkin ovat samaa mieltä!
Sanotaan etta ihminen menee katseensa suuntaan. Prisuhteessa se tulee aivan ertyisella tavalla esille.
Mikali suhdetta mittaa ja vertaa sen alkukauden ainutlaatuiseen, intensiiviseen ja voimakkaaseen molemminpuoliseen tunteeseen, hyvaksymatta etta sen luonne muuttuu, kehittyy ja kasvaa vuosien saatossa, on riskina alkaa antaa katseensa harhailla.
Oikeastaan nykyinen yhteiskunta suorastaan kannustaa tahan suuntaan, pitaa saada kaikki tassa ja nyt, voimakkaita uusia elamyksia liki narkoottiseen tahtiin ja kertakayttokulttuuri joka ulottuu myos intiimimpiin ihmissuhteisiin jossa hetki sitten jokin hyvin arvokas ollaan valmiita heittamaan yli laidan. Mielestani tassa menossa oleellinen unohtuu ja se ymmarretaan usein vasta liian myohaan.
Parisuhteessa sitoutuminen on hyvin keskeisella sijalla. Sanottaan myos, etta rakastaminen on tahdon asia, joka ei vain ole ja tapahdu vaan se on myos aktiivista ja jatkuvaa toimintaa, asennetta ja rakentavia tekoja siihen suuntaan, kyseessahan onkin verbi :-)
On myos mahdollista ihastua ja rakastua puolisoonsa yha uudestaan, silla kun kummallekin annetaan tilaa kasvaa ja kehittyy myos yksiloina, niin toisesta on nain mahdollista loytaa aina uusia piirteita ja savyja.
On myos nautinnollista jakaa lukuisia yhteisia asioita ja aktiviteetteja, seka loytaa uusia.
Ystavapiiriini kuuluu useita jo "pitkan matkan" pariskuntia joka eivat paikkaansa vaihtaisi. Se kaunista katsottavaa.